Huonoennusteisesta skitsofreenikosta professoriksi

Elyn Saks saa psykoottisia ajatuksia ensimmäisen kerran kahdeksanvuotiaana ja teini-iän satunnaiset huumekokeilut tuovat lisää outoja ajatuksia pintaan. Ollessaan Briteissä opiskelemassa hän joutuu sairaalahoitoon. Ennuste on huono. Lääkäreiden mielestä hyvä jos Saks pystyy edes elämään itsenäistä elämää, saati että saisi filosofian opiskeluitaan Oxfordissa päätökseen.

The Center Cannot Hold

Saks ei kuitenkaan aio luovuttaa ja hänen muistelmiaan The Center Cannot Hold: My Journey Through Madness onkin suitsutettu “inspiroiviksi”. Kirja on kuitenkin paikoitellen hyvin synkkää materiaalia. Pienimmätkin elämänmuutokset ajavat Saksin psykoosiin ja hänen suustaan tulee ulos vain sekavaa sanasoppaa, johon yleensä liittyy ajatus siitä, että hän on tappanut ihmisiä. Saks pitää itseään erikoisena, mutta ei sairaana – hän uskoo kaikilla olevan vastaavia ajatuksia, mutta hän ei vain pysty olemaan niistä hiljaa.

Onneksi Saksilla on hyviä ystäviä tukenaan. Hän saa merkittävää apua psykoterapiasta, jossa hän käy vuosikymmenien ajan lähes päivittäin. Vaikka sairaudentunne puuttuukin, luottamus terapeutteihin ja lääkäreihin saa hänet – enimmäkseen – pysymään neuroleptilääkityksellään, vaikka välillä hän aina yrittää lopettaa sen, huonoin tuloksin. Myöhemmät sairaalareissut hän onnistuu välttämään.

Jatkuvista psykoosivaiheista huolimatta Saks valmistuu filosofian tohtoriksi, palaa Yhdysvaltoihin, opiskelee lakia ja päätyy aina professoriksi asti. Hän keskittyy työssään etenkin psyykkisesti sairaiden oikeuksiin, vaikka suurin osa ei aavistaisikaan, miten lähelle aihe häntä itseään koskettaa. Ihmissuhteet ovat jääneet uran ja sairastamisen taustalle, mutta lopulta Saks löytää elämäänsä rakkauden ja välissä selviytyy vaikeasta fyysisestäkin sairaudesta.

The Center Cannot Hold ei ole mitenkään huikaisevan taidokkaasti kirjoitettu kirja, mutta toisaalta sen tarina tempaa mukaansa niin, että luin kirjan parissa päivässä. Psykoosin säälimätön kuvaus huvittaa välillä, mutta enimmäkseen vetää hiljaiseksi (psykoosit ovat valitettavan tuttuja myös omassa perheessäni).

Kommentoi
Name and Mail are required