Kulttuurishokkeja, osa 1

Muutama päivä sitten vanha hollantilainen setä valitti minulle hihattomasta topistani ruokakaupassa. Nauroin kohteliaasti, sillä minulle on tullut ennenkin vanhoja setiä ihmettelemään, että voi tyttö rukka, eikö sinulla ole kylmä (oli 20 astetta, mutta pilvistä ja yllättävän kylmä tuuli, joten olin ehkä hivenen alipukeutunut). Sitten hän sanoi, että jos käytän sellaisia vaatteita, saan ihosyövän niin kuin hän, ja nosti hihansa ylös esitelläkseen syöpäänsä.

Se oli hieman epätodellinen tilanne, epämukavasta puhumattakaan. Ymmärsin kaiken mitä hän sanoi, mukaan lukien seuranneen “nyt vielä nautit, mutta myöhemmin maksat siitä hinnan!” -pelottelun. Mutta mitäpä tuohon nyt voi sanoa? Pahoittelen syöpäänne, mutta käytän kyllä aurinkorasvaa kun menen kauemmas kuin 200 metrin päähän ruokakauppaan?

Valitettavasti hollannin sanavarastoni ei ihan riittänyt minkään järkevän sanomiseen, joten ilmeilin vaikeasti enkä sanonut lopulta mitään. Tuli huono omatunto siitä, että nauroin ensin. Mutta lieköhän tuo nyt ihan korrektia mennä esittelemään ihosyöpäänsä ventovieraille ruokakaupan kassalla. Hyvää hän varmaan tarkoitti, mutta silti. Hollantilaisessa kulttuurissa tuo voi olla ihan OK, kyllä täällä muutenkin ollaan avoimia (asioista, joista muualla ei) ja ventovieraillekin jutellaan.

Nyt jos menen ruokaostoksille kesävaatteissa, niin vaivaa ajatus siitä, että tämä mies on siellä. Vaikutti tosin vähän siltä, että sitä ei välttämättä kauhean kauaa tarvitse pelätä. :-/

Kommentoi
Name and Mail are required