Näin rikastut omakustanteilla

Suomalaislehdetkin ovat uutisoineet paljon Amanda Hockingista, joka on tienannut omakustannekirjallaan pari miljoonaa. Omakustanteilla rikastuminen on harvinaista, mutta ei aivan poikkeuksellista. Eräs minulla oleva kirjojen markkinointia käsittelevä opus listaa pari tusinaa menestystarinaa, joissa omakustanteilla tehtiin omaisuus – ja kirja on 90-luvulta, eli kyse ei ollut mistään Amazon-sähkökirjoista.

Nettikirjakaupat, print on demand ja e-kirjat ovat toki mullistaneet bisneksen useallakin tavalla. Yksi tärkeimmistä asioista on se, että kirjailija voi julkaista kirjan ilman minkäänlaista rahallista panostusta tai hyvin vähäisellä panostuksella. E-kirjojen julkaiseminen on yleensä täysin ilmaista ja paperikirjan julkaiseminen (jos tekee itse kannet yms) tyypillisesti maksaa vain sen verran, että pitää tilata itselleen näytekopio hyväksyttäväksi.

Tämä on melkoinen mullistus verrattuna aiempaan omakustantamiseen. Ennen kirjailija joutui tilaamaan satoja tai jopa tuhansia kappaleita omaa kirjaansa painosta. Harva sai niitä kaikkia myytyä, koska omakustanteilla ei juuri saanut julkisuutta, eikä niitä saanut kirjakauppoihin myyntiin.

Toinen merkittävä ero on tietysti puskaradio, joka Internetissä toimii paljon paremmin kuin verkon ulkopuolella. Ostamiskynnys on myös huomattavan pieni, jos saa nenänsä eteen linkin, jossa on Osta-nappi ja alla liuta viiden tähden arvosteluita, verrattuna siihen, että työkaveri hehkuttaa jotain kirjaa ja sitten pitäisi vielä marssia kirjakauppaan etsimään sitä.

Itsekustannetuilla sähkökirjoilla on kirjailijan kannalta se etu, että vaikka kirja onkin edullinen, kirjailija saa sen myynnistä huikean siivun. Jos kirjaa kauppaa omilla sivuillaan, jopa 100 %, mutta esim. Amazonissakin Kindle-kirjoilla luokkaa 2/3.

Suomalaista ei tietysti lohduta se, että e-kirjoilla rikastuminen vaatii käytännössä englanninkielisen teoksen. Mutta jos haluat kokeilla onneasi englanninkielisillä teoksilla ja toivot rikastuvasi kirjoillasi, eräs kirjailija, joka tienaa omilla teoksillaan jopa tonnin päivässä(!) antaa seuraavat neuvot Redditissä (minun tiivistäminäni). Ne on tarkoitettu lähinnä genreromaaneille, mutta niitä voi soveltaa myös esimerkiksi tietokirjoille.

  • Kirjoita paljon kirjoja (tällä kirjoittajalla on kymmeniä). Niiden ei tarvitse olla romaaneja, vaan pitkät novellit ja näistä muodostetut kokoelmat ovat parempi, koska volyymi on tärkeää. Linkitä kirjat toisiinsa, jotta lukijat tietävät ostaa ne kaikki.
  • Kirjan pitää olla hyvä, mutta on parempi kirjoittaa paljon hyviä kirjoja kuin muutama tosi hyvä (joihin menee suhteettoman paljon aikaa). Ihmisille on tärkeämpää, että kirja on mielenkiintoinen, kuin että se on häikäisevän hyvin kirjoitettu.
  • Katso, missä kategorioissa on suhteessa vähän tarjontaa verrattuna kysyntään. Yritä saada jokainen kirjasi eri kategoriaan, tietenkään huijaamatta. Kirjojen olisi tietysti hyvä olla jossain määrin samalle lukijakunnalle. Jos kirjoitat eri genreä, käytä eri kirjailijanimeä.
  • Kirjan kannen, nimen ja kuvauksen pitää olla kuvailevia, selkeitä ja myyviä. Lukija pitää saada houkuteltua hetkessä, tällä ei ole kärsivällisyyttä, kun kirjoja on myynnissä tuhansittain. Kannen pitää toimia myös peukalonkynsikuvassa.
  • Hinnan pitää olla melko alhainen, mutta sen ei tarvitse olla polkuhinta. Jotkut lähteet suosittelevat vain 99 sentin hintaa, mutta tämän kirjoittajan mielestä $2,99 myy yhtä hyvin ja tietenkin saa enemmän rahaa per kirja.
  • Ole kärsivällinen. Tämä kirjoittaja ei ensimmäisinä kuukausina tienannut erityisen paljoa, mutta sitten myynti räjähti.

