Sairaan hyvää luettavaa
Cripfickö tylsä nichegenre, jolla ei ole mitään annettavaa TABeille? Höpsis. Nasim Marie Jafryn The State of Me on upeasti kirjoitettu, intohimoinen ja leiskuva romaani kroonisesti sairaan nuoren naisen elämästä. Kirjan nimi viittaa tietysti myalgiseen enkefalomyeliittiin eli ME:hen, nimi jolla omaa sairauttani monissa maissa kutsutaan – paljon kuvaavampi ja tarkempi nimi kuin epämääräinen “krooninen väsymysoireyhtymä” eli CFS.
Päädyin Nasim Marie Jafryn eli velo-gubbed legsin blogiin muutama vuosi sitten ja huomasin hänen kirjoittaneen omaelämäkerrallisen romaanin CFS:stä, jolle hän etsi kustantajaa. En ollut täysin vakuuttunut hänen onnistumismahdollisuuksistaan, kunnes myöhemmin sain kuulla, että romaanin julkaisisi Harper Collins. Kirja on kerännyt paljon positiivisia arvosteluja, mutta silti saanut paljon vähemmän huomiota kuin ansaitsisi.
Helen on parikymppinen skotlantilainen, joka pääsee toteuttamaan unelmansa Ranskassa opiskelusta. Hän kuitenkin sairastuu heti matkan alussa ja joutuu pian palaamaan kotiin ja keskeyttämään opintonsa. Lääkärit syyttävät oireista ensin koti-ikävää, sitten stressiä ja neuroottisuutta. Lopulta syyksi kuitenkin paljastuu Coxsackie B4 -viruksen aiheuttama CFS eli ME, joka kirjan tapahtumien alkaessa 1980-luvun alussa levisi Skotlannissa epidemiana.
Helen pääsee mukaan paikallisen lääkärin hoitotutkimuksiin, mutta ei saa apua helokkiöljystä eikä plasmafereesistä. Ystävät ovat tukena ja alkuun myös poikaystävä Ivan, mutta Intian matkansa jälkeen tämä ottaa etäisyyttä. Helen etsii lohtua muista miehistä, vaikka haikailee edelleen Ivanin perään. Enempää ei oikein ilkeä paljastaa. Kirjassa oli muutamia seikkoja, jotka osuivat hämmentävän lähelle joko omaa elämääni, Marian ilmestyskirjaa tai seuraavaa romaaniani.
The State of Me on eittämättä parhaita lukemiani romaaneja, eikä vain siksi, että aihe on minulle läheinen. Uskomattoman elävät henkilöhahmot ja kirjoitustyyli tekevät tästä romaanista todellista klassikkomateriaalia. Kirja, jota ahmii ja samalla yrittää epätoivoisesti säästellä sitä, jotta se riittäisi pidempään (taisin lukea ensimmäisenä päivänä lähemmäs 400 sivua, joten aika epätoivoista se säästely tosiaan oli).
