Veristen genresotien ytimessä

Middle grade, high fantasy, gothic, cozy mystery… Englanninkielisessä maailmassa genrejä riittää. Jos kirja ei sovi mihinkään tiettyy genreen, Suomessa se sijoitetaan hyllyyn yleinen kaunokirjallisuus. Jenkeissä asia ei kuitenkaan ole yhtä helppoa, sillä siellä pitää tietää, onko kirjan laji mainstream fiction vai literary fiction.

Mikä näiden kahden ero sitten on? Mainstream fiction on helppolukuinen, tarttuva kirja, jossa tapahtuu jotain ja sitä luetaan lähinnä juonen tai ehkä henkilöiden takia. Literary fictionissa tärkeintä on se, että kirja on hyvin kirjoitettu ja juoni saattaa olla toissijainen. Kaikki hieman erikoisemmat ja kokeellisemmat romaanit menevät tälle osastolle.

Tähän liittyy tietysti ihan samanlainen eipäs-juupas-sota kuin vaikkapa aiheeseen Linux vs. Windows, tosin ilman sitä söpöä pingviiniä. Törmäsin juuri erääseen ikivanhaan mutta osuvaan blogipostaukseen aiheesta – tai siis, keskustelu on sen kommenteissa.

Literary fictionia kirjoittavien mielestä mainstream-kirjailijat kirjoittavat vain rahan ja maineen takia, eikä heitä kiinnosta itse kirjallisuus pätkääkään. Tuon blogin kommenteissa joku jopa suoraan toteaa “Why write shit instead of trying to make art?” mikä nyt ehkä menee jo provoilun puolelle, paitsi että hän tuntuu olevan vakavissaan.

Mainstreamin kirjoittajien mielestä literary fiction on tylsää ja masentavaa kikkailua, jossa ei tapahdu mitään ja kun lukee yhden sellaisen teoksen, pitää perään kiskaista äkkiä viisi hömppäkirjaa, jotta saa pahan “maun” pois aivoistaan.

Mitä minä sitten kirjoitan? Olen lukenut vaikka mitä lajeja, varmaan useimpia päägenrejä paitsi romantiikkaa/erotiikkaa. En oikeastaan piittaa mistään genreistä, paitsi scifistä, joka ei keskity teknologiaan ja sitäkin enemmän kirjoitan kuin luen. Erittäin formulaaisia ja itseään toistavia genrejä en jaksa ollenkaan. Fantasiakirjoja koskeva keskustelu saa pääni yleensä ihan pyörälle.

Yksi jaottelu oli, että mainstreamissa on aina onnellinen loppu ja literary fiction taas loppuu usein onnettomasti (tai ainakin ei-onnellisesti). Minulla oli tosin eräs hieman nuortenkirjatyyppinen tekele, jonka lopun onnellisuudesta lukijat olivat vahvasti eri mieltä. Joidenkin mielestä se oli onnellinen loppu, omasta mielestäni aika hirvittävä kohtalo.

Marian ilmestyskirja olisi kai enemmän mainstream fictionia, tosin en tiedä voiko mainstreamin päähenkilö olla pyörätuolissa. Keskeneräinen romaanini menisi varmaan kuitenkin literary fictionin puolelle jo siksikin, että siinä tapahtuu aika vähän. Kaipa sitä joku voisi masentavanakin pitää, riippunee lukijasta.

Tietysti voisi vain keskittyä kirjoittamiseen, eikä miettiä tällaisia, mutta se olisi aivan liian helppoa.

Kommentoi
Name and Mail are required