Idea on siis nimenomaan se, että ei harrasteta markkinointia, vaan hankitaan näkyvyyttä. Paras tapa saada näkyvyyttä Amazonissa on olla myyntitilastoissa korkealla. Paitsi näkyvyyttä, se luo vaikutelman, että kirja on hyvä.

Voiko mitään näistä vinkeistä soveltaa Suomen markkinoille? Tällä hetkellä useimpia valitettavasti ei voi, mutta ne kannattaa silti jokaisen kirjailijan pitää mielessään.

25 Responses “Näin rikastut omakustanteilla”

  1. penjami says:

    Kiinnostava postaus. Suomessa ongelmana jo sekin, että lukulaitteita on kovin vähän. Epäilen, myydäänkö tällä hetkellä mitään suomenkielistä kaunokirjallista teosta (käännökset mukaan luettuna) muutamia satoja kappaleita enempää – vaikka olisi kyseessä bestseller.

    Tosin hinta vaikuttaa paljon. Itse hankin ennen joulua iPadin, ja olen huomannut, että jos tuote maksaa sähköisenä alle kolme euroa, en enää ajattele sen maksavan käytännössä yhtään mitään (tietysti jos ostaisi paljon tuotteita, niin sitten …). Kirja, jonka saa vaivattomasti lukulaitteeseen kolikon hinnalla, tulee helposti tilattua.

    – Näkyvyys onkin hankala puoli asiassa. Netissä voi saada paljon näkyvyyttä – mutta vain jos kirja on hyvä tai ajankohtainen. Ja toinen huomio: usein voi olla, että esim. jotakin pienkustantajan kirjaa ihastellaan runsaastikin, mutta silti sitä ei kukaan osta. Tällä hetkellä kirjamarkkinoiden pulskimmat kukkarot lepäävät siellä suurten ikäluokkien taskuissa. He haluavat kirjansa kirjoina, eivät “ebookeina”.

    Mutta aina sopii toivoa, että uusi tekniikka avaa mahdollisuuksia uusille tekijöille.

    • Eikö ole ihan hyvä juttu, että kirja saa näkyvyyttä netissä vain, jos se on ihmisten mielestä hyvä? Sanan “ajankohtainen” tilalle tosin sijoittaisin sanan “erottuva”.

      Todellisuudessa kirja voi saada netissä mittavaa julkisuutta myös ulkokirjallisilla avuilla. Esim. eräs rakkausromaaneja (muistaakseni) kirjoittava nainen naureskeli sitä, että hänen romaaninsa sai paljon ilmaista mainosta, kun kirjan kannessa havaittiin tökerän kuvankäsittelyn (tai maalauksen) seurauksena eräällä henkilöllä olevan kolme kättä… Tällä oli ollut ihan mukava vaikutus myös kirjan myyntiin.

      Minulla itsellänihän ei ole mitään lukulaitetta. Kindle himottaisi vähän, mutta en haluaisi tukea Amazonia, jota pidän paskafirmana. E-kirjoja olen kuitenkin lukenut koneelta paljon 90-luvulta lähtien. Nyt käytän myös selain-Kindleä, koska sain kasan kiinnostavia kirjoja ilmaiseksi ja niistä oli vain Kindle-versio.

      Myös tuo novellien kaupustelu Kindlessä houkuttelisi (huolimatta siitä, mitä juuri sanoin Amazonista…), koska kirjoitan novelleja lähinnä englanniksi. Toisaalta ne taitavat olla hieman turhan lyhyitä, pitäisi tehdä kokoelmia, eikä tällä tavoin tuotantovauhtini riitä mitenkään.

