Blogaaja vai mainospelle?

Olen seurannut hämmennyksellä joitain jenkkiblogaajia, jotka käyttävät usein itsestään termiä “mommy blogger”, mutta käytännössä blogaaminen on heille vain tapa saada uusia tavaroita ilmaiseksi, liittyivät ne sitten äitiyteen tai eivät. En tosiaankaan sano, ettei blogaaja a) saa ansaita työllään b) vastaanottaa ilmaisia arvostelukappaleita siinä missä muutkin median edustajat (olenhan itsekin tehnyt maksublogausta sekä saanut ilmaisia tuotteita arvosteltavaksi median edustajana), mutta rajansa kaikella.

Pellet

Minä näen blogaajan jonkinlaisena amatöörijournalistina. Tämän ei tarvitse sitoutua aivan samoihin periaatteisiin kuin vaikkapa sanomalehden toimittajan, mutta oikea blogaaja ajattelee omilla aivoillaan ja kirjoittaa omia tekemisiään tai ajatuksiaan (tästä syystä en myöskään pidä oikein “blogaamisena” sitä, että postaa ainoastaan linkkejä ja lainauksia niiden sisällöstä ilman minkäänlaista kommentointia), ei esimerkiksi syötä kritiikittömästi eteenpäin pressitiedotteita omana sisältönään.

Eräs (nyt entinen) tuttavani, joka on kunnostautunut ilmaistavaran ahkerana haalijana, kirjoitti hiljattain blogiinsa tekstin siitä, kuinka diabetes on hänelle hyvin tärkeä asia, sillä hänen veljensä melkein kuoli siihen. Postaus tosin keskittyi kananmunatuotteisiin, joita hän oli päässyt ilmaiseksi kokeilemaan (oli kuulemma ihan kerjännyt, että pääsisi), ja sisälsi diabeteksen kannalta “edullisia” reseptejä, joissa näitä tuotteita käytettiin. Nämä terveysreseptit olivat todellisuudessa silkkaa roskaruokaa, tasoa juustolla ja munalla höystetty paahtoleipä ilman mitään kasviksia.

Lisäksi tässä blogipostauksessa levitettiin runsaasti väärää tietoa lääketieteen alalta, mikä itseni lääketiedetoimittajana saa aina näkemään punaista. Osa oli ilmeisesti hänen omia väärinkäsityksiään (vihje: jos et tiedä mitään lääketieteestä/ravitsemuksesta, älä myöskään kirjoita siitä), mutta tiedustelin häneltä lähdettä kaikkein höperöimmille väitteille, kuten sille, että “kananmunat ovat eduksi lisämunuaisille”. No tämän “tiedon” lähdehän oli tietysti munafirman lehdistötiedote, kuinkas muuten.

Hän ei nähnyt missään tekemässään mitään väärää, vaan päinvastoin suuttui minulle ja kieltäytyi poistamasta mitään vääristä tiedoista, poisti kylläkin kommenttini ja torjui minut Twitterissä usean vuoden tuttavuuden jälkeen, minkä jälkeen haukkui minua seuraajilleen. (Havaintojeni mukaan jenkeille erityisen tyypillinen reaktio: jos joku huomaa, että olet tehnyt virheen ja huomauttaa siitä asiallisesti, valita tämän töykeydestä naama punaisena, hauku muille sekä blokkaa, tai vähintään kaksi näistä kolmesta.)

Jos haluat käyttää elämäsi markkinoiden (nimenomaan markkinoiden, en puhu nyt esimerkiksi kosmetiikkablogeista, joissa oikeasti arvostellaan tuotteita, ilmaiseksi saatuja tai ei) satunnaisten yritysten tuotteita, suosittelen ennemmin hakeutumaan mainosalalle, jossa ihmisille maksetaan palkkaa, sen sijaan että kutsuisit itseäsi “blogaajaksi”. Ilmaisten ruokanäytteiden kerjääminen on minusta vähän turhan halpa hinta sille, että myy veljensä melkein-kuoleman.

Vapaasti käytettävä kuva stck.exchng-käyttäjältä Richard Dudley

5 Responses “Blogaaja vai mainospelle?”

  1. Aura says:

    Vähän samanlaista meininkiä on nähtävissä myös muutamissa suomalaisissa terveysaiheisissa blogeissa: Hehkutetaan milloin mitäkin tuotetta suurin piirtein täydellisen hyvinvoinnin avaimena ja vähät välitetään siitä, ettei tuotetta ole edes ikinä tieteellisesti testattu. Omat tai kaverin hyvät kokemukset kuulemma riittävät tuotteen erinomaisuuden takuuksi.

    Saahan sitä tietysti oman kokemuksensa kertoa, mutta sen perusteella ei vielä pitäisi olettaa, että tuote toimii yhtä hyvin kaikilla muillakin.

    Joillakin (terveys)blogaajilla on kyllä lähdekritiikki ihan hakusessa. Kopioidaan tekstejä muualta, esim. toisista blogeista, ei mainita lähteitä tai kritiikkiä lainkaan, vaan esitetään juttu muka ihan omana kirjoituksena. Tietämättömät lukijat sitten harhautuvat luulemaan, että blogaaja oikeasti tietää, mistä puhuu.

