Kommenttikateutta

Suruisuuskokemus (yleensä kirjoitettuna tarkoituksella erikseen) on kaveripiirissäni käytetty sana, joka tarkoittaa, no, juuri sitä, mitä voi arvatakin. Ei mitään huikeaa sydäntäraastaaa murheen, mutta sellaista “no voi mälsyys” -angstia.

Tämän blogin kanssa tulee usein sellainen angstia. Reilun vuoden blogaamisen ja lähes 150 postauksen jälkeen kommentteja tulee useimpiin postauksiin nolla – vaikka blogaus olisi kuinka hyvä, ajankohtainen ja/tai provosoivakin. (Yhteensä kommentteja on WordPressin mukaan 234, mutta niistä lähes puolet on omiani.) On vaikea olla hautomatta kommenttikateutta, kun moni kuukauden vanha blogi saa jokaiseen merkintäänsä useita kommentteja.

Tietysti vika on osittain itsessäni, kun en kommentoi muiden blogeihin riittävän säännöllisesti. Sille on vaikea löytää aikaa ja toisaalta olen aina tykännyt lukea blogeja “aikakauslehtimäisesti”, eli ennemmin kerran kuussa ison kasan postauksia kerralla. Sitten kun kaikissa merkinnöissä on käyty keskustelua jo 20 kommentin edestä, niin on vaikea löytää enää mitään uutta sanottavaa (ja jos löytääkin, sitä ei välttämättä lue enää kuin blogin omistaja).

Suomalaisia kirjablogeja on muutenkin vaikea kommentoida, jos lukee vähän suomalaisia kirjoja ja nekin aina jälkijunassa. Jos ei ole lukenut arvosteltavaa kirjaa, eikä muitakaan kirjailijan teoksia, niin usein ainoa, mitä voi fiksusti sanoa on luokkaa “Kiinnostava arvostelu, kiinnostuin heti kirjasta” tai “Tiedänpähän olla lukematta tuota”.

Vai pitäisikö minun vain lisätä tekstieni loppuun enemmän jotain, mitä copywriterit kutsuvat “call to actioniksi”? Mitä mieltä sinä olet? Onko sinulla tällaisia kokemuksia? Oletko törmännyt vastaavaan?

29 Responses “Kommenttikateutta”

  1. Leena Lumi says:

    Kirjoitat asiaa ja aihe on vaikea. Rollasin muutama päivä sitten blogini alkuun eli helmikuulle 2009. Siellä olin tyytyväisenä kijroitellut kuukausia niin, että ensin ei tullut yhtään kommentia ja sitten joskus vain muutama. Nyt ehkä siinä tilassa en enää jaksaisi kirjoittaa ‘tuuleen’ tai ainakaan en uhraisi öitäni lukemiselle.
    Yksi ehdoton asia on tietysti kommentoida muita, mutta olen minäkin kommentoinut jo pari vuotta muutamaa blogia, joista ei kommentoida minua. Nyt aionkin alkaa priorisoida, sillä minulla ei ole enää mitään yksityiselämää eli ei aikaa muulle kuin blogille.
    On tosiaankin vaikeaa kommentoida vaikka kirjaa, jota ei ole lukenut ja/tai ei aio edes lukea. Yhtä vaikeaa on kommentoida kirjaa, josta on kirjoitettu jo viidessä blogissa. Siinä kulkee minun rajani.
    Jos blogia voisi kirjoitaa niin, että kaikki kommetoisivat kaikkeen, eikä itse tarvitsisi kommentoida muuta kuin oikeassa innossa, minä jatkaisin tätä ikuisesti. Nyt tiedän,että jonain päivänä katson uuden vuoren huipun, jolle kiivetä, sllä tässäkin voi palaa loppuun.
    Toivotan sinulle enemmän kommentteja vuodelle 2012!

