Kilpailu: voita Marian ilmestyskirja!
Tässä arvonnassa voit voittaa joko fyysisen kappaleen tai sähkökirjan (PDF) Marian ilmestyskirjasta. Sinun ei tarvitse kuin kirjoittaa sisällöltään mielekäs kommentti. Kilpailu päättyy 20.12.2011 klo 23:59 Suomen aikaa. Osallistujamäärästä riippuen arvon vähintään yhden painetun kirjan ja yhden sähkökirjan. Jos osallistujia on vähintään 25, arvon kaksi painettua kirjaa ja yhden tai useampia sähkökirjoja. Saatan jakaa kirjoja palkinnoksi myös hyödyllisimmälle palautteelle.
Kilpailun säännöt
Saat yhden arvan kilpailuun kirjoittamalla tähän merkintään kommentin, jossa esität palautetta joko Marian ilmestyskirjasta (jos et ole lukenut sitä, voit kertoa myös mielipiteesi kirjasta takakansitekstin, lukunäytteen tai arvosteluiden perusteella), Maijan ilmestykset -blogista (juttuaiheet ja linkkiehdotukset käyvät myös) tai molemmista. Palaute saa tietenkin olla negatiivistakin, mutta siinä pitää olla jotain mielekästä, asiallista sisältöä. Yksi naseva virkekin riittää, mutta pelkkä “ihan kiva” ei ole palautetta.
Saat halutessasi toisen arvan, jos mainostat joko tätä kilpailua, tätä blogia yleisesti tai Marian ilmestyskirjaa esimerkiksi blogissasi, foorumilla (missä se on asianmukaista!), Twitterissä, Facebookissa tai IRC-galleriassa (yleisesti, ei ainoastaan lähettämällä yksittäiselle ihmiselle viesti). Tässä tapauksessa liitä kommenttiisi linkki tähän “mainokseen” (älä mielellään kirjoita kahta erillistä kommenttia). Jos olet mainostanut kirjaa esimerkiksi suojatulla Twitter- tai Facebook-tunnuksella, en voi tarkistaa asiaa, mutta luotan sanaasi. Jos olet mainostanut kirjaa/blogia jo ennen tätä kilpailua, sekin hyväksytään. Blogroll ja tietenkin myös lehtijutut jne lasketaan.
Yksi osallistuja voi saada enintään kaksi arpaa (yksi palautteesta, toinen mainostamisesta). Yksi osallistuja voi kuitenkin voittaa vain enintään yhden palkinnon. Palkinnot toimitetaan myös ulkomaille.
Jos jostain syystä haluat mieluummin sähkökirjan kuin painetun version, tai haluat osallistua vain painetun kirjan arvontaan, mainitse tästä kommentissasi. Muuten oletetaan, että jos sinut arvotaan ensimmäisenä, voitat painetun kirjan ja myöhemmät voittajat saavat sähkökirjoja.
Ilmoitan voittajille henkilökohtaisesti kommenttiin liitettyyn sähköpostiosoitteeseen. Sähköpostiosoitteeseen ei lähetetä mitään muuta (joten jos et voita, et saa yhtään sähköpostia). Voittajien nimet ilmoitetaan blogissa siinä muodossa, missä ne on jätetty kommenttikenttään.
Muistathan, että vaikka voittaisit, kirja ei ehdi sinulle enää jouluksi. Jos haluat varmistaa oman kirjasi – tai läheisellesi mieluisan yllätyksen pukinkonttiin – tilaa kirja heti! Katso myös 10 hyvää syytä hankkia esikoisromaanini Marian ilmestyskirja.
P.S. Voit voittaa vastaavassa kilpailussa myös uunituoreen tietokirjani Hankala potilas vai hankala sairaus: tietoa huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista.
17 Responses “Kilpailu: voita Marian ilmestyskirja!”
Olisi hyvä, jos kaikki kantaisimme jotain opastavaa lappua: saa puhutella, älä edes katso, minulla on huumorintajua,- elämä alkaa mennä niin kovin vaikeaksi. Ei voi luottaa omiin arvioihinsa, enimmäkseen mokaa.
Kirjasi voisi avata ajatuksille lisäpolkuja, auttaisiko sen lukeminen ymmärtämään erilaista elämää paremmin, tiedä häntä.