  2. kirsti says:

    Kiinnostavaa, kiitos vinkistä. Tiedän liudan ihmisiä, joita juuri nyt pohtivat kovasti näitä asioita:-)

  3. Hirlii says:

    Kirjoitin tuonne Penjamin blogiin e-kirjasta lyhyesti, ja laitan myös tänne kommentin.

    Se, että e-kirjat eivät leviä, se ei johdu paksulompakkoisista tädeistä tai sedistä jotka haluavat kirjat vain kirjoina vaan lainsäädännöstä. Erityisesti EU lainsäädännöstä, mutta myös kansallisista laeista sekä sopimuksista.

    Kirja-alan toimijoista eniten e-kirjan leviämistä jarruttaa Suomessa kustannusmaailma.

    Kyse on rahasta. Esimerkillistä toimintaa on toteutettu Norjassa jossa valtiovalta päätti satsata e-kirjan ja sähköisen materiaalin saatavuuteen. Kaikille norjalaisille.

    Siellä kirjasto koettiin niin tärkeänä kirja-alan toimijana, että kustantajien kanssa päästiin sopimukseen. Valtion, siis julkisin varoin (jokaisen veronmaksajan rahoilla), norjalainen saa nyt ladata omiin laitteisiinsa (olivatpa ne nyt minkälaisia vaan) kirjallisuutta sähköisessä muodossa (myös äänikirjoja voi kuunnella kotikoneella).

    Tämä Norjan-malli olisi hyvä suunta myös Suomessa, ja muuallakin Euroopassa.

    Nyt keskustelu e-kirjasta pyörii lähinnä erilaisten laitteiden ja vehkeiden ympärillä, joka toki sekin on nykykotitaloudessa eräs arkielämän tosiasia.

    Kirjallisuuden näkyvyyden ja lukemiskulttuurin edistämisessä kirjastot ovat (ja tulevat olemaan) hyvin merkittävässä roolissa. Mikäli ne eivät saa sähköisen kirjan ja materiaalin levittämisen mahdollisuuksia, ei myöskään e-kirja lyö itseään läpi.

    • Kiitos hyvästä kannanotosta! E-kirjan heikkoon suosioon on monia syitä ja tuo on niistä yksi. Olen käsittänyt, että joistain Suomen kirjastoista voi lainata e-kirjoja jo, mutta se on hyvin pienimuotoista ja siihen liittyy älyttömät säännöt. Tyyliin kirja tosiaan “lainataan” ja jos se on yhdellä lainassa, ei sitä voi toinen lainata samaan aikaan. (En ole hirveästi perehtynyt tähän, koska itse asun ulkomailla).

      Mikähän siinä on, että Norjassa tuntuu tapahtuvan paljon kaikenlaista, monilla eri sektoreilla, mistä tällä hetkellä Suomessa saa vain haaveilla? (Esim. oman sairauteni hoidon suhteen siellä menee erittäin hyvin, joissain suhteissa paremmin kuin missään muualla maailmassa, ja Suomella taas menee suunnilleen huonommin kuin edes kehitysmailla.)

  4. Hirlii says:

    Tekijänoikeusista vapaa kirjallisuus ja materiaali, sitä voi lukea lukulaitteilla kirjastoissa, mutta siinähän ei ole juurikaan älyä. Teokset on ladattuina laitteisiin joita voi lainata. Tuossa Norjan mallissa materiaalin voi ladata verkkokirjaston sivuilta omiin laitteisiin tai lukea verkosta tietokoneella tai muulla laitteella.

    Suomessa yliopistojen kirjastoissa on erillisiä lukuoikeuksia digitaalisiin julkaisuihin, mutta ne tosiaan lainataan kuin kirja, eli sähköisen kirjan idea ja ominaisuudet eivät tule käyttöön (=samaa teosta voisi lukea useat lukijat samaan aikaan).

