Hollantilaista elokuvaa

Viikko sitten katsoin ensimmäistä kertaa minulle vieraalla kielellä tehdyn elokuvan (hindinkielinen Water) hollanninkielisillä teksteillä. Se sujui varsin hyvin ja leffa oli upea

Sunnuntaina räväytin katsomalla hollantilaisen elokuvan ilman tekstejä. Itselläni hollannin opiskelussa vaikeinta on ollut nimenomaan kuullun ymmärtäminen. Hyvin artikuloidusta TV-ohjelmasta ymmärrän 95 %. Kun ihmiset puhuvat livenä, olen helposti aivan pihalla.

Elokuva oli siis tunnetun hollantilaisen kirjailijan Kluunin tosipohjaiseen romaaniin perustuva Komt een vrouw bij de dokter. Alkuperäistä kirjaa on myyty Hollannissa typerryttävät lähes 800 000 kappaletta ja se on käännetty suomeksikin nimellä Vaimo kävi lääkärissä. (Leffan englanninkielinen nimi on harvinaisen valju Stricken; kirja puolestaan on nimetty Love Lifeksi.)

Tulossa pian juonipaljastuksia!

Leffan juliste

Paljon meni ohitse dialogista, mutta elokuva on hyvin visuaalinen (kuten tuo Waterkin) ja oikeastaan tiesin jo etukäteen pääosan tapahtumista. Leffa kertoo siis bilehirmu Stijnistä, jonka on vaikea kestää vaimonsa kamppailua rintasyöpää vastaan ja ajautuu melkoiseen viina-huumeet-naiset-kurimukseen.

Tämä pitkä alustus johdattaa minut puhumaan ihan leffan lopusta. Lopussa Stijnin vaimo Carmen päätyy eutanasiaan. Stijn hankkii tätä hetkeä varten uuden puvun ja lääkäri tulee antamaan tarvittavat lääkkeet heidän kotiinsa. Lopuksi Stijn ilmoittaa ulkona odottavalle perheelle vaimon menehtyneen.

Hollannissahan eutanasia on ollut yleisesti hyväksyttävää jo vuosikymmeniä ja noin prosentti kaikista kuolemista tapahtuu tätä kautta. Komt een vrouw bij de dokter ei ole elokuva eutanasiasta, mutta se päättyy niin kuin vain hollantilainen elokuva voisi päättyä. Toivottavasti vielä joskus muuallakin maailmassa tämä nähdään luonnollisena tilanteena, jota ei tarvitse sen ihmeemmin kummastella tai korostaa, se on vain tapahtuma muiden joukossa.

Kommentoi
Name and Mail are required