Haluaisin painetun version, jos onnetar olisi suosiollinen.
Laitan blogiini mainosta, siis kaksi arpaa.
Takakannen perusteella kirja kiinnostaa,
Opiskelen nuoriso- ja vapaa.ajan ohjaajaksi, juuri nyt meillä on menneillään sosiaalisen vahvistamisen jakso. :)
Blogisi on minulle eräänlainen henkireikä. Pidän siitä, että kerrot omilla kasvoillasi sairauksistasi ja elämästäsi, kirjoittamisestasi. Se on hyvin, hyvin harvinaista. Rohkeaa. Minä en uskalla, vielä.
Olen monisairas ja usein todella väsynyt. Pidän kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta. Aloitin juuri tänään ensimmäisen romaanini kirjoittamisen. Kun luen blogiasi, tunnen löytäneeni samanhenkisen ihmisen. Blogisi koskettaa minua tavalla, jota muut blogit eivät tee.
Joskus mietin, mihin pystyisimme terveinä. Vaikka turhahan sitä on miettiä: on vain parempia päiviä ja huonompia päivä.
Kaipaan lisätietoa siitä, miten nykyisen kotimaasi terveydenhoitojärjestelmä toimii. Millä tavalla se on parempi suomalaiseen järjestelmään verrattuna? Kannattaako sinne muuttaa monisairaana?
Haluaisin myös tietää, milloin kirjoitat. Päivällä vai yöllä? Lääkkeenoton välissä? Kirjoitatkko huonoina päivinä? Mistä saat inspiraatiota? Onko sinulla kirjoittamisen pakko? Tuleeko kirjoittaminen sinulta luonnostaan vai joudutko pakottamaan itsesi kirjoittamaan?
Minä pelkään kirjoittamisessa sitä, että kerran aloitettuani en pysty lopettamaan. Että vuorokausirytmini ja lääkkeenottoaikani menevät pilalle. Että hukun kirjoittamiseen, enkä osaa elää muuta elämää. Pelostani huolimatta aloitin tänään kirjan kirjoittamisen. En ole saanut aikaisemmin kirjoittamiani teksinpätkiä jatkettua, koska olen juuri pelännyt tekstiin ja kirjoittamiseen uppoutumista. Olen myös pelännyt tyhjää screeniä.
Ajattelin aloittaa oman NaNoWriMoni tässä kuussa. Esi vuoden tammikuussa minulla on oltava 50 000 sanaa koossa tai vaihtoehtoisesti romaani valmiina.
Olen etsiskellyt kirjastoista Marian ilmestyskirjaa. Eipä löydy. Haluaisin kirjan tai sähkökirjan omakseni, koska haluaisin tietää, millainen kirja on. Miten kuvaat sairastumista? Kuinka saat lukijan mukaan?
Kiitos paljon palautteesta ja onnea ensimmäisen romaanisi kirjoittamiseen! Romaanien kirjoittamisessa on mälsää se, että ensimmäinen on lähes varmasti kökkö. Tosin kyllähän jotkut saavat ensimmäisen käsikirjoituksensa julkaistua, mutta se on harvinaista.
Tarkoituksenani on ollut kirjoittaa oma merkintä Hollannin ja Suomen terveydenhuollon eroista. En ole tosin varma, laitanko sitä tähän blogiin, se sopisi varmaan paremmin tietokirjani blogiin. Jos nyt tiivistetään, niin täällä tutkitaan selvästi paremmin. Eli jos on jotain diagnosoimattomia vaivoja tai epäilee vääriä diagnooseja, niin tämä on ehdottomasti parempi paikka. Itselläni ei ole tästä ollut samalla lailla etua, mutta tutkimuksissa on löytynyt “lisää korjattavaa” kuitenkin. Sairasvakuutus myös maksaa käytännössä kaikki lääkkeet kokonaan, mistä voi olla etua. Lääkärikäynneistä maksetaan joko kaikki tai osa. Sairasvakuutus maksaa luokkaa satasen kuussa, tosin siitä voi kai saada alennusta, jos on vähävarainen(?). Jonotusajat ovat todella paljon Suomea lyhempiä!