    Norjan “ihme” varmaan perustuu siihen että heillä on talous kunnossa, on rahaa joka ohjataan oikeisiin kohteisiin. Kaiketi..;)

  5. Ajatelkaa, jos kirjat olisivat yhtä suosittuja kuin pelit iphonella. Kuka tahansa, joka osaisi voisi sellaisen kirjoittaa, ladata romaaninsa iphoneen ostettavaksi 0,79e hintaan. Suosituimmista tulisi miljonäärejä ja muutkin voisivat päästä jopa paremmille osangoille kuin kustantamossa, kun lukijat ajattelisivat, että vain 0,79 euroa, katsonpa kiinnostunko;-) No aina voi haaveilla.

    • Onhan se ihan mahdollinen visio, osittain jo totta! Kirjojen kohdalla tietysti rajoittaa se, että ihminen ei voi lukea loputtoman paljon kirjoja. Nyt jo maailma on liian täynnä kaikkea. Mutta toisaalta on ihmisiä, jotka eivät lue ihmisiä tai eivät lue niitä juuri koskaan. Ehkä osa heistäkin voisi innostua?

      Heh, muutama vuosi sitten olin jo melkein epätoivoinen sen suhteen, että en ylitä ikinä julkaisukynnystä, kun en suostu kirjoittamaan tarpeeksi valtavirtaan istuvia kirjoja. Pelkäsin, että jos en saa kirjaa pian ulos, kohta koko asia, jota olen viisivuotiaasta odottanut, lakkaa olemasta! Siis niin, ettei kustantamoja ja paperikirjoja enää samalla lailla ole. Ei se nyt tietysti ole ihan akuutisti iskemässä, mutta tuo on se suunta kuitenkin.

  6. Polga says:

    Heips ja ihan tähään juuri nyt mitenkään liittymättä linksu http://www.iltasanomat.fi/terveys/tassa-ovat-10-mysteerisinta-sairautta/art-1288443012219.html – vähän alkoi ärsyttää, koska luen juuri HPHS:ää toista kertaa ennen vars. arvostelua (ilmoan sulle sitten lisää…) :I

    • Kiitos linkistä, laitoin tuohon kommentin. Yksi suurimmista ärsytyksenaiheistani ovat paskoilta ulkomaisilta naistenlehtitason terveyssivustoilta copypastetut terveysjutut. Tuossa oli sentään “vain” alkuperäisestä jutusta peräisin olevia asiavirheitä ja harhaanjohtavia väitteitä, usein niihin saadaan mukaan vielä pahimmillaan kymmeniä käännösvirheitä.

  7. Polga says:

    Tämä taputtaa asialliselle kommentille, joka jopa oli mennyt sensuurin läpi ;) Hienoa, että et provosoidu tuollaisesta, meikäläisellä alkoi keittää töissä eräät väitteet mm. fibrosta – onneksi olin niin hyvin lääkitty, että älysin olla hiljaa!

    • Aika usein päädyn kommentoimaan vastaavia. Törkeimmissä tapauksissa lähetän sähköpostia lehdelle/ko. toimittajalle, kuten eräs juttu missä oli oikeasti parissa sadassa sanassa kymmeniä virheitä. Ja eräs juttu, jossa oli vain yksi virhe, mutta sitäkin törkeämpi (syö rypsiöljyä, saat D-vitamiinia).

      Lämpimikseni yleensä länkytän, eihän sillä mitään aikaan saa. Hesarikaan ei korjannut juttua, jossa oli useita virheitä (mukaan lukien erään ihmisen nimi väärin). BBC:kään ei ole korjannut sivuillaan olevia virheitä, joista olen valittanut. Eräs australialainen sanomalehti kyllä korjasi CFS-juttuaan, kun valitin. Tuon rypsiöljyjutun kirjoittaja ihme kyllä vastasi ja muistaakseni korjasi juttuaan. Siitä puuttui, kuten arvelinkin, yksi lause välistä, jolloin syntyi tuo rypsiöljy-D-vitamiiniyhteys.

