Tulinen rautakauppa

Mieheni ei ollut kovin innoissaan silloin kun kerroin, että aion työstää tämän vuoden alussa kahta kirjaa yhtä aikaa, romaania ja tietokirjaa. Itse ajattelin, että ei se nyt niin paha nakki ole, teinhän samaa viime vuodenkin alussa.

Paitsi että silloin minulla ei ollut kesken 14 artikkelia (9 artikkelia samasta aiheesta samaan julkaisuun, muut eri), joista 11 pitäisi olla tällä viikolla valmiina. Enkä promotoinut esikoisromaaniani. Enkä pitänyt kahta blogia. Eivätkä ajatukseni juurikaan pyörineet vielä seuraavassa tietokirjassani.

Yksinäinen luova työ tekee epäsosiaaliseksi. Edes Twitter ei oikein nappaa, kun on niin vaikea jaksaa kuunnella muita.

Kaunokirjallisuutta on vaikea mahduttaa päivärytmiin, kun pitäisi lukea monia, monia tuhansia sivuja lääketieteellisiä/yhteiskuntatieteellistä kirjallisuutta.

Kai se niin on, että sitä saa mitä tilaa. Tai: ole varovainen mitä pyydät, saatat vielä saada sen.

P.S. Voi olla, että siivosin eilen ja tänään keittiön kaappeja. Jos näin pääsi käymään, se ei liity mitenkään tähän kirjoitusurakkaan.

Kommentoi
Name and Mail are required