Huippukirjailijat avautuvat kirjoitusprosessistaan

The Secret Miracle: The Novelist’s Handbook on hieman harhaanjohtavasti nimetty, sillä se ei ole mikään oikea käsikirja, eikä edes varsinainen opas. Daniel Alarconin toimittama kirja koostuu tunnettujen kirjailijoiden (Haruki Murakamista Stephen Kingiin – useimmat muut eivät tosin ole aivan näin tunnettuja) haastatteluista, jotka on pilkottu niin, että kaikkien kirjailijoiden vastaukset yhteen kysymykseen ovat aina peräkkäin.

The secret miracle

Olen joskus mielessäni luokitellut kirjoittamisoppaat kolmeen kastiin: inspiroivat kirjat, näin saat valmiiksi -kirjat ja “varsinaiset” oppaat. Tämä kuuluu selvästi ensimmäiseen luokkaan, sillä ajatuksia se kyllä herättää, vaikkei sinänsä juuri ohjeista tai neuvokaan.

Selkein kirjasta tuleva ahaa-elämys on se, miten eri tavoilla eri kirjailijat kirjoittavat romaaneitaan. Vastauksia tulee laidasta laitaan lähes kysymykseen kuin kysymykseen. Yllättävintä oli se, miten suurin osa kirjailijoista suunnittelee kirjaansa etukäteen varsin vähän. Monet kokevat, ettei sitä voi edes suunnitella, vaan he “löytävät” kirjan sitä kirjoittaessaan.

Myös siitä on varsin erilaisia näkemyksiä, kannattaako käsikirjoituksen antaa levätä ennen editointia, voiko kirjoittamisen aikana lukea voimakkaasti inspiroivia teoksia tai millainen on hyvä loppu (kaksi kirjailijaa myönsi käyttäneensä päihteitä saadakseen oikean tunnelatauksen lopun kirjoittamiseen).

Toiset luettavat kirjaansa monilla ihmisillä ennen kustannustoimittajaa, toiset eivät kenelläkään. Jotkut lukevat tekstejään ääneen (saadakseen oikean rytmin), toiset eivät. Eräs luki tiiliskiviromaaninsa ääneen peräti kolmesti! Toisten mielestä vuoropuhelun pitää kuulostaa oikeiden ihmisten puheilta, useamman mielestä tämä on täysin väärä käsitys (kallistuisin enemmän jälkimmäiseen, jos pitää valita).

Ehkä yllättävin seikka oli se, miten monet kirjailijat inspiroituivat ei-kirjallisesta taiteesta ja siinä nimenomaan alueista, joista en olisi arvannut. Musiikin ja elokuvien lisäksi erityisen monelle inspiraation lähteenä oli arkkitehtuuri.

Tämä on minusta ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Vaikkei siitä konkreettisesti hyötyisikään, se on kiehtova ja usein hauskakin. Luulen, että ei-kirjailijakin voisi pitää sitä mielenkiintoisena. Kirjoitan muuten varmaan vielä joitain yksityiskohtaisempia blogimerkintöjä liittyen tiettyihin osiin kirjassa.

Mitä muuten tykkäätte kirjan kannesta? Minusta piristävän erilainen.

3 Responses “Huippukirjailijat avautuvat kirjoitusprosessistaan”

  1. hanna says:

    kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta ja hauska kuulla noista täysin vastakkaisista tavoista. Tuo päihteiden käyttö on ollut minulle aina suuri arvoitus. Pystyykö joku oikeasti kirjoittamaan jotakin käyttökelpoista humalassa tms tilassa?

    • Kai siinä on vähän etäisesti sama idea kuin vaikka NaNoWriMossa voi joillekin olla. Eihän sen tekstin tarvitse olla julkaisukelpoista, mutta se että on paperilla jotain ei voi koskaan olla huonompi tilanne, kuin että ei olisi mitään. Ehkä se on täysin kelvotonta tauhkaa, joka joutaa roskiin ja on takaisin lähtöpisteessä. Ehkä se on huono, mutta siitä saa idean siihen lopulliseen versioon. Parhaassa tapauksessa siitä voi saada editoitua jotain hyvää.

  2. hanna says:

    Ahaa. Ehkä siinä on joku tuollainen ajatus takana. Onneksi ei ole vielä tarvinnut kokeilla. :)

Kommentoi
Name and Mail are required