      Aikoinaan erääseen suomalaiseen aikakauslehteen lähti sähköposti, jossa korjasin heidän CFS-jutussaan olleita virheitä noin 2-3 liuskan(!) verran. Olivat haastatelleet erästä vakuutuslääkäriä, joka on niin lupsakka tapaus, ettei osaa olla edes itsensä kanssa samaa mieltä… Vastausta en koskaan saanut, mutta en luekaan ko. lehteä aktiivisesti, joten ehkä he julkaisivat jotain oikaisua seuraavan numeron postipalstallaan. Melkein uskon tuohon itsekin. ;->

      Vähän kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan laserosoittimella…

  8. lukuhoukka says:

    Tuli aihetta liipaten mieleen uutinen, jonka kuulin vähän aikaa sitten. Ruotsissa jonkun urheilijan (nimeä en muista) kirjasta on tullut niin suosittu, että joidenkin kirjastojen on pitänyt rahapulassa keskeyttää e-kirjan lainaaminen. Kirja oli siis lainattavissa e-kirjana, mutta kirjastojen pitää maksaa n. 2,5 euroa joka lainauskerrasta kustantamolle. Kun e-kirjaa lainattiin niin paljon, joidenkin kirjastojen määrärahat loppuivat.

  9. Raita says:

    Kommentoin, vaikka kyse on puolitoistavuotta sitten julkaistusta jutusta. ;)

    E-kirjoja on hypetetty, mutta käytäntö on osoittanut, että suuri osa lukijoista haluaa kirjan yhä fyysisen kirjan muodossa. Tiedän toistaiseksi ainoastaan yhden lukijan, joka on halunnut kirjani ehdottomasti e-kirjana harkitsematta fyysistä kopiota.

    E-kirja kasvattanee suosiotaan Suomessakin, prosessi etenee vain verkkaisesti, ja menee vielä tovi ennen kuin Suomessa nähdään huikeasti e-kirjalla menestynyt kirjailija.

    • Suomessa e-kirjat ovat edelleen aika pieni juttu. Yhdysvalloissa ei todellakaan – Amazonilla ne taisivat ohittaa painetut kirjat myynnissä jo pari vuotta sitten. Suomalaiset e-kirjat ovat enimmäkseen törkeän kalliita. 20 euron e-kirja ei houkuttele, mutta $3 e-kirja on ihan eri juttu. Ja e-kirjoina löytyy sellaisia kirjoja, joita ei yksinkertaisesti kirjakaupoissa ole, esim. monia rakkausromaanien alagenrejä.

      • Raita says:

        Onkohan Suomessa toimivat kustantajat ja painotalot yhä pihalla e-kirjojen suhteen? Vai onko kyse välinpitämättömyydestä, kun Suomi on markkina-alueena kuitenkin niin pieni? Kun pari vuotta sitten otin e-kirjan harkintaan käyttämäni print-on-demand -palveluntarjoajan kanssa, oletushinnaksi tarjottiin täysin samaa hintaa kuin painetulla kirjalla. Silloin kirjailija ei voinut itse vaikuttaa asiaan Järjetöntä!

        Lähetin palautetta, jossa tokaisin että e-kirjan hinta tulee olla halvempi kuin painetun, sillä 20 eurolla sitä ei kukaan osta. En tiedä oliko juuri minun palautteellani asian kanssa mitään tekemistä, tuskin, mutta nykyään kyseinen palveluntarjoaja antaa kirjailijalle mahdollisuuden vaikuttaa hintaan ja e-kirjan hinta on painettua versiota alhaisempi.

        E-kirja on aiheena siinä mielessä mielenkiintoinen, että siihen voi palata aina vuoden, pari välein nähdäkseen onko sen tiimoilta tapahtunut kehitystä. Olen käynyt verkossa keskustelua musiikin digitaalisoitumisesta ja on ollut hauska lukea omia vanhoja postauksia, joissa vielä vuonna 2007 olen vannonut CD-levyjen nimeen. En vanno enää.

        • Suomessa e-kirjoilla on ymmärtääkseni paljon korkeampi veroprosentti kuin painetuilla. Tätä on käytetty selittämään törkyhintoja, mutta eihän se niitä läheskään kokonaan selitä. Yksi syy on tietysti pienet “painokset”, tekijä mikä nostaa myös painettujen kirjojen hintaa Suomessa. Yhden e-kirjan myyminen ei maksa mitään, mutta sen elektronisen version tuottaminen maksaa kuitenkin jotain. Kustantaja pelkää, että kirja ei myy, jolloin hinta hilataan kattoon -> kirja ei myy. Noidankehä on valmis.

