Lyriikan ja epiikan kuuluisa sillisalaatti

Nabokovin Lolita oli mainio kirja ja Pale Firestä kiinnostuin, kun kirjassa The Secret Miracle: The Novelist’s Handbook niin moni menestynyt kirjailija hehkutti sen rakennetta. Pale Firessä kieltämättä onkin hyvin omalaatuinen rakenne. Romaani koostuu kuvitteellisen runoilijan John Shaden 999-rivisestä runosta sekä tämän varsin hämmentävän naapurin Kinboten siihen kirjoittamasta esipuheesta ja monisivuisiksi venyvistä alaviitteistä, jotka eivät enimmäkseen liity mitenkään itse runoon.

Pale Fire -kansi

Kirjasta on hyvin moninaisia mielipiteitä ja tulkintoja. Siitä on jopa tehty kymmenittäin akateemisia tutkimuksia. Onko Shade kirjan maailmassa oikea henkilö, joka on kehittänyt Kinboten, vai toisin päin? Vai onko Kinbote todellisuudessa joku aivan muu? Entä Kinboten kotimaa Zembla, josta tämä koko ajan jaksaa paasata, onko se kirjan todellisuudessa olemassa vai onko mies vain hullu?

Myös kvalitatiiviset näkemykset vaihtelevat. Joidenkin mukaan itse Pale Fire -runo on ehyessä jambisessa pentametrissään vaikuttava ja taidokas. Toisten mielestä runo on kökköydessään loistava parodia “oikeista” runoista. Toisia puuduttaa Nabokovin verbaali-ilotulitus sekä sanavarasto, johon kuuluu tapauksia, joita ei juuri tietosanakirjojen ulkopuolelta löytyy. Ja joidenkin mielestä kirja on aivan hulvattoman, ääneen hihkuttavan hauska.

Oma mielipiteeni? No. Kirjoittajana Nabokov on mestari, ellei jopa nero. Tästä kirjasta en silti saanut paljoa irti. Ei minua juuri naurattanut ja odotin, että lopussa olisi tiputettu jokin hätkähdyttävä pommi, mutta ei siinä minusta ollut mitään kovin kummoista. Toisaalta yhtenä 1900-luvun klassikoista (joka ei edes ole erityisen paksu) kirja on minusta lukemisen arvoinen. Ennemmin tosin suosittelen Lolitaa.

One Response “Lyriikan ja epiikan kuuluisa sillisalaatti”

  1. Kiinnostuin. Pidän rajojen rikkomisesta. Pidän siitä tunteesta, joka tulee, kun kirjailija huijaa ja lukija tietää kirjailijan huijaavan ja kirjailija tietää lukijan tietävän… ja niin edelleen. Kokeellisten ja absurdien kirjojen lukeminen silloin tällöin antaa omillekin aivoille happea. Olen ollutkin vähän tekohengityksen tarpeessa.

Kommentoi
Name and Mail are required