Altruismin voima

Ihmisistä sanotaan, että he eivät koskaan tee täysin altruistisia päätöksiä. Jos ihminen lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, hän tekee senkin vain siksi, että voi tuntea olevansa parempi ihminen, eli itsekkäistä syistä. Minun mielestäni tätä voi kuitenkin pitää altruismina.

Hiljattain uutisoitiin Yhdysvalloissa, että maailman pisin munuaisluovutusketju saatiin päätökseen. Siinä oli mukana peräti 30 luovuttajaa. Ketjut toimivat siis niin, että henkilö A tarvitsee munuaisen ja hänellä olisi perheenjäsen valmiina luovuttamaan, mutta kudostyypit eivät sovi yhteen. Niinpä joku terve ventovieras luovuttaa A:lle munuaisen sillä ehdolla, että A:n perheenjäsen luovuttaa munuaisen jollekin sellaista tarvitsevalle, jonka perheenjäsen ei voi luovuttaa tälle, ja perheenjäsen luovuttaa taas tuntemattomalle. (Tästä toivottavasti tajusi?)

Idea on nerokas ja olisi syytä ottaa käyttöön Suomessakin ja ihan kaikkialla. Munuaisen luovuttamiseen liittyy riskejä, mutta ne ovat melko vähäisiä. Eräässä tutkimuksessa jonka hiljattain luin oli käyty läpi satoja tapauksia, joissa oli elävä luovuttaja. Yksikään luovuttaja ei kuollut komplikaatioihin (esim. verenvuoto tai infektio) tai saanut muuten vaikeaa pitkäkestoista/pysyvää haittaa.

Erityispropsit viidelle Loyolan sairaalan sairaanhoitajalle, jotka ovat luovuttaneet toisen munuaisensa tuntemattomalle ihmiselle.

Yritän aina suostutella ihmisiä paitsi luovuttamaan verta, myös liittymään luuydinluovutusrekisteriin. Itse en valitettavasti voi sairauteni takia luovuttaa mitään. Luuytimen luovuttaminen voi verenluovutustakin konkreettisemmin pelastaa ihmishengen, ts. potilas voi kuolla jos juuri sinä et luovuta luuydintäsi.

Olen ollut itse hyvin lähellä saada verituotteita, nimittäin suonensisäistä immunoglobuliinia (jota Marian ilmestyskirjassa Mariakin saa), sitä minulle mietittiin HYKSin infektiopolilla (minulla on sairauteni aiheuttamia immunoglobuliinialaluokkien puutoksia, joiden takia immuunijärjestelmäni toimii huonosti ja IVIG voisi parantaa oloani selvästi myös muuten). Valitettavasti tämä hoito kaatui Kelan nihkeisiin kriteereihin.

Äänestäminen tai rahan lahjoittaminen ei ole ainoa tapa muuttaa maailmaa. Jokainen meistä voi tehdä oman osuutensa siinä, että maailma olisi parempi paikka, oli kyse sitten kudosten luovuttamisesta, vapaaehtoistyöstä, kirjoittamisesta, mummolle soittamisesta tai vain siitäkin, että antaa jostain asiasta palautetta/kehitysehdotuksia, eikä vain mutise itsekseen tai ajattele, että tekee oman osuutensa maailmanparantamisesta täyttämällä nettiadressin. Usein kyse on vain siitä, että löytää ne asiat – ja vaivautuu tekemään jotain.

9 Responses “Altruismin voima”

  1. Terävä ja ajatuksia herättävä bloggaus sinulta jälleen, kiitos:D
    Toivoisin itseltäni, mutta myös laajemminkin kansalaisrohkeutta tarttua epäkohtiin ja osallistua tavalla tai toisella yhteiskunnan kipupisteisiin. Esiin tuomasi tarve ja vaikutusmahdollisuus esim. lääketieteellisessä kentässä on huomionarvoinen ja kannatettava. Itse olen luovuttanut verta epäsäännöllisesti ja miettinyt elintestamenttia, mutta enemmänkin voisi hyvän ja elintärkeän asian eteen tehdä.
    Yhteiskunnallisesti Suomessa eletään aikaa jolloin köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat, kuilu kasvaa kiihtyvään tahtiin. Olen epäpoliittinen henkilö, mutta nyt tuntuu että kansalaisaktivismi ja asioiden esiintuominen myös rivikansalaisen taholta on välttämätöntä. Hiljaisuus on nykymenon hyväksymisen merkki.