          Olen käyttänyt POD-palvelu Lulua aikoinaan muutaman omakustanteen julkaisemiseen vuosina 2007-2008. Siellä kaikki hinnat sai itse säätää. Olen pyrkinyt pitämään kaikkien kirjojeni e-kirjan hinnan noin puolessa painetusta kirjasta, mutta yleensä kustantajat haluavat sen olevan hieman korkeampi. Poikkeuksena vuonna 2009 ilmestynyt Twitter-kirjani, jota myydään 5 euron hintaan, koska se on vanhentunut (painos on myös aikaa sitten loppunut). Ja se myy kyllä mukavasti.

  10. Hei,

    kiitos näistä tiedosta. Julkaisin juuri tietokirjan Kimaltavat Aivot CreateSpacen toimittamana. Nyt se on saatavissa sekä paperisena että e-kirjana Amazonin kirjakaupassa (http://www.amazon.com/s/ref=nb_sb_noss?url=search-alias%3Daps&field-keywords=kimaltavat%20aivot&sprefix=kimal%2Caps&rh=i%3Aaps%2Ck%3Akimaltavat%20aivot).
    Pitää tietenkin saada aikaan myös englanninkielinen versio. Olen tehnyt kirjan markkinointia varten facebook-sivuston(https://www.facebook.com/KimaltavatAivot). Parahin terveisin tietokirjailija Jyrki Suomala

    • Sitä en tiedä, onko näistä tiedoista mitään iloa tietokirjojen julkaisijoille… Itsekin olen julkaissut yhden englanninkielisen omakustannetietokirjan, tosin jo 2008.

      Pikasilmäyksellä kirjasi olisi kaivannut reilusti lisää editointia. Jo Amazonin ilmaiskatsauksen sivumäärässä törmäsin hyvin moniin typoihin. Tämähän on usein se omakustanteiden heikko lenkki.

  11. J.R. says:

    Olen kirjoittanut omakustanteen päihdemaailmasta, mitä on kehuttu ja ajattelin kysyä vinkkiä sen julkaisemiseen. Kirja on asiapitoinen ja mielenkiintoinen 149 A4.

  12. J.R. says:

    Tai siis se on julkaistu kyllä, mutta että saisi sitä näkyvyyttä.

    • Kirjassa suurin uutisarvo on aina sen uutuudessa. Jos kirja on jo julkaistu (ellei se ollut aivan vastikään), niin paras näkyvyysikkuna on jo valitettavasti mennyt ohitse.

      Tällaisessa kirjassa kannattaa ehkä mennä persoona edellä ja yrittää kaiken maailman tuttujen kautta päästä lehtien henkilökuviin, niin paikallislehtiin kuin aikakauslehtiinkin.

      Kirjaa kannattaa tarjota myös kirjablogaajille, mutta ei sokkona. Aihe kuulostaa siltä, että se monia kiinnostaa paljon ja joitain ei yhtään, joten kannattaa sen mukaan tarjota arvostelukappaleita.

  13. Mauno says:

    Mulla pläjähti “innovaatio” päähän voisinko tehdä runokirja tai muistelmat “tikulle”, tai niiden sekasikiön?
    Materiaalia on tarpeeksi ja lisää pukkaa?
    En välttämättä kaupallistaisi, mutta voisinhan tikun myydä jos joku haluaisi ostaa tai voisin lahjoa ystäviäni!
    Mulla on blogi joiden tarinoihin tai runoihin olen ympännyt omia valokuviani!
    Mistähän hakisi moista taltiointi tapaa, joka eo olisi instansseista kiinni. Voisin ostaakin ohjelmaan jolla tekee, koneessa Windows 7 kohta 10.
    Kiitos jo etukäteen jos vastaat!
    t: Mauno

    • Tarkoitat oletettavasti tietokoneeseen tökättävää USB-muistitikua? En valitettavasti usko, että idea on kovin hyvä. Jos haluat myydä (tai lahjoittaa) sähköistä muistelmaa, niin netti soveltuu paikaksi paljon paremmin.

Kommentoi
Name and Mail are required