Tuulahduksia Jäniksenselältä

En lue juuri scifiä tai fantasiaa, mutta muu spefi ja slipstream iskee kyllä. Suomalaisia kirjoja – tai mitään kirjoja suomeksi – tulee luettua aikaa vähän, varsinkin nyt kun asuu ulkomailla.

Lumikko ja yhdeksän muuta

Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta oli oikein positiivinen yllätys, jos sitä nyt yllätykseksi voi sanoa, koska odotin kirjalta varsin paljon. En tiedä, onko tämä nyt sitten urbaania fantasiaa, maagista realismia, slipstreamia vai mitä (PIJ itse käyttää ilmeisesti termiä reaalifantasia). Selviä dekkarielementtejäkin löytyy ja etenkin loppua kohden kirja alkaa saada enemmän jännärin, trillerin, jopa kauhun vivahteita.

Kirja sijoittuu Jäniksenselän paikkakunnalle, jonka rakastettu lastenkirjailija Laura Lumikko on saanut koko paikkakunnan hullaantumaan tämän kirjojen ympärille rakentuvaan mytologiaan. Lumikko perusti jo vuosikymmeniä sitten jäniksenselkäläisen kirjallisuuden seuran, jossa oli pitkään ollut vain yhdeksän jäsentä, se kauan kaivattu kymmenes puuttui. Ihmisiä katoaa, joistain katoamisista ei haluta puhua ja kirjaston kirjoihinkin iskee mystinen tauti.

Kirja on täynnä herkullisia onelinereitä ja muutenkin heti alkuun tuli sellainen olo, että tässä viljellään paljon erilaisia vihjeitä, joista varmaan puolet menee ohi tai niiden merkityksestä ei ole aavistustakaan. Se on myös aika raadollinen näkemys kirjailijoiden (sielun)elämästä (raadollinen nimenomaan spekulatiivisessa mielessä, ei mitään inhorealismia).

Jotkut kirjat ovat samaan aikaan inspiroivia (joskus vielä olen näin taitava) ja vähän masentavia (en kuitenkaan koskaan ole näin taitava).

Kommentoi
Name and Mail are required