    Luin joskus muutamia terveysaiheisia blogeja, mutta lopetin sittemmin niiden seuraamisen em. epäkohtien takia. Höpötuotteiden tyrkyttämisen ja perusteettomien terveysväittämien seassa saattaa tietysti joskus olla oikeaa asiaakin, mutta kun sitä saa etsiä suurennuslasin kanssa, niin hommasta menee maku. Ja uskottavuus.

    • Meinaatko jotain superfoodeja? Suomalainen terveysblogiskene on ollut aika ravitsemuspainotteista – oikeastaan pelkkiä ravitsemusblogeja ja sitten jotain henkilökohtaisempia syöpä/masennus/reuma/jne-päiväkirjoja. Ja ravitsemusblogit tuntuvat melkein kaikki suuntautuvan joko karppaukseen/paleoon tai superruokiin.

      • Aura says:

        Joo, superfoodeja on ainakin joissain blogeissa markkinoitu lähinnä blogaajan omien kokemusten perusteella. Voi tietysti olla, että tälle yksittäiselle ihmiselle niistä on ollut jotain hyötyä, mutta en lähtisi vielä siltä pohjalta tekemään mitään yleistyksiä.

        Ravitsemusblogeja lukiessa tulee kyllä helposti semmoinen olo, että söitpä miten tahansa, niin väärin menee. :D Yksi puoltaa yhtä ja toinen toista ruokavaliota suurin piirtein ainoana oikeana ratkaisuna jokaiselle. Ei niistä ota selvää, en tosin ole enää viime aikoina kamalasti jaksanut ravitsemusblogeja seuratakaan.

        • Se taitaa olla koko ravitsemustieteessä vähän ongelma. Itse kiinnostuin aiheesta, nimenomaan tieteenä, en minään naistenlehtiaiheena, jo 90-luvulla ja uppouduin siihen antaumuksella. Mutta sitten jossain vaiheessa tuli tämä suuri rasva/karppaussota. Onko tärkeämpää syödä paljon kasviksia ja hedelmiä sekä vältellä rasvaa, vai vältellä hiilihydraatteja, mikä käytännössä tarkoittaa runsasrasvaista ruokavaliota? (Ihminen ei voi käytännössä elää kovin vähähiilihydraattisella ja vähärasvaisella ruokavaliolla, koska kroppa ei kestä sitä määrää proteiinia, joka tarvittaisiin riittävään kalorien saantiin.)

          Itse vielä valahdan tässä kahden koulukunnan väliin: olen käytännössä vegaani, mutta joudun myös melkeinpä “karppaamaan” hypoglykemiani takia. Se ei ole valinta – en vain voi tällä hetkellä syödä juurikaan viljaa tai perunaa. Olen siis kaikkien mielestä kerettiläinen. ;->

          Joitain “superfoodeja” syön maun takia: lucuma, (hyvät) gojimarjat ja mulperit, tosin tuo hiilarivammaisuus rajoittaa tätä hyvin paljon tällä hetkellä. Kalliita nuo ovat, eivätkä kovin ekologisia, kun tulevat ties mistä. Superfoodeista vouhkaaminen tuntuu tyhmältä. Olen minä kokeillut spirulinat, klorellat, chiat, riisinleseet ja macat sekä itsepoimitut pakurikäävät. Yhdestäkään en ole saanut mitään havaittavaa vaikutusta, paitsi ehkä maca.

          Jos noita oikein antaumuksella popsii, niin ainakin yksi paikka laihtuu ja se on lompakko.

          Mutta silti tuntuu edes vähän mielekkäämmältä lukea postauksia, joissa mainostetaan terveysmarjoja tai -leviä, kuin sellaisia, missä blogaaja kehittää “diabetesystävällisiä” ruokia jostain teollisesta E-koodijuustomähmästä, kuten tämä nimeltämainitsematon tuttuni. Jos jostain kaikki suomalaiset terveysblogaajat ovat varmasti samaa mieltä, niin se on se, ettei prosessoituja lisäainehuttuja kannata suuhunsa pistää. Siinä olisi ihan hyvä opetus kaikille. Etenkin amerikkalaisille.

          • Aura says:

            Minäkin olen kerettiläinen, syön ruisleipää ja laitan reilusti voita päälle. :D Paljon muuta en ole viime päivinä saanutkaan alas.

            Gojimarjat ja mulperit ovat kyllä hyvänmakuisia, harmi vaan että myös pahuksen tyyriitä ja epäekologisia, kuten sanoit. Mitään ihmevaikutuksia en ole minäkään huomannut.

            Vegeys kiinnostaisi minuakin, paitsi ekologisista ja eettisistä syistä niin myös ihan siksi, että en vaan oikein tykkää lihasta. Ehkä tässä olisi paikka myöhästyneelle uudenvuodenlupaukselle, voisin yrittää panostaa enemmän ruoanlaittoon ja nimenomaan kasvisruokia suosien. :)

Kommentoi
Name and Mail are required