Oleskelun olemus

10 (tai 12) päivää lomaa, ihanaa. Puoli päivää loman alettua mietin, että mitähän sitä nyt on oikein tarkoitus tehdä?

Lomaa ennen tuli tehtyä 10-14-tuntisia päiviä, mikä ei ole erityisen fiksua kun on vakavasti sairas. Ajatus lomasta tuntui mahtavalta. Jotenkin olen vaan tosi huono lomailemaan. Kun on ollut vuosia kipeänä, ajatus “ei minkään tekemisestä” tuntuu lähinnä painajaismaiselta. Toisaalta lomaa ei voi omistaa vain rillutteluun ja eri paikoissa ravaamiseenkaan, kun siihen ei ole voimia.

Kaltaiseni freelancer-sekatyöläisen on tarpeeksi vaikea määritellä työntekoa ja siten myös lomaa. Kääntäminen on aivan selkeästi työtä, koska sitä teen käytännössä vain rahasta. Työartikkeleiden tekeminen on työtä (vaikkakin usein kivaa). Tietokirjojen kirjoittaminen on työtä (-“-).

Onko romaanin kirjoittaminen työtä? Siitä kun näillä näkymin saa rahaa. Toisaalta rahasummat ovat työmäärään verrattuna minimaalisia. Kaikki mistä saa jotain pennosia ei kai ole työtä. Jos menen kirpparille myymään vaatteita ja saan kympin, se lienee harrastus eikä työtä.

Rahan saamisen lisäksi toinen mahdollinen määrittelevä tekijä on se, nauttiiko asian tekemisestä. Sekin kuitenkin vaihtelee päivästä toiseen. Joskus artikkelia aloittaessa naputtelee ilokseen, myöhemmin samana päivänä repii hiuksia päästään ja lopuksi tyytyväisenä pistää jutun pakettiin, kun siitä on tullut hyvä.

Joku ehkä sanoisi, ettei kyse ole vain nautinnosta, vaan tekeekö asiaa mieli tehdä lomalla. Romaanin suhteen asia vaihtelee suuntaan ja toiseen monta kertaa päivässä. Toisaalta olen tosi tyytyväinen siitä, ettei tarvitse nyt hetkeen miettiä lääketiedeartikkeleita, toisaalta joskus noustessani yöllä vessaan alan miettiä jonkin tulevan artikkelin sisältöä.

On pakko myöntää, että loma tai ei, ajatukseni pyörivät lähes kaiken aikaa vain kirjoittamisessa ja lääketieteessä. Silloin ehkä eivät kun itse luen romaania/runoja tai kun laitan ruokaa. Ruoanlaittoakin tuli tosin joulua ennen tehtyä tarpeeksi vähän aikaan. Miehen kanssa on toki kiva viettää aikaa, mutta sekin mokoma tuppaa koodaamaan kaiket illat.

Ei kai tässä auta kuin lukea kaunokirjallisuutta – pukki toi lääketiede- ja kirjoittamisoppaiden lisäksi uusimman Yrjänän, Couplandin ja vähän scifiä – ja välillä salaa kurkata tekstinkäsittelyohjelmassa auki olevaan käsikseen.

Kommentoi
Name and Mail are required