864 palan palapeli

Jotenkin uuden romaanin suunnittelussa kaikki tuntuu loksahtavan kohdalleen – jopa pelottavan hyvin. Lähes joka päivä tulee mieleen uusi idea ja useimmat näistä uusimmista ideoista ovat saaneet useamman kirjassa jo olevan (siis suunnittelutasolla) eri jutun nivoutumaan yhteen, tai selittäneet esimerkiksi useita eri saman henkilön tekemiä asioita samalla kertaa. Asiat, tapahtumat ja juonenkäänteet, jotka ovat tuntuneet välttämättömiltä, mutta hankalilta perustella, ovat löytäneet syynsä lopulta kuin itsestään.

Tällaista “suunnitteluflow’ta” ei ole ollut koskaan aiemmin, ja kyseessä on sentään kahdeksas kässärini. Koska kaikki sujuu niin hyvin, väistämättä mielen pohjalla asuva pikku peikko on sitä mieltä, että jokin menee pieleen. Huomaan lokakuun viimeisena päivänä, ettei tässä romaanissa ole mitään järkeä, että siinä on jokin kammottava juoniaukko tai epäloogisuus, jota on mahdoton korjata. Mutta en keksi, miten niin voisi tapahtua.

Voikohan kyse olla siitä, että olen lukenut lähiaikoina peräti viittä eri kirjoitusopasta? Olen tosin aiemminkin kuluttanut niitä ahkerasti, mutta en ehkä aivan tätä tahtia.

Kuusi viikkoa vielä. Pitkää viikkoa (paitsi kun teen keittokirjaa, jolloin ne vilahtavat ohi kauheaa tahtia). Ja ensi viikko on vielä yksi viikko kesälomaa! Lomallahan en tee töitä, mutta kirjan suunnittelu on sallittua. Ja vaikkei olisikaan, niin en minä nyt ideoita voisi karkottaa.

Kommentoi
Name and Mail are required