Portin ulkopuolella

Sen jälkeen, kun kirjoitin viimeviikkoisen vierasblogauksen superlyhyestä proosasta, aihe on jotenkin jäänyt muhimaan minun mielessäni. Sitä vahvisti entisestään se, kun selasin Portti-scifinovellikilpailun voittajalistoja (minun on pitänyt osallistua Porttiin jo vuosia). Kilpailunovelleilla ei ole minimipituutta, vain maksimipituus, 50 liuskaa. Kaikki palkitut tuntuvat kuitenkin olevan välillä 10-20 liuskaa. Kaksiliuskaiset, älkööt vaivautuko?

Minun scifi/spefituotannostani tosiaan valtaosa on satasanaista tai lyhyempää. Kaksi parhaista spefinovelleistani on kuusisanaisia! (Toisesta piti alun perin tulla ihan “kunnon” pituinen novelli, noin yhden sivun, mutta sitten totesin, että kaikki muu siinä oli oikeastaan vain täytettä.) Joskus yli kymmenen vuotta sitten kirjoitin Kulosaareen sijoittuvaa pidempää dystopianovellia, mutta se oli huonosti suunniteltu, eikä koskaan valmistunut.

Ja silti romaanini ovat aina olleet yleistä kaunokirjallisuutta, paitsi ensimmäinen, jo 90-luvulla kirjoittamani ja vuonna 2000 Nyt-liitteessä arvosteltu Siivet, joka nykyään varmaan laskettaisiin urbaanin fantasian tai maagisen realismin puolelle. Marian ilmestyskirjaa edeltäneestä romaanistani piti tulla scifiä, mutta ei tullut.

Olen miettinyt, olenko ehkä vain laiska kirjoittaja. Joskus saatoin lukea kymmeniäkin kirjoja taustatyönä ja joillekin satasanaisista novelleistanikin olen joutunut tekemään taustatyötä (tosin lähinnä Wikipedian parissa), mutta en tiedä, jaksaisinko kehittää uutta “maailmaa” kokonaiselle kirjalle. Avaruuslentely ei kiinnosta minua, vaan ennemmin visiot siitä, että entä jos maailmasta vaihtaisi yhden jutun, tai entä jos ihmiset uskoisivat, että X. Yksittäiset jutut.

Perustelen raapaleitani ja muita lyhyitä novellejani usein sillä, ettei idea kantaisi pidemmälle. Mutta varmaan joku muu saisi ideoistani aikaan romaaneja, tai ainakin pidempiä novelleja. Ja tämä herättää tietysti kysymyksen: pitäisikö minunkin saada? Jos kuitenkin pystyn kirjoittamaan romaaneja, niin kai pystyisin kirjoittamaan 10-20 liuskan novellinkin, eikö?

Minulla siis olisi mahdollinen kandidaatti Portti-kilpailuun tai johonkin kilpailuun tai lehteen, mutta siitä tulee ehkä liuskan pari mittainen. Pitää kai keksiä sille parempi loppusijoituskohde. Melkein valmiina on myös novellituotantooni suhteutettuna huikean mittainen, 1 300-sanainen(!) scifi”romanssi”(!), jonka pitäisi ehtiä teemalliseen kirjoituskilpailuun, joka sulkeutuu 31. päivä. Siinä on minimipituus tuhat sanaa, joten siinä en toivottavasti ole aivan väärillä vesillä.

P.S. Marian ilmestyskirjan viimeinen oikovedos on nyt sitten tarkistettu, vihdoin. Kyllä se kirja sieltä tulee! Ja tulee lähiaikoina, alkaen ensi viikosta, myös useita mielenkiintoisia juttuja uraani liittyen (ainakin itseni kannalta mielenkiintoisia, toivottavasti myös jonkun muun).

2 Responses “Portin ulkopuolella”

  1. Adoptiomatka says:

    Nyt jäi kiinnostamaan ajatus kuuden sanan novellista. Haluatko jakaa omasi?

Kommentoi
Name and Mail are required