Kirjoitusprosessistanikin minulla on tulossa erillinen teksti. Kirjoitan silloin, kun minulla on energiaa. Useimpina päivinä paras hetki on illalla klo 20 jälkeen, mutta toisaalta 22 jälkeen alkaa väsyttää liikaa. Myös aamuisin ja joskus iltapäivisinkin pystyn usein kirjoittamaan. Vireystilani vaihtelee huikeasti, joinain päivinä pystyisin kirjoittamaan lähes aamusta iltaan, joskus on vaikea saada mitään aikaan.
Romaani on sikäli helpompaa kuin novellit, että se on aina etukäteen suunniteltu, pystyn aika “sumuisenakin” kirjoittamaan yleensä. Artikkelit vaativat enemmän keskittymistä. Inspiraatio (tai siis ideat) tulee usein parhaiten väsyneen, etenkin juuri ennen nukkumaanmenoa, vaikka silloin ei kykenekään itse kirjoitustyöhön. “Pääideat” (eli tekstien aiheet) tulevat aika satunnaisesti, pienemmät ideat (eli vaikkapa uusi tapahtuma romaanin kohtaukseen) usein lukiessa muiden tekstejä.
NaNoWriMon aikaan kirjoitan joka päivä, muuten en läheskään joka päivä kaunokirjallisuutta, mutta työjuttuja kyllä yleensä lähes joka päivä ma-pe. En osaa sanoa, onko minulla enemmän kirjoittamisen pakko vai pakotanko itseni kirjoittamaan. NaNoWriMon aikaan ehkä enemmän jälkimmäistä, muulloin kirjoitan silloin, kun tunnen tarvetta tehdä niin ja energiatasot ovat vähintään kohtalaiset.
En pysty yleensä kirjoittamaan pitkiä aikoja kerralla. Mutta siinä mielessä kyllä “hukun kirjoittamiseen”, että kun kirjoitan tai editoin romaania, usein se pyörii ajatuksissa koko ajan.
Marian ilmestyskirjaa on tilattu joihinkin kirjastoihin, mutta ei läheskään kaikkiin. Kaikkiin kirjastoihin voi kyllä esittää aineistotoivomuksia ja kokemukseni mukaan he useimmiten myös tilaavat toivotut kirjat. Jopa aiempia omakustanteitani on tilattu kirjastoihin, joskus useampikin kappale samaan, ihmisten pyynnöstä.
Kiitos vastauksestasi!
Minä olen myös parhaassa vireessä iltaisin ja kirjoittaisin hyvin mielelläni klo 22-02. Käytännössä tämä ei onnistu, sillä minun on pakko ottaa tyroksiini aamulla. Vuorokausirytmini menee äärettömän helposti sekaisin. Minun parhaat ideani tulevat yleensä juuri ennen nukkumaanmenoa ja väsyneenä. Sitten jään miettimään niitä ja ideoimaan ja nukkumaan meno siirtyy ja siirtyy…
On ihan totta, että Suomessa ei oteta kokeita, edes pyydettäessä. D-vitamiinikokeen sain, kun erikoislääkäri suositteli sen ottamista. D-vitamiiniarvot olivat sen mukaan hyvin alhaiset. B-vitamiiniarvoja ei ole otettu, edes pyynnöstäni terveyskeskuksessa. Pitänee mennä yksityiselle. Yksinkertainen koe ja hyvin tärkeä ruoka-ainellergikolle. Mutta ei, niin ei.
Olen myös asunut ulkomailla pariin otteeseen. Ulkomaan terveydenhuollossa päivystykseen pääsi 15 minuutin odotuksen jälkeen. Nykyisellä asuinpaikkakunnallani parhaassa tapauksessa olen päässyt päivystykseen tunnissa, huonoimmassa tapauksessa 7 tunnissa.
Saa nähdä, miten romaanini käy. Toivottavasti hyvin. Tosin kirjoittamisella ei Suomessa ellä, jollei ole tosi hyvä tai massojen suosiossa.