    • Kiitos kommentista! En näe blogien kommentointia niin, että sen pitäisi olla täysin vastavuoroista. Siis toki, jos sama ihminen kommentoi usein, olisi kohteliasta joskus hänellekin jotain sanoa, mutta taas ruokablogini kanssa olen huomannut, että jos kirjoitan parille tietylle blogaajalle kommentin, he jättävät minulle kommentin. (Jos en vähään aikaan kommentoi heidän blogejaan, ei heilltäkään yleensä tule kommentteja.) Minusta se on vähän hassua. Eräs näistä kommentoijista on vielä tosi suositun blogin omistaja, hän saa helposti 50 kommenttia jokaiseen postaukseen. En tajua, miten hän ehtii kaikille kommentoida takaisin!

      Ja jos kirjoittaa hyviä kommentteja, pitäisi yleensä saada myös lisää kävijöitä (muitakin kuin se, jonka blogiin kommentoi). Kävijämäärät kyllä kasvavat, sen olen huomannut. Joistain blogikommenteista olen saanut satoja kävijöitä! Mutta kun niin harva kommentoi.

      Blogaamisessa mainitaan aina “sääntönä”, että aluksi pitää kirjoittaa tosi paljon muutama kuukausi ja silti hyväksyä se, ettei kommentteja juuri tule. Mutta reilun vuoden aktiivisen blogauksen jälkeen se tuntuu vähän turhauttavalta. En kuitenkaan missään nimessä aio lopettaa. Sen verran minulla on sanottavaa jäljellä! Joskus vielä olen kuuluisa ja silloin kaikki lukevat tätä. ;->

      Ruokablogini kanssa on vähän enemmän turhautumista, koska se täyttää kohta jo kaksi vuotta. Siellä on pari aktiivista kommentoijaa, mutta silti harva postaus saa yli 1-2 kommenttia. Ruokablogiskenessä on vaikea olla vertaamatta itseään muihin, kun useimmissa omaa blogiani paljon “amatöörimäisemmissä” blogeissakin joita luen keskiarvo on 10-50 kommenttia per merkintä…

  2. Leena jo puki sanoiksi monet niistä ajatuksistani joita minullakin on. Leenan sijaan itse olen melko huomaamaton bloggaaja johtuen siitä että maailmanmatkaajana kuljen paljon enkä pääse käsiksi useisiin suomenkielisiin/suomennettuihin kirjoihin joista tehdä blogiarvioita. Toisaalta se ei ole minun juttunikaan. Tahdon kirjoittaa lähinnä itseäni kiinnostavista aiheista ja kannustaa muita kirjoittamisen mielenkiintoisella saralla. Sen olen itsekin huomannut, että mikäli en päivitä blogiani jatkuvasti, mieluusti vähintään joka toinen päivä, lukijamäärät romahtavat. Ensisijaista näyttää olevan myös se että itse on aktiivinen kommentoija muiden teksteihin. Olen ymmärtänyt sen vasta nyt. kaikki blogit eivät kuitenkaan ole samanarvoisia, toisista saan enemmän kuin toisista ja niissä käyn mielelläni myös kommentoimassa. Hienoa Maija että löysin sinut ja perustellut sekä mielenkiintoiset postauksesi. Samoin Leenan tekstit ovat aivan pakahduttavan ihania. Tärkeintä meille kaikille on varmasti blogata kuten elämmekin; suurella sydämellä;)

    • On muuten jännä, miten erilaisia mielipiteitä on siitä, miten usein pitäisi postata uusia merkintöjä. Tässä ja toisessa blogissani pidän yllä vähän reilun kahden merkinnän viikkotahtia, ruokablogissani vain 3x/kk, koska energiani ei yksinkertaisesti riittäisi enempään (tähän blogiin riittäisi sanottavaa lähes joka päivälle, mutta sitten en enää muuta ehtisikään tehdä). Joidenkin mielestä tärkeintä on aktiivisuus, pitäisi melkein joka päivä olla uutta matskua. Toisten havaintojen mukaan tärkeintä on laatu. Pari postausta kuussakin riittää, jos ne ovat tarpeeksi hyviä.

      Itsehän arvostelen lähinnä englanninkielisiä kirjoja, kun niitä enimmäkseen luen. Eivät ne ehkä herätä samalla lailla huomiota kuin blogimaailmassa suosittujen kirjojen arvostelut, mutta minusta niillä on enemmän arvoa, kertoa ihmisille kirjoista, joista he eivät ehkä ole vielä kuulleetkaan. Sehän on koko blogini idea, tuoda ihmisille sellaisia ajatuksia ja tietoja, joista he olisivat muuten jääneet paitsi.

