Juoni on verbi

Kukaan ei ole koskaan kuullutkaan Ansen Dibellistä, mikä on yleensä huono merkki, jos puhutaan kirjoitusoppaista. Vaikka miksei joku voisi olla asiantuntija kirjoittamisessa, erityisesti jossain sen osa-alueessa, olematta tunnettu kirjailija. On paljon lahjakkaita kirjoittajia, joista ei koskaan tule bestselleristejä tai klassikoita.

Writer’s Digestin kirjoitusopassarjaa kuuluva Ansen Dibellin Elements of Fiction Writing – Plot on saanut Amazonissa melko ristiriitaisia arvosteluja. Eikä se ole mikään loistava kirja, sellainen jota ehdottomasti suosittelisi. Se on kirja, jossa on omat puutteensa, kirja jonka kanssa on usein eri mieltä, mutta jossa on kuitenkin paljon hyvää ja hyödyllistä.

Elements of Fiction Writing - Plot

Opus lähtee siitä, että lukijalla on idea tarinaan, mutta mistä tietää, kannattaako se tarina kirjoittaa? “Make a poster and put it up where you write: PLOT IS A VERB“, sanoo Dibell, mikä on ihan totta. Ja juontahan tämä kirja käsittelee, ja romaanissa/novellissa olisi syytä tapahtua jotain (vaikka Dibell myöntää, ettei kaikissa romaaneissa tarvitse olla juonta – useimmissa kuitenkin on).

Jos tarina vaikuttaa sopivalta, ei pelkästään tarinaksi vaan juuri tälle kirjoittajalle, päästäänkin miettimään, miten – ja mistä – tarina kannattaa aloittaa. Tässäkin kohdassa tarjoillaan paljon esimerkkejä (kirjojen lisäksi myös elokuvista, aina Star Warsista lähtien), tosin niitä ei havainnollisteta lainauksilla, vaan sisältöä ainoastaan kuvaillaan. Useimmat juoneen liittyvät seikat on jaettu eri tyyppeihin, esimerkiksi juonityypit, aloitukset ja lopetukset.

Kirjassa käsitellään myös näkökulmaa, joka tuntuu ovelasti kuuluvan kaikkien tiettyyn osa-alueeseen – oli se sitten juoni, hahmot tai jokin muu – erikoistuneiden kirjoitusoppaiden repertuaariin. Toki läpi käydään myös sivujuonten käyttö, kohtauksen rakentaminen, vihjeiden ripottelu, käänteet, melodraama, juonellinen toisto ja peilaus, rytmitys, siirtymät sekä tavat rakentaa romaani, jossa ei ole varsinaista juonta.

Kirjaa on kritisoitu siitä, ettei siinä puhuta oikeastaan ollenkaan etukäteen suunnittelemisen tärkeydestä. Toisaalta siinä korostetaan jatkuvasti editoinnin merkitystä. Kaikkea voi muuttaa jälkeenpäin, niin alkua, loppua kuin keskikohtaakin, niihin voi lisätä, niistä voi poistaa ja ne voi tarvittaessa vaikka kirjoittaa kokonaan uudestaan. Joskus voi kesken huomata, että tarina pitäisikin kirjoittaa kokonaan eri henkilön näkökulmasta.

Puutteellinen kirjakin voi olla hyödyllinen, jos siitä oppii jotain. Aloitteleva kirjoittaja ainakin oppii, ja edistyneempikin saa tästä varmasti jotain irti. Tämä kirja sopii oikeastaan kaikille romaaneja ja novelleja kirjoittaville. Erityisesti niiden, joiden tarinat tuntuvat rönsyilevän joka suuntaan, jotka tunnustavat nojaavansa flashbackeihin tai jotka ovat saaneet palautetta, että heidän tekstinsä ovat liian tylsiä, kannattaa lukea tämä kirja.

Kommentoi
Name and Mail are required