Euforiset jalat

Loikka

Tämä lainaus on Ilkka Vartiovaaran yleisesti ottaen ansiokkaasta kirjasta Delfiinin laulu, joka kertoo hänen elämästään borrelioosipotilaana ja tunnettuna lääkärinä (Vartiovaara oli mm. Lääkärilehden päätoimittaja ennen sairastumistaan borrelioosiin, joka lopulta vei häneltä hengen).

Vaikka itse joudunkin usein käyttämään kävelykeppiä apuna, tunnen aina terävän piikin sydämessäni, kun näen jossain itseni ikäisen miehen, joka ponnistelee alaraajat halvautuneina rullatuolissaan. Mitä mahtaa hän ajatella? Mistä kaikesta hän on joutunut luopumaan? Onko hän löytänyt jostain iloa omaan elämäänsä?

Sanavalinnat kertovat paljon: “rullatuolilla” ei liikuta, vaan sillä ponnistellaan. Pyörätuoli edustaa luopumista, ei missään nimessä uusia mahdollisuuksia liikkumiseen (ja sen käyttö viittaa automaattisesti nimenomaan raajojen “halvautumiseen”).

Ja ihmisen ilo, se kai tulee niistä jaloista?

Creative Commons -kuva Flickr-käyttäjältä n.kuzma

Kommentoi
Name and Mail are required