  3. Pami says:

    Pientä kommenttikateutta on minullakin. Olen kuitenkin blogannut jo useamman vuoden ja lukijamäärä vaihtelee vähän sen mukaan, mitä olen kirjoittanut. Yritän pitää blogiani pääasiassa yleisblogina, koska en jaksa kirjoittaa montaa blogia, mutta heti, kun vähänkin hyppään muihin kuin käsityöaiheisiin, niin lukijoita häviää. Mutta en ole antanut sen kummemmin häiritä. Pidän blogiani pääasiassa omaksi ilokseni. Onhan se vaan kiva, kun joku joskus kommentoisi.

    Kiitos itsellesi kommentista. Minä luen paljon, mutten sen kummemmin ole arvioinut kirjoja. Lukemisiin kun kuuluu niin erilaisia kirjoja ja niitä ns. vanhoja klassikoitakin, joista kaikki tietää jo kaiken!

    • Jos pitää blogia enemmän “päiväkirjana, joka nyt vain sattuu olemaan verkossa”, niin silloin lukija- tai kommenttimäärillä ei ehkä ole niin suurta merkitystä. Monella onkin sellainen blogi. Tämä blogi taas on enemmän jotain, missä yritän jakaa ajatuksiani nimenomaan maailman kanssa. Ja nimenomaan kun otan niin paljon kantaa, niin hämmentää, kun niin harvoin kukaan on edes eri mieltä.

      Minusta klassikoitakin voi vallan hyvin arvostella, varsinkin kun suurinta osaa niistä useimmat eivät ole lukeneet. Kaikki tietävät, mitä Robinson Crusoessa tapahtuu, mutta kuinka moni tietää, onko se oikeasti lukemisen arvoinen opus? Enkä monista klassikoista edes tiedä, mitä niissä tapahtuu tai mitä ne käsittelevät.

  4. Aura says:

    Blogien kommentoinnissa yksi haastava juttu on juurikin tuo, että pitäisi ehtiä kommentoimaan heti kun postaus on julkaistu, eikä sitten kahden viikon päästä. Tuntuu turhalta kirjoittaa sellaista kommenttia, jota kukaan ei välttämättä enää edes lue, saati sitten että siihen saisi vielä vastauksen. Varsinkin jos blogin päivitystahti on postaus per päivä, niin eihän sellaisia ehdi ikinä kommentoida “ajoissa”.

    Minä olen kyllä muutenkin laiska kommentoimaan… Tätäkin blogia olen lueskellut kuukausikaupalla, mutten ole jättänyt kommenttia varmaan ikinä ennen. Hyvä että otit esille kommenttien vähäisyyden, muuten en olisi saanut välttämättä mitään irti näppikseltäni vieläkään. :P Minä kun kärsin keskittymisvaikeuksista yms., niin järkevien ja asiapitoisten kommenttien kirjoittaminen vaatii aika paljon yritystä ja voimia. Pelkään helposti kuulostavani jotenkin tyhmältä, kun en vain pysty muotoilemaan asiaani niin hyvin kuin haluaisin. Mielelläni kyllä kommentoisin ahkeramminkin, koska kirjoitat kiinnostavista ja ajankohtaisista asioista!

    Luetko muuten vielä vanhoihin postauksiin tulevia kommentteja? Olisi nimittäin kiva ottaa kantaa myös joihinkin vanhoihin juttuihisi. :)

    • Hei, kiva kuulla. Toivoinkin avautumiseni rohkaisevan “lurkkereita” vihdoin kommentoimaan. :-> Minullehan tulee sähköpostia aina, kun joku kommentoi blogiin, joten ei tarvitse pelätä, etten niitä lukisi. Ja sitä paitsi blogin lukijoista suurin osa on ei-tilaajia, jotka tulevat esimerkiksi Googlesta, joten merkintöjen saama trafiikki riippuu suurimmaksi osaksi ihan muusta kuin niiden tuoreudesta.

