Herkku ei ole aina herkkua

Millaista on lähinnä jälkiruokiin keskittyvän kirjan tekeminen? Ainakin siitä on glamour kaukana.

Jääkaappi on täytetty ääriään myöten (sekä aineksia, keskeneräisiä ruokaprojekteja että jotain eineksiä ja puolivalmisteitakin – aina ei jaksa panostaa kunnon ruokaan, jos koko ajan kokkaa herkkuja) ja pakastinkin on täpötäynnä. Hedelmävadille kasaantuu helposti pyramidimainen keko hedelmiä ja välillä sen vieressä on toinen apuastia. Keittiö on kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Tiskialtaan ja -pöydän sisällöstä ei viitsi edes mainita.

Aurinkoinen päivä (jolloin vielä tähän aikaan vuodesta on tietysti kaikkein kuumin) tarkoittaa kuvauspäivää, eli ruoanlaittopäivää. Kaupoissa on koko ajan metsästämässä uutta kuvausrekvisiittaa, eli etenkin kankaita, koska astioita on jo. Netistä pitää jatkuvasti kysellä, että hei mistäs tästä maasta saakaan jotain-ihan-perusjuttua (kuten vaikka pektiiniä ilman mitään lisäaineita). Rahaa on palanut kaikkeen supertyylikkäistä muffinivuoista salamageeleihin sekä noin tusinaan lähdemateriaalina toimivaan kirjaan (pitäisi varmaan yrittää vähentää näitä verotuksessa – menisivätköhän muffinivuoat läpi).

Ikävin osuus on se, kun mies odottaa saavansa herkkuja ja sitten jokin kokeiluvaiheessa oleva leivonnainen epäonnistuu ja lentää roskiin – ei siksi, että se olisi välttämättä syömäkelvoton, mutta herkuissa on kuitenkin sen verran kaloreita, ettei “ihan ok” -paakkelseja kannata kaikkia napaansa ahtaa. Syyllinen olo tulee kyllä aina, kun ruokaa menee roskiin. Normaalisti niin ei meillä juuri käy.

On niitä onnistumisen elämyksiäkin kyllä tullut, ei siinä mitään. Vaikka kun tekee ensimmäistä kertaa elämässään hilloa ja siitä tulee kaikin puolin tismalleen sellaista kuin toivoikin, ainesten keittoaikaa ja sakeusastetta myöten. Tai kun sokerittomasta gluteenittomasta kakusta paistuu ensiyrittämällä parempi kuin useimmista tavallisista kakuista.

Tykkään laittaa ruokaa ja kirjoittaa siitä, mutta inhoan jostain syystä itse reseptien kirjoittamista. Mies totesi, että sehän on naurettavan helppoa, mutta ei se ole. Reseptien kirjoittaminen hyvin on todella vaikeaa. Vinkkilaatikkojen kirjoittamisesta sen sijaan tykkään.

Periaatteessa olen ihan aikataulussa, mutta nyt on vähän syyllinen olo, kun kahden viikon aurinkoinen jakso näyttäisi olevan ohi, enkä ottanut sinä aikana kuin muutaman valokuvan. Ääh.

Kommentoi
Name and Mail are required