Alku aina hankala

662 sanaa nyt. NaNoWriMo lähtee yleensä kohdallani käyntiin hieman takkuisesti. Osaltaan sitä varjostaa Marian ilmestyskirjan onnistuminen alusta lähtien: kirjan ensimmäistä kohtausta on editoitu häviävän vähän verrattuna siihen, millaisena sen naputtelin ensimmäisenä NaNo-päivänä 1.11.2009. Joten sen jälkeen on tuntunut siltä, että pitäisi pystyä samaan.

Melkein sain kaikki tarvittavat jutut tehtyä ennen NaNoa. Toissapäivänä ja eilen luin neljästä valmiiksi saatavasta lukukirjasta kolme valmiiksi, yhtä jäi harmittavat nelisenkymmentä sivua jäljelle. Dokumenttielokuvan käännös valmistui lauantaina. Tietokirjani on minun osaltani kasassa ja menossa pian painoon – sen kansikuva muuten julkistettiin tänään.

Seitsemästä musiikkiarvostelusta yksi jäi vielä kirjoittamatta. Cripfic-manifesti on vielä vähäsen kesken, harmittaa. Ruokakirja olisi voinut edetä pidemmälle (eiliset.paahdettukookospikkuleivät onnistuivat onneksi hyvin). Laskuja, juttuehdotuksia ja sähköposteja on edelleen hurjasti rästissä, eikä yksikään novelleista valmistunut (paitsi se 55-sanainen Croutons).

No, nyt on pakko hieman höllätä. NaNoWriMon aikana yritän olla tekemättä 12-15-tuntisia työpäiviä, koska se ei varmasti edistä romaaniani yhtään.

Lauantain kansallinen NaNo-kickoff Utrechtissä jäi valitettavasti minulta väliin ja eilinen NaNoWriMo-miitti oli vähän pettymys. Odotin paljon porukkaa, mutta meitä oli vain seitsemän, joista vain kaksi tuttujani. Meitä oli viime kuun miitissäkin tuon verran tai jopa enemmän.

Pääsin esittelemään Marian ilmestyskirjaa sentään. Hollantilaisilla on lähes aina sama reaktio suomen kieleen: “se näyttää niin jännältä, mutta mitään en tajua”. Paikalla oli tosin yksi Suomessa asunut tuttavani, joka osaa noin kolme sanaa suomea. Siihen verrattuna omat hollannintaitoni ovat sentään ihan hyvät. Eilisestä keskustelusta, jossa käsiteltiin lohikäärmettä joka oli samaan aikaan susi, en kyllä ihan kaikkea tajunnut, mutta en ole varma, oliko vika kielitaidossa.

Kommentoi
Name and Mail are required