  5. Heli says:

    Tulin kiittämään kommentista, ja näköjään sinulla onkin kiinnostava blogi. Pitänee laittaa seurantaan – mutta kuten sinäkin kuvaat, luen seurannassa olevat yleensä viikoittain sunnuntaisin, kuin aikakauslehdet. Aikaa ei vain ole enempään.

    Blogikommentoinnissa tuo kuvaamasi vastavuoroisuus on melko yleistä, siinä on kohteliaisuutta, eritoten kun kyseessä voivaat olla täysin vieraat ihmiset.
    Päinvastaisissa tapauksissa taas “ystävät” saattavat täyttää kommentti- ja keskusteluosuutta ja muodostaa joissakin tapauksissa myös muurin, jonka läpi muut eivät yritäkään puskea.

    Ja sitten on vielä sitäkin, että alkuperäisellä postauksella ja sitä seuranneella keskustelulla ei ole juuri mitään tekemistä keskenään. Se taas on yhtäältä hauskaa, toisaalta vähän tuskaista. Koska jos juttu leviää kokonaan, päädytään johonkin sekavaan keskustelupalstaan, joiden sentään tulisi olla omillaan. Onhan niitä.

    Ainahan sitä kaipaa mielipiteitä sisältävää keskustelua kirjoista, mutta suomalaiset eivät ole tässä kovin hyviä. He eivät ainakaan julkisesti peilaa kirjoja itseensä ja elämäänsä, peläten ehkä muotin olevan puhujan minuutta suurempaa. Se on ymmärrettävää, osin, kai.

  6. Leena Lumi says:

    Hiukan on pakko vielä jatkaa;-) Siis Maija, minulle on tullut muutaman kerran sähköpostille äkäinen meili, että enkö ymmärrä kommentoinnin olevan vuorovaikutteista. Minusta se ei voi olla sitä yksi yhteen monestakaan syystä, joita en taaskaan ehdi riittävästi erittelemään. Mutta jo se, että joku postaa vaikka 800 sivuisesta kirjasta ja bloggaa vaikka joka kolmas päivä ja joku muu kirjoittaa joka päivä vaikka säästä tms. niin, mitä siihen aina edes keksii sanottavaakaan, vaikak haluaisikin. Minusta on vain nyt tullut aikaköyhä ja aion jotenkin luovia niin, että myös terveys säilyisi.

    Olen ollut huomaavinani, että kahden kolmen päivän postausrytmi on pidetty, mutta yli viikkoa en ole kolmeen vuoteen ollut blogiltani pois. Sisareni tosin edelleen vänkää, että olen ollut vain kolme päivää kerrallaan pois, mutta hän ei anna ikinä periksi, koska on oinas.

    Minä kuten sinäkin, vastaan kaikkiin vanhoihinkin kommentteihin, koska ne näkyvät sähköpostilla. Ihmettelen kun vieläkin on bloggaajia, jotka eivät vastaa kommentoijilleen…

    Margit, kiitos kehuista: nyt jaksan taas vaikka mitä♥

    Maija, asioilla on tapana järjestyä. Lumen valoa sinulle!

    • Minusta kaikkiin kommentteihin ei tarvitse vastata. Joskus se voi jopa ärsyttää, jos kommentteja on tosi paljon ja blogaaja vastaa niistä sellaisiinkin, joihin ei minusta ole mitään vastattavaa.

      Mutta ehdottomasti kaikkiin pidempiin/sisällyksekkäämpiin kommentteihin, varsinaiseen palautteeseen ja kysymyksiin. Tosi usein näkyy ruokablogeissa jotain, että kommentoija on monta kuukautta sitten kysynyt, että voiko ainesosan X korvata ainesosalla Y, eikä ole koskaan saanut vastausta!

  7. Olen nyt lukenut tätä blogiasi parisen kuukautta ja kiinnostuin nimenomaan siitä, että olet rohkeasti asioista jotain mieltä. Kärkkäys on virkistävää lukea, mutta toisaalta ei välttämättä kannusta kommentoimaan? Saattaa pelottaa?

