Torkkunappula sorron yössä

Wikileaks sitä, Wikileaks tätä. Se on joka paikassa, ihan syystä toki. Briteillä on tosin muitakin murheenaiheita. Heidän hallituksensa on vallannut joukko liskoihmisiä, jotka ovat päättäneet ajaa alas sosiaaliturvan, koulutuksen ja muut turhanpäiväisyydet. Samaan aikaan operaattorijätti Vodafonen väitetään välttäneen useiden miljardien puntien verojen maksamisen Brittien valtiolle.

Viimeisimmän Britteihin suuntautuneen matkani jälkeen ilmaisin tympääntymistäni koko paikkaan ja tunne vain kasvoi kuullessani juttuja siellä asuvilta tai asuneilta tuttaviltani. Pian sen jälkeen aloin tosin sympatiseerata brittejä uudestaan, sillä ainakin he osoittavat mieltään. Kaduilla on ollut valtavat mielenosoitukset, välillä mellakoitakin, sosiaaliturvan leikkauksia vastaan ja viimeksi eilen yliopistokoulutuksen hinnan triplaamista vastaan.

Sekä Wikileaksiin että Brittien katastrofiin liittyy paljon kinkkistä pohdittavaa. Onko kybersodankäynti oikein (en nyt puhu asiakirjojen vuotamisesta tai julkaisusta, vaan suuryritysten sivujen kaatamisesta, kun nämä toimivat epäeettisesti)? Missä menee raja mellakoinnissa?

(Mellakoista on syytä mainita, että sairaalaan on joutunut moninkertainen määrä mielenosoittajia poliiseihin verrattuna ja mm. eräs joutui kiireelliseen aivoleikkaukseen saatuaan vammoja polisiin pamputuksesta. Poliisi on myös käyttänyt haitallisia ja tavallisilta kuolevaisilta kiellettyjä sammuttimia väkijoukkoon.)

Yksi asia on kuitenkin selvä. Ihmiset osoittavat mieltään siksi, että he eivät hyväksy valtaapitävien tekemisiä, olivat kyseessä sitten poliitikot tai suuryritykset, joista jälkimmäisillä on usein kaikkein suurin valta. Ja tämä on vain hyvä juttu. Briteissä, ja täälläkin, osataan sentään vielä protestoida.

Suomesta sen sijaan en ole yhtään niin varma. Ehkä joku vielä muistaa, kuinka Suomessa joskus oli korruptoitunut johto ja lehtien gallupeissa jopa yli 80% kansasta vaati ei pelkästään hallituksen eroamista, vaan peräti uusia eduskuntavaaleja.

Uusia vaaleja ei tietenkään tullut. Missä tahansa muualla useita poliitikkoja olisi eronnut, ihmiset olisivat nousseet barrikadeille, mutta ei Suomessa. Pääministeri vaihtui jossain vaiheessa “jalkaleikkauksen takia”, mutta ei se uusikaan nyt niin hirveän puhtaalta pulmuselta vaikuta.

Mitä vaalirahakohusta minulle jäi käteen oli vahva fiilis siitä, että poliitikot testaavat, kuinka pitkälle he voivat mennä. Kuinka paljon suomalaisia voi kusettaa niin, että he sulattavat sen? Mitä ilmeisimmin ihan saatanan paljon. Suomalainen valittaa äänekkäämmin viinan hinnan nostamisesta (puhumattakaan siitä, jos Linnan juhlissa on homo) kuin siitä, jos hallitus on visvaa tihkuva mätäpaise. Jos politiikka risoo, perustetaan Facebook-ryhmä. Ongelma ratkaistu

Täällä Amsterdamissa jalkapallojoukkue Ajaxin fanit ottivat vähän aikaa sitten yhteen brittiläisten uusnatsien kanssa, jotka olivat tulleet tänne osoittamaan mieltään. Kyseessä ei ollut mikään spontaani rähinä, vaan porukkaa oli kerätty kasaan netissä (masinointia!). Futisfanien sanoma oli, että meidän kaupungissa ei fasismia suvaita (tämä ei siis ole minun näkemykseni asiasta, vaan käännös hollanninkielisestä tekstistä).

En hyväksy väkivaltaa, mutta en voi väittää, etteikö tuo olisi mielessäni nostanut hollantilaisten futisfanien profiilia hieman. Huligaanit eivät rettelöikään vain ns. huvin ja urheilun vuoksi, vaan joskus peräti aatteellisista syistä.

No, Suomen suhteen olen jo kauan sitten menettänyt kaiken toivoni.

EDIT: Raporttia Brittien mielenosoituksista löytyy toimittaja-aktivisti Jody McIntyren blogista. Uusimpien tietojen mukaan poliisi oli kiskonut McIntyren pyörätuolistaan ja raahannut häntä maassa. Tästä varmaan lisää hänen blogissaan myöhemmin.

Kommentoi
Name and Mail are required