Edistyksen mittarit

Lääketiedekirjasta on tulossa suunniteltua laajempi. Se ei ehkä yllätä ketään, sillä kaikki projektini tuppaavat paisumaan. Joskus olin tekemässä muutaman sivun tulostettavaa esitettä, josta tuli vahingossa yli satasivuinen kirja. Sen kirjan englanninkielisestä versiosta tuli 348 sivua pitkä. Hups.

Tiukkaa deadlineä ei Helluvalle ole, mutta käytännössä se pitää saada valmiiksi ennen lomalle lähtöä heinäkuun lopussa, koska muuten vain mietin koko loman kirjaa. Jäin alkuvuodesta aikataulussa jälkeen kun kirjoitin isoa artikkelikokoelmaa ja meni kauan saada kirittyä se takaisin. Nyt pitää kuitenkin kiriä lisää, kun kirjasta on tulossa arvioitua suurempi.

Maanantaina en saanut kirjoitettua juuri mitään, koska olin tosi huonossa kunnossa. Tiistaina ja keskiviikkona kirjoitin kuitenkin yhteensä yli 3 000 sanaa, tänäänkin plakkarissa jo reilusti yli tuhat. Se on minusta aika paljon, koska kyseessä on kuitenkin tietokirja, joka vaatii jatkuvaa tutkimustyötä, ei voi ainakaan pitkiä pätkiä vain päästään kirjoittaa.

Kuukausi sitten olin hajoamassa ja kyllästymässä koko projektiin, mutta nyt kun loppu häämöttää, niin haluaisin vain kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa. Todellisuus on vähän toista, koska kuntoni ei ole ollut kovin hyvä. Käytännössä siis suurimman osan ajasta vain haaveilen kirjoittamisesta ja murehdin, ettei minulla ole voimia niihin töihin, jotka vaativat niitä enemmän, kuten musiikkiarvosteluiden kirjoittaminen, laskuttaminen, pari artikkelia ja sähköpostiin vastaaminen. (Litterointi/kääntötyö onneksi etenee hyvin, se ei vaadi paljoa voimia.)

En tiedä oliko tässä viestissä mitään pointtia, paitsi hehkuttaa tuolla ihanalla yli 3 000 sanan lukemallani. Kokonaisuudessaan käsikirjoitusta on melkein 61 000 sanaa, tosin siellä on seassa muistiinpanoja ja copypasteja, jotka eivät tule mukaan lopulliseen versioon.

Elätän toivoa, että kirja ehtii Helsingin kirjamessuille. Kyllä sen pitäisi. (Mies vihjaa, että tätä vauhtia Marian ilmestyskirja ei ehdi, mutta hän on kyllä väärässä.)

Harvoin tuntuu siltä, mutta nyt on sellainen olo, että TGIF! (Paitsi että aion tehdä viikonloppunakin vähän töitä. Mutta vain vähän. Ihan vähän.) Juhannustahan ei täällä vietetä, paitsi että huhun mukaan Vondelparkissa voi törmätä suomalaisiin tekemässä juuri sitä. Lammikoiden vesimäärä tekee tosin kännissä hukkumisesta haastavampaa.

Kommentoi
Name and Mail are required