Sekoilua, sikailua ja sukkanukkeja – Johann Harin seikkailut

Johann Hari on brittiläinen toimittaja, jota joskus pidin arvossa – ja piti moni muukin, häntä kutsuttiin Independentin “tähtitoimittajaksi”. Vasemmistolainen, avoin omista mielipiteistään ja uskalsi myös muuttaa niitä. Hän on tunnettu siitä, että kannatti ensin Irakin sotaa, mutta sitten muutti mieltään ja piti entistä tukeaan karmeana virheenä. Hari on avoimesti homo ja kirjoitti aiheista, joista usein ollaan hiljaa, kuten konsensuaalisesta insestistä.

Heinäkuussa kuitenkin kävi ilmi, että Hari oli mokaillut oikein urakalla. Hän oli plagioinut haastatteluihinsa ihmisten sanomisia mm. muiden tekemistä haastatteluista sekä haastateltavien kirjoittamista (tai heistä kirjoitetuista) kirjoista.

Haastattelut oli siis oikeasti tehty, mutta Hari oli täydentänyt niitä näin ja antanut ymmärtää, että lainaukset oli sanottu hänelle haastattelujen aikana. Hän myönsi tekonsa, mutta ei nähnyt siinä mitään väärää – jos haastateltava ei onnistunut ilmaisemaan itseään kovin hyvin, hän halusi tuoda esiin näiden paremmin ilmaistut ajatukset. Hari sai jäähyä ja Independent alkoi tutkia asiaa.

Sukkanukkeilua

Kohu ei kuitenkaan jäänyt tähän. Heinäkuussa tuli esiin myös, että jo useiden vuosien ajan Wikipediaan oli kirjoittanut mystinen toimittaja David Rose, joka oli tutkinut ilmastonmuutosta, mutta jostain syystä ei koskaan kirjoittanut aiheesta Wikipediaan, vaan ainoastaan korjaili Haria ja häneen liittyviä aiheita käsitteleviä sivuja mairittelevammiksi ja haukkui Harin kritisoijia mm. homofoobikoiksi, yhteensä satojen muokkauksien edestä. (Ilmeisesti/väitetysti Rose oli postannut verkkoon myös insestiaiheisen novellin vuonna 2006.)

Ei ehkä yllättävää, että epäilykset heräsivät jo aikaa sitten. David Rose oli “Harin kaveri, mutta ei missään nimessä Hari itse, voit tarkistaa sen vaikka tästä puhelinnumerosta, jota tosin ei ole olemassa”. Rosea ei yllättäen löytynyt, mutta Hari edelleen väitti tämän olevan olemassa.

Muutama päivä sitten ääni kellossa muuttui. Hari myönsi olleensa Rose ja pahoitteli syvästi tekojaan. Postaus löytyy myös hänen omasta blogistaan.

Ihme kyllä kenkää ei tullut Independentistä (vaikka Harin vaikuttava työareena New York Timesistä Le Mondeen saattaa jatkossa kaventua). Hari sanoo hankkivansa omalla kustannuksellaan lisäkoulutusta toimittajan työstä, jatkaa sitten työtään ja jatkossa laittaa haastattelunauhansa nettiin. Näin ihmisten luottamus palautuu.

Kaikki kunnossa? Hmm. Ensinnäkin voisi kiinnittää huomiota siihen, että Hari pyytää anteeksi vasta sitten, kun on jo jäänyt kiinni. Wikipedia-kirjoittelu oli jatkunut kuitenkin jo vuosia.

Koska Hari kirjoitti paljon myös ulkomaan reportaaseja, on esitetty epäilyksiä siitä, olivatko nämä tarinat tosia. Niiden aitoutta on nimittäin erittäin vaikea varmistaa. Harin voi olla varsin vaikea saada takaisin menetettyä luottamusta, vaikka ainakin päätyönantaja häneen ihme kyllä edelleen luottaa.

Tämä “julkkis esiintyy sukkanukkena (sockpuppet) joka puolustelee itseään ja dissaa kritisoijiaan” -ilmiö on lisääntynyt huomattavasti lähivuosina. Ei että tässä olisi mitään yllättävää, vaan ehkä yllättävämpää on se, miten täysin fiksun oloiset ihmiset, kuten Hari tai nolosti kiinni jäänyt Dilbert-piirtäjä Scott Adams (joka pisti asian läskiksi, eikä tosiaankaan pyytänyt anteeksi) kuvittelevat, etteivät jää kiinni.

Kommentoi
Name and Mail are required