    Toinen juttu on se, että tietyn tyyppisiin blogeihin kommentoidaan paljon, toisenlaisiin ei. Miksi esim. joihinkin muotiblogeihin ihmiset jaksavat kommentoida 50 kertaa “You look great!” on mulle mysteeri! Sitten taas joku Financial Timesin blogimerkintä saa hädin tuskin yhden vastauksen. :)

    Mun juttuni keräävät myös melko vähän kommentteja, mutta kävijämäärä on ollut tasaisesti kasvussa aloittamisesta lähtien. Olisi kieltämättä mukavaa saada suoraa palautetta enemmänkin, mutta joko lukijakunta ei ole kommentoivaa sorttia tai sivuston idea on sellainen, ettei se herätä kommentoinnin tarvetta. En ole ottanut asiasta paineita.

    • Niin, no. Luulisi, että kärkkäät mielipiteet herättäisivät enemmän kommentointihaluja. Ihmiset toisaalta haluavat kommentoida jos kokevat ajattelevansa ismalleen samalla lailla kuin joku, mutta myös jos ovat ihan eri mieltä. Mieti vaikkapa Hesarin keskustelupalstaa, siellä on aina sata kommenttia, joiden koko tarkoitus on vain olla eri mieltä. :-P Ja vielä kun tänne voi kommentoida (käytännössä) anonyymina ja rekisteröitymättä.

      Kävijämäärä hitaasti kasvaa, mutta tilaajamäärän kasvu on lähes täysin pysähtynyt. Välillä mietityttää, että olenko ärsyttänyt/tylsistyttänyt vanhoja tilaajia niin, että niitä lähtee pois samaa tahtia kuin uusia…

      Kuten arvelin, tästä on tainnut tulla koko blogin kommentoiduin postaus. :-P

  8. Yksi piilolukija lisää ilmoittautuu. :) Kun aloin pitää omaa blogia, oletin tosiaan, että kommentteja ei kannata odotella ennen kuin on vakiinnuttanut asemansa blogistina ja lukijoita on vähintään sata. Olen siis ollut enemmän kuin yllättynyt ja iloinen siitä, että postauksiani on kommentoitu ja kommentoidaan niin aktiivisesti!

    En osaa sanoa mistä tämä johtuu.

    Sen tiedän itsestäni kommentoijana, että ainakin (1) postauksen on oltava sellainen, että siihen on jotain tähdellistä sanottavaa, (2) kukaan muu ei ole kommentoinut asiaa siltä kantilta, jolla itse kommentoisi, (3) kynnys kommentoida on matala, (4) blogi on vuorovaikutteinen.

    Miten kynnys saadaan matalaksi? Kuulostaa ehkä noidankehältä, mutta yksi tapa on se, että postausta on jo kommentoitu. :) Lisäksi ilmapiirin on oltava jollain tavalla kommenttimyönteinen, mutta en tiedä tarkalleen miten se sytnyy. Ehkä juurikin vuorovaikutteisuudella? Yhtä lailla kuin blogin kirjoittajasta tuntuu turhauttavalta huudella tyhjyyteen, myös kommentoijasta voi tuntua siltä, jos kommenttiin ei reagoida mitenkään.

    Siinä olen samaa mieltä, että jos-kommentoit-mun-blogia-niin-mä-kommentoin-sun-blogia -tyyppinen palloleikki tuntuu ahdistavalta. Kyllä jokaisella on vapaus jättää kommentoimatta, jos haluaa. Aina ei ole mitään sanottavaa tai ei aikaa sanoa sitä.

    “Call to action” -menetelmää olen näemmä käyttänyt tietämättäni termiä sille. ;) Ajattelen blogiani enemmän keskustelukanavana kuin ilmoitustauluna. Pohdin ja ihmettelen, joten tuntuu luontevalta kysyä mitä mieltä muut ovat. Joskus joissain blogeissa tällainen tuntuu liian päällekäyvältä ja aiheuttaa minulle hylkimisreaktioita sen sijaan, että houkuttelisi kertomaan oman kannan.

