Fiktiota ihmeellisempää

Postiin viemistä odottaa kaksi (2) kustannussopimusta. Ei tosin kaunokirjallisuudelle, vaan nykyiselle tietokirjalleni, sekä tulevalle tietokirjalle, joka käsittelee ruokaa (enempää en uskalla tässä paljastaa).

Viimeisen 1,5 viikon aikana on tapahtunut paljon kaikenlaista hämmentävää. Kirjoitin Twitterissä viestin kroatialaiselle ystävälleni ja tämän pohjalta kustantajani ehdotti toista niistä kirjoista, jonka soppari tuossa nököttää. Aluksi en lämmennyt idealle, mutta mitä enemmän asiaa pähkäilin, sitä houkuttelevammalta ja mielenkiintoisemmalta se alkoi tuntua. Nyt olen jo koko projektista ihan fiiliksissä, mutta nykyinen kirja pitää saada ensin valmiiksi.

Sitten sain burnout/hermoromahdus-tyyppisen reaktion, joka ei johtunut lainkaan työstäni, vaan kaikesta muusta stressistä, mukaan lukien byrokratiaa, lääkärikäyntejä ja uusia terveysongelmia. Kun sairastaa lisämunuaisen vajaatoimintaa, akuuttikin stressi on aidosti hengenvaarallista ja voi johtaa terveen ihmisen näkökulmasta hyvin omituisiin reaktioihin. Onneksi tämä meni lähes kokonaan ohi, nyt vaan pitää olla tosi varovainen stressin kanssa.

Sitten matkustin seitsemän tuntia keskelle ei mitään, maalaiskylään Eindhovenin lähelle, jossa liikennemerkit varoittivat lehmistä, koaloista ja kenguruista ja lääkäri, entinen sydänkirurgi, totesi, että minulla on whiplash eli niskan retkahdusvamma. Hän niksautti vinksinvonksin olleet niskanikamat paikoilleen ja sen jälkeen olo on ollut melkoista vuoristorataa, niska yrittää vieläkin totutella uuteen asentoon. En ole koskaan ollut auto-onnettomuudessa, mutta ilmeisesti whiplash on saattanut olla minulla lapsesta asti. On muuten mahtavaa, kun joskus lääkäri tietää enemmän kuin itse! Suomessa sellaista ei tapahtunut, ei edes upean luottolääkärini kanssa.

Sitten huomasin verkkopankissa, että olin sittenkin saanut lääketiedekirjalleni Suomen Tietokirjailijoiden 4 000 euron apurahan, jonka luulin menneen sivu suun, kun en ikinä saanut siitä kertovaa kirjettä (joo, lukevat ne nimet toki netissäkin, mutta odotin sitä kirjettä, joka ei koskaan tullut). Tuli tyhmä, mutta onnellinen olo. Hei, minähän olen oikea tietokirjailija!

Sitten beetalukijani antoi hyvin hämmentävää palautetta työn alla olevasta romaanistani. Ei missään määrin huonoa, mutta hänen näkökulmansa erityisesti hahmoihini oli täysin erilainen kuin minulla.

Lisäksi sain Marian ilmestyskirjan taittoversion tarkistettavaksi (työn alla yhä), aloin opiskella espanjaa ja tein pastakoneella elämäni ensimmäiset tuorepastat ja karjalanpiirakat, vegaanisia tietenkin. Teloin jalkani, monitoimikone hajosi ja vesihanaan tuli reikä. Siis siihen varteen. Välissä olen yrittänyt löytää voimia seurata Egyptin vallankumousta.

Toivottavasti nyt olisi tiedossa ihan tavallista tylsää arkea (elokuvasopimuksia ja muuta saa kyllä tarjota). Perjantaina tulee anoppi kylään, mikä on oikein hyvä juttu.

One Response “Fiktiota ihmeellisempää”

  1. Roosa says:

    Moi! Luen näemmä ihan liika harvoin sun blogia!

    Onnea apurahan ja kustannussopimusten ja kaiken muun hyvän saamisesta, pärjäile :)))

    t. Roosa

Kommentoi
Name and Mail are required