Äänioikeus, ihmisoikeudet ja muuta tyhjänpäiväistä

Tänään on suomalaisten äänestysmahdollisuus Amsterdamissa. Se muistuttaa minua aina siitä, että vuosikymmeniin “yleinen” äänioikeus ei koskenut mm. vammaisia. Oikeasti koko 1906 voimaan tullut “yleinen ja yhtäläinen” äänioikeus toteutui vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Köyhyys eväsi äänioikeuden ainakin osalta vuoteen 1956 asti. Osa vammaisista pääsi äänestämään vasta 1972. (Lähteet: esim. tämä ja tämä).

Jälkimmäisestä lähdelinkistä löytyy myös taiteilija Jenni-Juulia Wallinheimon suunnittelma vastaisku vuonna 2006 julkaistulle, “yleisen” äänioikeuden satavuotispäivää juhlistavalle erikoisrahalle, “meidän köyhien, kurjien ja vaivaisten poliittisten oikeuksien kunniaksi”. Rahan nimi on “pitkäksi venytetty vammaispenni”. Suunnittelijan itsensä sanoin:

  • Vammaisten äänestäjien juhlaraha symboloi vammaisuuteen kuuluvaa piiiiiiitkää odottelua oli sitten kyse kauppaan tai vessaan pääsystä.
  • Nikkelinen ja mahdollisesti käsittelijöissä allergiaa aiheuttava kolikko heijastelee myös vuosia vammaispoliittista selontekoa odottaneiden ihmisten pitkiksi venyneitä naamoja.
  • Penni kuvaa herkästi ja osuvasti vammaisten ihmisoikeuksien jälkeenjääneisyyttä ja se on euroon siirtymisen vuoksi arvoton jo ilmestyessään.

Suomessa (toki muuallakin) on edelleen paljon ihmisiä, joiden mielestä vammaisia eivät koske samat oikeudet kuin muita. Tässä esimerkiksi lainaus vuonna 1990 julkaistun suomalaistutkimuksen abstraktista:

A total of 48% stated that they would, other circumstances being equal, hire persons with cerebral palsy. Half (47.5%) of the subjects regarded it as possible and a further 28.0% as fully possible for individuals with cerebral palsy to make and maintain a family of their own.”

Ei ihme, jos ei nähdä tarpeelliseksi puhua siitä, että vammaiset saivat äänioikeuden vasta kymmeniä vuosia muiden jälkeen, jos vielä parikymmentä vuotta sitten suurin osa suomalaisista ei ottaisi töihin CP-vammaista tai pitänyt mahdollisena, että CP-vammainen perustaisi omaa perhettä. (Ihan muistutuksena, että CP-vamma ei yleensä edes ole älyllinen vamma – eikä toki älyllinen vammakaan estä perheen perustamista.)

Ihmisoikeuksista ei voi puhua, jos ne eivät koske kaikkia. Suomen yhteydessä on toki ihan turha edes mainita koko sanaa.

One Response “Äänioikeus, ihmisoikeudet ja muuta tyhjänpäiväistä”

  1. Heta says:

    “Suomen yhteydessä on toki ihan turha edes mainita koko sanaa.” Repesin kun luin tuon:p Sattuvasti sanottu jälleen kerran.

Click here to cancel reply.

Kommentoi
Name and Mail are required