Onneksi olkoon, kelpuutan sinut ihmiseksi!

Hyvää tarkoittava hollantilainen sanoo maahanmuuttajalle (tai ulkomaalaisen näköiselle, joka saattaa olla asunut täällä koko elämänsä), että oletpa hyvin sulautunut meidän yhteiskuntaan. Samoin hyvää tarkoittava voi sanoa transsukupuoliselle, että menet muuten ihan täydestä naisena/miehenä. Molempien “kohteliaisuuksien” vastaanottaja luultavasti loukkaantuu. Mutta miksi? Ja voiko näitä kahta mitenkään verrata toisiinsa?

Mieheni oli sitä mieltä, että ei voi. En ihan ymmärtänyt hänen perustelujaan, mutta jotenkin se liittyi siihen, että hänestä kansallisuus/etninen alkuperä ja sukupuoli ovat erityyppisiä konsepteja. Oma perusteluni näiden samanlaisuudesta taas oli se, että molemmat ovat käytännössä kuin sanoisi: “tiedän, että kuulut vähemmistöön, mutta onneksi olkoon, minä hyväksyn sinut silti, koska et vaikuta paljoa tämän vähemmistön edustajalta ja sovit stereotyyppiseen käsitykseeni siitä, millaisia ihmisten kuuluisi olla.”

Eräs kaverini (joka oli samaa mieltä kanssani kun kysyin hänen mielipidettään) ilmaisi tämän ehkä vielä selkeämmin ja lainaan hänen luvallaan: “henkilö 1 antaa ymmärtää henkilön 2 olevan lähellä 1:n yhteiskunnallista asemaa, ja siinä on vähintäänkin piiloilmaisu siitä, ettei näin pakosti olisi, joku muu voi olla eri mieltä ja että henkilö 1 on korkeampana hierarkiassa tekemään tällaisen päätelmän edustamansa ryhmän puolesta“.

Hyvä kysymys on, että mikä sitten voisi olla vammaiselle tai pitkäaikaissairaalle vastaava kommentti. “Et vaikuta yhtään sairaalta”? Siitä moni pahoittaa mielensä, mutta mielestäni se on hieman eri kuin nuo kaksi ylempää esimerkkiä. Mutta ehkä se onkin sama asia. Se minimoi ihmisen omaa kokemusta, korostaa ulkoisten signaalien merkitystä ja yrittää normalisoida ihmisen melkein-ei-vähemmistön-edustajaksi.

Tähän hieman aiheeseen liittyvä lainaus Marian ilmestyskirjasta:

— Sä olet aika hyvännäköinen ikäiseksesi, sanon Sakarille. Ilmeenkään värähtämättä hän vastaa:

— Ja sä olet aika hyvännäköinen pyörätuolissa istuvaksi.

Ja mikä olikaan tämän “tarinan” “opetus”? Ehkä se, että aina pitäisi miettiä sanojaan. Vaikka tarkoituksenasi olisi sanoa kohteliaisuus, se saattaa vastaanottajan korvissa kuulostaa joltain aivan muulta.

Lisää esimerkkejä näistä – tai muista – vähemmistöistä saa antaa kommenteissa!

P.S. Tänään on toiseksi viimeinen päivä voittaa Marian ilmestyskirja jouluarvonnassa.

7 Responses “Onneksi olkoon, kelpuutan sinut ihmiseksi!”

  1. Nuo on vähän samanlaisia “kohteliaisuuksia”, kuin joskus olen kuullut sanottavan: “Sähän oletkin ihan fiksu.” Hmm. Eli lähtökohtaisesti kohdetta ei ole pidetty fiksuna, mutta nyt hän on päätynyt sanomaan jotain sellaista, joka on saanut sanojan muuttamaan armollisesti mielensä. Ja siitä pitäisi sitten olla kiitollinen. :) Yleensä tämän sanojat ovat muuten miehiä ja kohteet naisia. Toineen variaatio samasta: “Sä oot niin paljon fiksumpi kuin naiset yleensä.” Ööh, jahuu?

  2. Kun kuulee sellaista kuin esim. “olet ihan hyvännäköinen trans naiseksi”, niin ei sitä voi kohteliaisuutena ottaa.

    Tai kun sanotaan, että “ethän sinä ole sellainen oikeasti hullu” tai “ethän sinä ole pahasti autistinen”. Mitä se oikea hulluus on? Eikö riitä, että on pakko-oireita, dissosaatiota, hallusinaatiota, depressiota, sekä muuta? Eikö riitä, että on ongelmia kerrakseen? Mutta kun ihmisillä on tietynlainen kuva hulluudesta, eikä sitä helpolla muuta. Eikä se ole oikeaa autismia ellei ole kiljuva, kuolaava, “ihmisraunio”.

