Anekdootti nimeltä Linda

Nyt on LDN Awareness Week ja olen ylihuomenna lähdössä Birminghamiin puhumaan LDN-konferenssissa. LDN on lyhenne sanoista low dose naltrexone eli pieniannoksinen naltreksoni. Lääketieteellinen hoito, joka kiehtoo minua paljon, olenhan lääketiedekirjoittaja. Kaunokirjallisuuden näkökulmasta ei toki mitään hirveän mielenkiintoista, sinänsä.

Yksi konferenssin järjestäjistä on nainen nimeltä Linda, jonka tapasin huhtikuussa ollessani Glasgow’ssa puhumassa toisessa LDN-konferenssissa. Vasta ensimmäisen tapaamispäivän jälkeen tajusin, että kyseessä todellakin oli se sama Linda, joka oli aikoinaan ollut MS-taudin takia niin huonossa kunnossa, että hänen tyttärensä oli joutunut pesemään, pukemaan ja syöttämään häntä.

Nyt Lindasta ei olisi mitenkään huomannut hänen olevan sairas, ei edes minä, vaikka sairastan itsekin samankaltaista neurologista sairautta. Meidät oli kutsuttu Glasgow’n kaupungintalolle syömään ja hän käveli täysin ongelmitta ylös valtavat portaat. Hän kertoi, että pyytää kyllä edelleen lentokentillä pyörätuolin avukseen, koska siellä kertyy helposti niin paljon kävelemistä (riittäisipä minullakin rohkeutta tähän!).

Linda ei ole mikään mystinen positiivista energiaa säteilevä supervammainen tai Valittujen Palojen inspiroiva kuukauden tarina. Hän on ihan tavallinen keski-ikäinen aikuisen tyttären äiti, joka onnekseen löysi vaikeaan sairauteensa LDN:n ja tuli sen takia paljon parempaan kuntoon.

Minun on helppo samaistua Lindaan, koska ennen kuin aloitin LDN:n maaliskuussa 2007 olin itsekin hyvin huonossa kunnossa – vaikka kykeninkin vielä pitämään itsestäni huolta – ja kuntoni huononi nopeaa tahtia. Ilman LDN:ää en olisi kirjoittanut Marian ilmestyskirjaa enkä minulta julkaistuja tietokirjoja. Enkä olisi varmaan tehnyt juuri mitään muutakaan.

Linda on toki anekdootti, kuten minäkin. Vaikka tällaisia anekdootteja on LDN:n kohdalla kymmeniä tuhansia, ne eivät silti vastaa kovaa tiedettä – satunnaistettuja tuhansien potilaiden lumelääkekontrolloituja kaksoissokkotutkimuksia, jotka maksavat miljoonia, ja joille on kovin vaikea löytää maksajaa.

Vaikka olenkin lääketiedekirjoittaja, tämä ei kuitenkaan ole lääketiedeblogi vaan kirjailijan blogi. Kaunokirjallisuus ei ole dataa, vaan yksittäisten ihmisten tarinoita, anekdootteja. Siksi halusin jakaa tämän tarinan kanssanne.

Kommentoi
Name and Mail are required