    • Minusta mielipiteen kysyminen kuulostaa melkein “tunkeilevalta” (jos ei kysy jotain sellaista kantaa, jota ei ehkä muuten tulisi lukijalle mieleen kertoa). Nimenomaan kun blogit ovat keskustelukanava, jos kirjoitan aiheesta, että miksi inhoan sonetteja, niin tietysti oletan, että lukijat ovat tervetulleita kertomaan esimerkiksi että a) inhoavat niitä myös b) eivät inhoa niitä c) yrittää muuttaa mielipiteeni d) kertoa miten ovat inhonneet jotain muuta, mutta lopulta tykästyneet siihen jne.

      Minua taas houkuttelee kommentoimaan nimenomaan se, jos kommentteja ei vielä ole tai vähän, mutta olenkin ihminen, joka haluaa aina olla vähän erilainen. ;-> Sillä ei ole niin suurta merkitystä, onko oma näkökantani jo esillä. Jos joku on sen ilmaissut jo täydellisesti, usein saatan silti postata, että olen samaa mieltä (paitsi jos sata tyyppiä on jo kommentoinut samaa). Ja yleensä on kuitenkin siihen toiseen näkökulmaan vähän muutettavaa/lisättävää. Jos kommentteja on jo älytön määrä, niin silloin ei välttämättä huvita kommentoida. Paitsi tietysti, jos kukaan ei olisi sanonut omaa kantaa, mutta se on harvinaista.

  9. Aura says:

    Muotiblogeista joku mainitsi, niin niihin ehkä kommentoidaan näitä “Näytätpä hyvältä!” -tyyppisiä kommentteja niin paljon siksi, että se on niin helppo tapa olla sosiaalinen – vähän niin kuin blogimaailman small talkia, tai jotain? Ja ehkä halutaan myös tuottaa hyvää mieltä blogin pitäjälle. Itsehän kommentoin todella harvoin blogeja ja lähinnä vain silloin, jos on muutakin asiaa, kuin bloggarin ulkonäön tai uusimman vaateostoksen kehuminen (ei sillä, että näiden kommentointi olisi jotenkin väärin, minua ei vaan muotijutut yms. niin kauheasti kiinnosta). Minusta kaikkiin kommentteihin ei tarvitse bloggaajan vastata, jos ei ole mitään mielekästä sanottavaa. Minä pahastuisin oikeastaan vain siitä, jos johonkin kysymykseeni jätettäisiin kokonaan vastaamatta (siis sillä varauksella tietysti, että kysymys sinänsä on asiallinen).

  10. Heidi says:

    En osaa millään arvata, mikä innostaa lukijoita kommentoimaan ja mikä ei. En pyri omilla teksteilläni sen kummemmin mihinkään, kirjoitan mitä mieleen juolahtaa. Jos joku kommentoi, niin se on tietysti hauskaa.

    Kiitos kuitenkin sinulle kommentistasi, piti heti tulla tänne kurkkimaan. Tulen uudestaankin.

  11. Itse kommentoin aina silloin, kun aihe, josta on blogattu kiinnostaa tai herättää ajatuksia. Olen aika laiska olemaan pelkästään kohtelias – siis kirjoittamaan väkisin jotain, jos mieleen ei oikeasti herää mitään mielipidettä tai muuta. Välillä käsitellyt aiheet saattavat olla sellaisia, etten yksinkertaisesti tiedä niistä tarpeeksi sanoakseni jotain, tai muut ovat jo kommentoineen sen, mitä itsekin olisin sanonut.

    Olen todella iloinen kun saan omaan blogiini kommentteja. Mutta yhtä iloinen olen myös, kun bloggerin tilastoista näen blogini kävijämääriä. Sillon tiedän, että vaikkei olekaan kommentoitu, niin luettu on silti. Ja se saa myös hyvän mielen:-)

  12. Anne T says:

    Ei minun bloggauksissani ole juuri koskaan enempää kuin 2-4 kommenttia, yleensä ei yhtään. Seuraankin sivuilla käyneitä enemmän, koska kaikki eivät välttämättä verkossa kommentoi tai heillä ei ole asiaan mitään lisättävää. Keskustelua ei luonnollisesti synny, mikä on se suurin menetys, mutta elämä on!

    Muuten ihan sivukysymys, saako kirjaasi ostettua epubina tai pdfnä?

