Omaelämä….mitä?

Sain viikonloppuna hieman myöhässä tulleen hylkykirjeen Marian ilmestyskirjasta eräältä suurehkolta kustantamolta. Positiivinen yllätys oli se, että personoidun kirjeen mukana tuli erillinen, A4-arkin mittainen lausunto kirjasta.

Mielenkiintoisin kommentti lausunnossa oli “Lukiessa teos kuitenkin sekottui kovasti omaelämäkertaan ja tuntui putoavan kahden lajityypin väliin“. Tämä on aika jännä näkemys ottaen huomioon, ettei Marian ilmestyskirja ole lainkaan omaelämäkerrallinen. Lähdetään vaikka siitä, että en ole pyörätuolissa (vaikka sairauteni takia se olikin hyvin lähellä vuonna 2007), enkä ole omakohtaisesti kokenut mitään siitä mitä Maria, jos ei lasketa paria osittain tosiperäistä lääkärikohtaamista tai paria muuta, vain muutaman lauseen mittaista anekdoottia.

Sinänsä tämä juttu on vaivannut minua alusta asti. Kun pitkäaikaissairas kirjoittaa kirjan toisesta pitkäaikaissairaasta, lukija ajattelee helposti, että kyseessä on elämäkerrallinen teos. Eräs tuntemani kirjailija onkin tällaisen “omaelämäkerrallisen cripficin” kirjoittanut ja lopputulos oli eräs parhaimmista lukemistani romaaneista (arvostelu tulossa lähiaikoina).

Tämä väärinkäsitys ei koske vain minua, vaan lukija saattaa myös helposti olettaa, että jos kerran päähenkilö = kirjailija, päähenkilön vanhemmat = kirjailijan vanhemmat, päähenkilön seurustelukumppani = kirjailijan kumppani jne. Tälle ei kuitenkaan mitään voi. Aina joku lukee kirjan “väärin”. Sitä kuitenkin ajattelisi, ettei kustantaja sortuisi tällaiseen samalla lailla.

“Vaikuttaa omaelämäkerralta” on kaksipiippuinen kommentti. Toisaalta siinä voidaan vihjata, että kirjan juoni ei ole riittävän mielenkiintoinen tai tapahtumarikas (joita kyllä uskon sen olevan). Toisaalta se sanoo: kuvittelin mielessäni tämän tapahtuneen oikealle ihmiselle.

Minun on vaikea nähdä teoksen tällaisenaan tavoittavan laajaa kohderyhmää ja olisikin aiheellista pohtia mihin lajityyppiin teoksen haluaa kohdentaa.” No, Suomessa on noin 500 000 vammaista/pitkäaikaissairasta, joka on suhteellisen laaja kohderyhmä (jolle ei ole juuri mitään kaunokirjallisuutta), varsinkin kun kirja on kirjoitettu niin, että loputkin viitisen miljoonaa voivat saada siitä paljon irti.

Ja jos genreistä lähdetään puhumaan, niin kirjahan on jo kohdennettu omaan lajityyppiinsä. :-P

Kommentoi
Name and Mail are required