Ei kai tyroksiinin kanssa ole niin tarkkaa. Sen puoliintumisaika kilpparin vajaatoimintaa sairastavallahan on yli viikko. Itselläni ongelma on se, että minun pitää ottaa aamulla hydrokortisonia (puoliintumisaika vain pari tuntia). Kroppa pitää huolen siitä, että herään, vaikka valvoisin miten myöhään. Tosin ei valvominen ainakaan koneen ääressä onnistuisikaan. Kroppa on tottunut, että otan noin klo 22 melatoniinia ja baklofeenia, joten vaikka ottaisin ne myöhemmin, kymmenen aikoihin seuraa pavlovilainen “refleksiunetus”.
D-vitamiinia minulta ei mitattu Suomessa koskaan. Täällä sen mittasi kaksi eri lääkäriä (oli korkea, koska syön sitä 125 mcg päivässä). B12 minulta oli Suomessa joskus mitattu. Täällä otettiin myös B6 ja folaatti, jotka yllätyksekseni olivat viitteiden yläpuolella (syön ruokakaupan monivitamiinia, mutta en vahvoja B-vitamiineja).
Ei kannata vielä miettiä, voiko romaanilla tehdä rahaa. Jos saat sen edes valmiiksi, olet jo voittaja! Jos saat sen julkaistua, olet tuplavoittaja. Jos saat sillä tehtyä rahaa, se on jo lottovoitto. Ensimmäisen kässärin kohdalla julkaisukin on vain valitettavan epätodennäköistä (toki myöhempienkin, mutta erityisesti ensimmäisen). Marian ilmestyskirjahan oli kuudes kirjoittamani kässäri, 11 vuotta ensimmäisen jälkeen…
Eilen sain neljä ideaa kesken olevaan romaaniini juuri ennen nukkumaanmenoa. Harmikseni aamulla muistin niistä enää kolme. Tuollaista käy hyvin harvoin, yleensä pystyn “tankkaamaan” ideat mieleeni eivätkä ne unohdu.
No periaatteessa tyroksiinin ottaminen ei ole niin tarkkaa, mutta mulla on paljon muitakin lääkkeitä. Niitä ei saa ottaa tyroksiinin kanssa, tyhjään mahaan/ruokaillessa, muiden lääkkeiden kanssa. Osa väsyttää. Osa piristää. Joudun välillä ottamaan kortisonia ja sekin pitäisi ottaa aamulla. Muiden lääkkeiden takia olisi hyvä, että ottaisin tyroksiinin ajoissa. Sitä paitsi Suomessa on niin vähän päivänvaloa, että olisi hyvä nähdä edes joskus aurinko talvella.
Totta, on puoli voittoa, jos saan kirjan tehtyä. Toinen puoli tulee julkaisusta ja myynnistä. Haluaisin kuitenkin elää kirjoittamalla, koska kirjoittaessani pystyn pelaamaan vuorokausirytmillä enemmän kuin normityössä. Voin myös ottaa vapaapäiviä, kun on täysin jaksamaton olo. Ja haluan kirjoittaa ja luoda maailmoja. Tuoda elämyksiä ihmisille.
Minä kirjoitan ideat paperille muistiin, jos olen todella lähellä nukahtamista. Olen sijoittanut 3 vihkoa ympäri asuntoa strategisiin paikkoihin. Lisäksi pöydälläni on post-it -lappuja.
Jos haluat elättää itsesi kirjoittamalla, niin kirjat ovat siihen ehdottomasti hankalin tapa. :-P Helpoin tapa on lehtijuttujen kirjoittaminen, mikä tietysti ei ole samanlaista luovaa kirjoittamista kuin romaanit. Kirjoissa on tietysti vähemmän stressiä, koska yksi projekti on niin pitkä verrattuna yhteen lehtijuttuun. Yhdestä lehtijutusta voidaan maksaa jopa yli tuhat euroa. Yhdellä romaanilla ei välttämättä tienaa niin paljon, vaikka tietysti kun on saanut yhden kirjan julkaistua, voi saada apurahoja.
Joskus on sanottu, että Suomessa on luokkaa viisi romaanikirjailijaa, jotka elättävät sillä itsensä. Hieman masentavaa ja ehkä hieman liioiteltua, mutta näin se pääpiirteissään kuitenkin menee.
Ahaa, huomasin Twitter-statuksesi henkireiästä. Kuule, tosielämä on kaikkia romaaneja kummallisempaa.