    • Kirjasta on tulossa myyntiin sähkökirja, se on saneltu ihan kustannussopparissakin. En ole ihan varma että milloin ja missä formaatissa. Kustantajan aiemmat sähkökirjat ovat kai olleet pelkkiä PDF:iä (vaikka voihan sitä olla siirrytty “uudempaan teknologiaan”).

  13. Anne T says:

    Ok, sitä odotellessa!

  14. Velma says:

    Mulle tulee kanssa tosi vähän kommentteja: hyvällä tuurilla ehkä 2-3 per postaus, kun välillä ei meinaa tulla yhtään. Jossain suositummissa kirja- tai muotiblogeissa vähäkommenttinen postaus on poikkeuksellinen.

    Kommentteihin vastaaminen on mun mielestä suht tärkeää vaikkei niissä olisikaan kysymyksiä. Tietty sellasiin “hienot vaatteet/hyvä kirja”-tyyppisiin ei välttämättä tarvii kaikkiin vastata, varsinkin jos niitä on monta.

    Mä olen itse huomannut sen, ettei postauksen lopussa kysymyksen esittäminen tuo mun blogiini lisää kommentteja ja itse en myöskään yleensä vastaile niihin toisten blogeissa (paitsi joskus harvoin kun on sanottavaa).

    Eikä kommentoinnin tarvii olla vastavuoroista tai pakollista, asialliset kommentit on kivempi kuin turhat. Mutta toisaalta mä itse usein kuvittelen (osittain aiheettomasti), ettei mun juttuja lueta kun niitä ei kerran kommentoidakaan.

    • Tuo on hyvä tietää, että mielestäsi kysymykset lopussa eivät lisää kommenttien määrää. Ehkä siksi saat vähemmän kommentteja kuin monet kirjablogaajat, että arvostelusi ovat melko lyhyitä? Mitä pidempi postaus, sitä todennäköisempää on, että siitä löytää jotain kommentoitavaa (kirjablogeissa on yleisesti hyväksyttyä kirjoittaa pitkiäkin analyyseja, jonkin muun tyyppisissä blogeissa se voi karkottaa lukijoita.) Itse en kyllä saa juuri koskaan arvosteluihini kommentteja, vaikka ne olisivat suht pitkiäkin (eivät kyllä läheskään yhtä pitkiä kuin joillain!) mutta ehkä siksi, etteivät lukijani ole ko. kirjoja lukeneet.

  15. Kommenttien vastavuoroisuudesta vielä. Nettikommentointi on vielä kovin nuorta ja käytännöt hakevat muotoaan. Itse näkisin kuitenkin, että on parempi olla hiukan ylikohtelias. Netissä on niin helppoa antaa itsestään tyly ja kettumainen vaikutelma.

    Kommentteihin vastaaminen on ihan peruskohteliaisuutta. Jos bloggaaja ei vastaa kommentteihin, se on vähän niin kuin joku paasaisi tuolla kadulla itsekseen eikä mitenkään noteeraisi ihmisiä, jotka tulevat hänelle juttelemaan.

    Kommentoijan blogiin vastavierailun tekeminen ei ole pakollista, mutta sekin on kohteliasta (ellei kyseessä ole sellainen tyyppi, joka kommentoi PELKÄSTÄÄN saadakseen kävijöitä omaan blogiinsa. Nämä lienevät verrattavissa niihin itsekseen huutelijoihin). Se on tavallaan molemminpuolisen keskusteluyhteyden avaamista, hatunnosto, joka kannustaa toista kommentoimaan toistekin. Itse olen yrittänyt muistaa käydä jokaisen kommentoijani blogissa ainakin kerran, mutta usein tällaisen vierailun kautta niissä tulee käytyä enemmänkin. Jonkinlainen, jos ei nyt ihmissuhde, mutta blogisuhde, on syntynyt. Muistijälki.

    • Suomalaisessa blogimaailmassa tuntuu, että jos joku kommentoi, niin häneen on tavallaan jo ohut henkilökohtainen suhde. Englanninkielisessä ruokablogissani ei tunnu samalta, enkä automaattisesti vieraile jokaisen kommentoijan blogissa, paitsi jos kommentti tai blogin osoite vaikuttaa erityisen kiinnostavalta.

