Kalenteri, kello ja itsepetos

Seuraavassa romaanissani Makuuhaavoja käsitellään paljon aikaa, onhan päähenkilö käytännössä kokonaan vuoteenoma. Kroonisesti sairas, erityisesti sellainen joka ei voi tehdä paljoa, näkee ajan hyvin eri lailla kuin terve (tästä myös Marian ilmestyskirjassa, erityisesti 9. luku, jonka alkua luen myös kirjatrailerissa).

Makuuhaavoja-kirjan päähenkilö Kai pohtii uudenvuodenlupauksia: ihmiset lupaavat aina tehdä enemmän kaikkea kirjojen lukemisesta salilla käymiseen, mutta harvemmin vähemmän mitään. (Joku saattaa luvata riidellä vähemmän puolison kanssa tai syödä vähemmän pikaruokaa, mutta harvoin näillä aikaa säästyy kuitenkaan). Ihmisellä on vankka usko siihen, että jos uskoo tekevänsä enemmän jotain, sitä myös tekee, vaikka ei miettisikään sitä, mistä sen ajan sitten ottaa.

Minä olen siinä mielessä terveen ja sairaan välissä, että minulla on liian vähän sekä aikaa että energiaa. Jos on hyvä päivä tai viikko, saan huimasti aikaan. Huonona viikkona saan aikaan vähemmän kuin yhtenä hyvänä päivänä. Energian ja tuntien puutteen lisäksi ongelmia tuottaa se, että kiinnostuksen kohteita on niin paljon.

Minulla ei koskaan ole ollut ongelmia motivaation kanssa, vaan jos jaksan tehdä, silloin myös teen. Moni on kommentoinut, että olen saanut ikäisekseni paljon aikaan. Se on imartelevaa, mutta toisaalta mielen pohjalla katkera ääni kuiskaa: mieti miten paljon enemmän olisit saanut aikaiseksi, jos et olisi sairas, jos ei olisi ollut niitä kaikkia päiviä, jolloin kykeni vain makaamaan ja selaamaan mainoskuvastoja, tai kaikkia niitä tuhansia päiviä, jolloin kyllä saa jotain tehtyä, mutta ei niin paljon kuin terve saisi.

Itsekin uskottelen usein itselleni, että ensi viikolla/kuussa teen enemmän sitä ja tätä ja tuota, kun tarpeeksi haluan, niin niinhän se onnistuu. Vaikka eipä sairaus tottele käskyjä, eikä vuorokauteenkaan tyhjästä ilmesty lisätunteja. Käytän suurimman osan resursseistani romaanien, tietokirjojen ja lääketiedeartikkelien kirjoittamiseen ja ruoanlaittoon. Mutta haluaisin jotenkin löytää aikaa ja voimia tehdä enemmän myös seuraavaa:

  • kirjoittaa novelleja (tällä hetkellä kesken kuusi, suunnitteilla useita)
  • kirjoittaa runoja (kesken useita, suunnitteilla kymmeniä)
  • saada joskus 2004 aloitetun esseekokoelmani valmiiksi
  • lukea kirjoja (niin kauno- kuin tieto-) muutenkin kuin työni liittyen
  • kirjoittaa artikkeleita aikakauslehtiin (juttuehdotusten kirjoittaminen on se, mistä kiikastaa)
  • tehdä enemmän kääntötöitä
  • laittaa ruokaa (muutakin kuin vain vieraille, Vegventuresiin ja tulevaan ruokakirjaani – näiden ulkopuolelta nykyään lähinnä paahdan ja wokkaan kasviksia)
  • harrastaa enemmän terveys/vammaisaktivismia
  • päivittää ahkerammin nettisivujani, etenkin terveysaiheisia
  • valokuvata enemmän
  • vastata sähköpostiini säännöllisesti
  • opiskella kieliä (hollantia ja jossain määrin myös espanjaa)
  • promotoida sivustojani (tämänkin blogin kävijämäärät olisivat varmaan korkeammat, jos tälle riittäisi enemmän aikaa)

Periaatteessa saan aikaan asioita ilman deadlinejäkin. Se tosin vaatii, ettei ole niitä deadlinejä sitten muissakaan jutuissa… Nyt on ollut yksi artikkeli kesken helmikuusta asti ja kaksi vierasblogitekstiä myös kuukausikaupalla. Kun jollain projekteilla on deadlinet ja toisilla ei, on pakko priorisoida niitä, joilla on. (Keittiön kaappien järjestämisestä ei tarvitse edes puhua.)

P.S. Makuuhaavoista tuli hiljan ensimmäinen hylky, reilu kuukausi lähettämisen jälkeen, kustantajalta joka muuten käyttää aika hienoa kirjepaperia. Sen verran kustannustoimittaja kirjaa kehui ja toivoi kustantajan löytyvän jostain muualta, että vähän tuli sellainen reaktio, että “jos se kerran on niin hyvä, miksei muka sitten teille kelvannut”. ;-P (Personoidut hylkykirjeet ovat toki harvinaisia ja siksi arvostettuja, mutta yleensä niissä sanotaan myös syitä hylkyyn, muitakin kuin että “ei sovellu kustannusohjelmaamme”.)

Kommentoi
Name and Mail are required