Olen tehnyt muutamia lehtijuttuja. Valitettavasti jotkin lehdet eivät halua maksaa palkkioita ajoissa ja muitakin ongelmia asiassa on. Kirjoitan romaania ainakin toistaiseksi, kunnes löydän töitä. Tiedän varsin hyvin, että Suomessa kirjailijat ansaitsevat vuodessa noin 2000 €. Mutta aina voi haaveilla ja tehdä jotain asian eteen.
Niin, se on kyllä totta. Jos sitä romaania ei koskaan kirjoita, eipä sillä tule rahaakaan tehtyä! On paljon ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa kirjoittajia ja näkevät itsensä haaveissaan kuuluisina kirjailijoina, mutta he eivät koskaan pääse siihen vaiheeseen asti, että kirjoittaisivat…
kiinnostava kirja ihan jo työnikin kannalta
Vaikuttaa todella kiinnostavalta :)
Hei, annan kirja-arvioni takakansitekstin ja lukunäytteen perusteella, ja olen myös lukenut arvosteluja.
Lyhyeen lukunäytteeseen mahtuu sekä minua huvittavia että vähän mietityttämään jääneitä kohtia. Hauskoja olivat esim. “Muutenhan joku ei olisi ehkä ollenkaan huomannut pyörätuolia” sekä “…vaikka ei päässytkään eläinlääketieteelliseen, on silti valinnut hienon ammatin, jossa pääsee auttamaan muita ihmisiä”. Noissa on jotain sellaista mustaa huumoria ja ironiaa, joista pidän! Muutenkin voin hyvin kuvitella, että sairastuneesta/vammautuneesta ihmisestä tuntuu siltä, että muut ajattelevat, että onneksi kyse ei ole minusta tai läheisestäni, vaikka yrittävätkin vaikuttaa empaattisilta. Tai, ainakin kuvittelen ja sanon voivani ajatella – enhän minä tiedä, miltä muista ihmisistä tuntuu.
Sitä en lukunäytteestä tajunnut, tai ehkä se ei ehtinyt tulla lyhyessä katkelmassa esille, että miten Maria olisi halunnut koulussa tilanteeseensa suhtauduttavan. Olisiko ollut parempi, että opettaja ei olisi sanonut pyörätuolissa olosta mitään, tai mitä hänen olisi pitänyt sanoa. Minusta myöskin ilmaisu “tarvitsee pyörätuolia” oli ihan neutraali, koska hän ei esim. sanonut, että “joutui pyörätuoliin”. No, ehkä ajattelen eri tavoin kuin Maria tai nämä pohdinnat ovat turhia, koska kyseessä on vain lyhyen tekstin muutamat sanavalinnat – mutta näitä siis jäin miettimään :)
Terveisin
Johanna
Kiitos paljon palautteesta! Tekstihän on fiktiota eikä esim. essee ja minusta siksi Marian ei tarvitse miettiä, että miten tilanne voisi olla erilainen (varsinkin kun kyseessä on kirjan aloituskohtaus, jonka pitää edetä suhteellisen nopeasti). Ja toisaalta itse näen sen niin, että tilanne ei välttämättä voisi olla miellyttävä tai edes ei-epämiellyttävä. Kuten se jo ihan ensimmäisessä lauseessa sanotaan…
Kävin tänään kirjastossa varmistamassa, että olen ensimmäisenä jonossa, kun saavat tämän kirjasi, samoin kun hankala potolas-kirjan ;) onnistuin olemaan ensimmäinen molempien jonossa. Odotan kovasti saavani lukea tämän kirjan, sillä en tunne henkilökohtaisesti ketään toista (itseni lisäksi), joka sairastaa CFS:ää, kaipaan siis vertaistukea, vaikka vaan fiktiiviseltä hlöltä;). Mutta vielä mukavampi kuin lainata, olisi omistaa tämä kirja… Siispä osallistun arvontaan:)
Vertaistukea varten suosittelen liittymään CFS-verkon foorumille. :-> Livetapaamisiakin on jonkin verran järjestetty, ainakin Helsingissä, Turussa ja Kuopiossa, käsittääkseni Oulussa ja Tampereellakin.