      Onhan se tietysti niinkin, että on parempi olla “liian kohtelias” kuin epäkohtelias.

  16. anuh says:

    Ääk, ei mulla ole tullut mieleenkään että jos joku kommentoi mun blogiin, mulla olisi “velvollisuus” kommentoida hänen blogiinsa. Olen nettimoukka, anteeksi -_-

    Mutta on mulla syitäkin:
    – yksinkertaisesti kiire (aina ei ehdi, ja sitten kun ehtisi niin joku toinen on jo sanonut sen mitä itse aikoi)
    – jotkut kirjoittavat niin syvällisesti aiheestaan, että siihen ei oikein mitään fiksua osaa lisätä (no tietty silloin voisi vaikka vaan kompata)
    – tai sitten ei muuten ole sillä päällä että osaisi pistää ajatuksiaan järkevään tekstimuotoon
    – hyviä blogeja on niin paljon että mulla ei aika riitä edes niiden kiinnostavimpien säännölliseen seuraamiseen (joka kieltämättä joskus vallan harmittaa)

    Mutta toisaalta myös blogaajan ulosanti voi vaikuttaa kommenttien määriin. Esim. Ellilän Kirsti heittää Häiriöklinikallaan oman persoonansa – myös heikkoutensa – estoitta peliin, ja blogausta ei pureksita valmiiksi paketiksi vaan ajatus jää usein ikään kuin ilmaan, avoimeksi jatkopohdinnoille, kommenteille, vastaväitteille jne. Silloin myös kommentoijat ehkä “uskaltautuvat” rohkeammin mukaan keskusteluun :)

    Omalla kohdallani vaikuttaa myös tekninen puoli – jos on suht näpsä kommentointisysteemi, kynnys avautua on alempi. Mutta joissain blogeissa on läpäistävänä ihan älytön hätsäfätsälomake ennen kuin ajatuksensa saa edes moderoinnin silmien eteen, ja silloin viitsin kommentoida vain jos on TODELLA painavaa sanottavaa (harvemmin on ;).

    • Minäkin kyllä mielestäni blogaan hyvin persoonallisesti, mutta en tiedä, jätänkö jutut oikealla tavalla “ilmaan”. Selkeästi en, kun en saa niin paljoa kommentteja. Tosin Kirstillä taitaa olla aika kunnioitettava lukijamääräkin. Ja ylipäänsä sellaiset aiheet, joista on helppo sanoa jotain.

      Minua ärsyttää Blogspot-blogit, joihin ei voi kommentoida ilman Google-tunnusta tai vastaavaa. On minulla Google-tunnus, mutta omat syyni, miksen halua käyttää sitä. Silloin jää kommentti lähes varmasti laittamatta, paitsi jos on jotain todella tärkeää sanottavaa.

  17. Saga says:

    Heips! Löysin blogisi tänään ja tykästyin lukemaani. Tähän postaukseen olisi paljonkin sanottavaa, mutta poimin nyt vain pari asiaa.

    Minua jostain syystä häiritsee postauksen loppuun heitetyt kysymykset. Ne on niin selvästi kommenttien kalastelua ja siihen koukkuun en mene (paitsi näköjään nyt, heh). Retoriset kysymykset on asia erikseen, niihin ei ole kenenkään pakko vastata, mutta saattavat herättää ajatuksia ja mielipiteitä.

    Kuten joku jo sanoikin, kommentteihin vastaaminen on kohteliasta. Kyllä kai sitä IRL vastaa aina, kun joku puhuu? Vähintäänkin hymähtää tai murahtaa.

    Iloa ja intoa bloggaamiseen sinulle. Tulen toistekin.

    • Se vähän riippuu. Voi kommentin lopussa oleva kysymys olla hyvin perusteltu. Voihan vaikkapa lehtikolumnikin joskus loppua kysymykseen ja tuskin on tarkoitus, että silloin lehden lukijoiden oletetaan kirjoittavan toimitukseen. ;->

      Kiva, että olet pitänyt blogistani ja toivottavasti jaksat jatkossakin kommentoida!

Kommentoi
Name and Mail are required