    Jossei ihminen osaa olla oikeasti kohtelias, niin pitäköön kohteliaasti lärvensä ummessa.

  3. Minerva says:

    Joskus koin, että ihmiset olivat lähes pettyneitä kun tapasivat ensimmäistä kertaa lapseni, kuultuaan sitä ennen minulta hänen diagnoosejaan. Ikään kuin lapsen olisi pitänyt olla toisenlainen, ollaakseen uskottava, ikään kuin olisi ollut heille pettymys ettei lapsi näyttänyt “kummalliselta” tai eteerisen heiveröiseltä. Ajatellaan, että vakavan pitkäaikaissairauden pitäisi näkyä konkreettisesti kaikille. Mutta miksi ihmeessä?

    Eksyin jonkun blogin kautta blogiisi, enpä enää muista minkä, klikkailtuani pitkin poikin postauksia. Tervehdys nyt kuitenkin :)

    • On sääli, että ylipäänsä kenenkään pitää päätyä muiden kohtaamaksi niin, että diagnoosi tulee esiin ennen ihmistä. Oli se diagnoosi sitten mikä tahansa. (Lääkäreiden kanssa tätä on tietysti lähes mahdotonta välttää.)

      Oma blogisi vaikuttaa kovin mielenkiintoiselta!

  4. Aura says:

    Juttelin aiheesta erään ystäväni kanssa, joka on transnainen. Ystäväni sanoi, ettei loukkaantuisi, jos hänelle sanottaisiin, että “menetpä hyvin naisesta”. Päinvastoin hänestä olisi kiva kuulla, että ns. menee läpi. Ystäväni näkemystä mitenkään väheksymättä itse kumminkin ajattelen, että tuon voi tulkita myös niin, että “kohteliaisuuden” lausuja jotenkin vähättelee transnaisen naiseutta. “Vaikka et olekaan ihan oikea nainen, niin osaat esittää sellaista aika hyvin”. Ei kuulosta kamalan kivalta.

    Muita äkkiseltään mieleen tulevia mitätöintejä: “Se on vain vaihe” (niin, homoudestahan kasvetaan ulos kuten vanhoista vaatteista), “Kaikilla on vähän piirteitä siitä ja tästä” (juu, oikeastihan me ollaan kaikki ihan samanlaisia eikä mitään poikkeavuuksia edes ole, kuvittelen vaan). Joopa joo. Joillain on hirveä tarve selitellä pois kaikki poikkeavuudet, ongelmat, sairaudet jne. Muutenhan ne joutuisi kohtaamaan.

  5. Dee says:

    Näin tyhjentävään tekstiin ei voi oikein kommentoida mitään, mutta tekee mieli tunkea lusikka soppaan ihan vain koska tuo sama asia vituttaa minua niin suunnattomasti.

    “Vau, sä et näytä yhtään lesbolta.” Niin…? Onko se paha, jos näyttäisi?

    “Henkilö 1 antaa ymmärtää henkilön 2 olevan lähellä 1:n yhteiskunnallista asemaa, ja siinä on vähintäänkin piiloilmaisu siitä, ettei näin pakosti olisi, joku muu voi olla eri mieltä ja että henkilö 1 on korkeampana hierarkiassa tekemään tällaisen päätelmän edustamansa ryhmän puolesta”

    ^Voisin opetella tuon ulkoa ja toistella itsekseni mantrana seuraavan kerran joku menee täydesti naisesta, heterosta, suomalaisesta ja niin edelleen.

  6. Elina says:

    Eräs transystävä ilahtuu aina, kun kommentoin hänen jotain kuvaansa, että onpas maskuliininen, tai totean että en edes aina muista hänen olleen joskus nainen. Liittyy varmaan herkkään vaiheeseen ennen ulkoista muodonmuutosta, kun ei ole erinäisistä syistä voinut aloittaa testoa eikä mitään leikkauksia ole tehty. Kun itse näkee peilistä naisen vartalon, se varmaan auttaa kun kaverit näkee kokonaisuuden, jossa ulkoiset merkit ei ole niin näkyviä kuin tuntemattomalle. Varmaan se on ystävien kesken vähän eri asia, kuin tuntemattoman mielipiteet.

Kommentoi
Name and Mail are required