Tekosyitä sanoa “kyllä”

Yksi tärkeimmistä luonnonlaeista on se, että freelancerilla ei koskaan ole sopivasti töitä. Töitä on aina tarjolla joko liian vähän tai liian paljon. Uraansa aloittelevilla yleensä liian vähän, myöhemmässä vaiheessa monesti liikaa.

Teoriassa töiden ylitarjonta on ihanteellinen tilanne. Sen kun nappaa parhaat päältä, eikä hamstraa liikaa. Mutta kuka tahansa oikeasti alalla työskentelevä tietää, kuinka vaikeaa se on, silloinkin kun ei kärsi akuuteista rahavaikeuksista. Ongelmaksi muodostuu myös toinen luonnonlaki: projektit eivät juuri koskaan vie merkittävästi vähempää aikaa kuin oli arvioinut, mutta usein kyllä selvästi kauemmin.

Kun joku lähestyy työtarjouksella juuri itseä, siitä on vaikea kieltäytyä. En ymmärrä miksi, koska osaan kyllä muuten sanoa “ei”, eikä “ura” ole mitenkään prioriteettu elämässäni. Toki sanon usein ei, mutta en ehkä niin usein kuin pitäisi.

On yllättävän helppoa keksiä tekosyitä sanoa “kyllä”. Mielenkiintoinen projekti, sellainen mitä pääsee tekemään vain harvoin, mukavaa vaihtelua, hyvä tuntipalkka, juuri itselle tarkoitettu työ. Joskus sitä huomaa miettivänsä, että jos minä en tee tätä, asiakas joutuu pulaan, tai ei ainakaan löydä ketään yhtään niin hyvää tekijää.

Kaipa siinä hivellään egoa. Ja ehkä osansa on ahneudella, mutta ei niinkään rahan, vaan jonkin abstraktimman? Aion kirjoittaa “henkisestä ahnehtimisesta” lisää lähiaikoina.

Kommentoi
Name and Mail are required