    • Kyllä, hiljaisuus enemmän tai vähemmän tarkoittaa nykymenon hyväksymistä. On sinänsä jännä kysymys, että miksi politiikka on Suomessa “kirosana”? Tosi usein näkee blogipostauksiakin, että “minä en ole poliittinen ihminen, mutta nyt on pakko sanoa…” Ehkä kyse on siitä, että ihmiset pelkäävät, että jos antaa ymmärtää olevansa kiinnostunut politiikasta, niin siitä pitäisi jotain tietää? Vaikka eihän politiikka ole sama kuin esim. puoluepolitiikka. En minä tiedä, mitä SDP:n puolueohjelmassa oikeasti on, mutta kiinnostaa minua silti, mitä maailmassa tapahtuu!

      Jotkut kaverit tosi usein nettikeskusteluissa valittavat minulle, kuinka asiat X ja Y ovat huonosti, siis sellaisia asioita, mihin pystyy vielä itse vaikuttamaan, eikä vain Lähi-Idän levottomuuksia. Kysyn heiltä silloin, että oletko ajatellut, että jättäisit asiasta palautetta tai valituksen sellaiselle taholle, joka voisi asialle jotain tehdäkin, sen sijaan että valitat vain minulle? Yleensä he sanovat että “Hyvä idea, voisi tehdäkin sen.” Paino tässä sanalla on “voisi”, koska eivät he niin käytännössä tunnu tekevän.

      Mutta tästä konditionaalin käytöstä voisin kirjoittaa joskus ihan erikseen. :->

  2. Katja Pellikka-Mikkonen says:

    Puhutteleva postaus! :)

  3. Lukuhoukka says:

    Ehkä olen sitten naiivi, mutta tahdon uskoa siihen, että ihmiset joskus tekevät asioita täysin pyyteettömästi muiden hyväksi, eivät vain siksi, että esim. hyväntekeväisyydestä tulisi itselle hyvä olo. Tiedän, että pelkän valituksen sijaan olisi parempi tehdä konkreettisia tekoja, mutta omani ovat ikävä kyllä jääneet palautteiden kirjoittamisen tasolle… Siinä olenkin sitten kunnostautunut :).

    Minäkään en verta ikävä kyllä voi luovuttaa (mm. siksi että hemoglobiinini ei ole vuosikausiin ollut vaaditun korkea), mutta jos voisin, menisin ehdottomasti luovuttamaan.

    • Se on tietysti määritelmällisestikin vähän vaikea juttu. Jos ihminen saa hyvän olon siitä, että auttaa muita, onko hän altruisti vai auttaako hän muita saadakseen sen hyvän olon, eli itsekkäistä motiiveista?

      Eri asia sitten, onko sillä loppujen lopuksi väliä.

      • Lukuhoukka says:

        Niin, jos autettava tulee autetuksi, ehkä auttajan motiiveilla ei ole enää niin suurta väliä. Riippuu varmaan vähän tapauksestakin, filosofian kannalta asiaa voisi varmasti pohtia loputtomasti!

  4. Aura says:

    Kiinnostava postaus! Minä olen ajatellut, että puhdasta altruismia ei ole olemassa, vaan ihmiset tekevät hyviä tekoja pohjimmiltaan itsekkäistä syistä, esim. saadakseen itselleen hyvän olon, mainetta tms. NHL-joukkueiden pelaajilla on tapana tehdä lahjoituksia hyväntekeväisyyteen, koska se on joukkueelle hyvää PR:ää. Tuossa munuaisluovutusjutussakin voisi ajatella, että ihmiset luovuttavat ventovieraille siksi, että saisivat omalle perheenjäsenelleen munuaisen. Se ei tietty vähennä idean arvoa, päinvastoin. Tosi hieno juttu, jos ketju on saatu toimimaan.

    Pohdintasi altruismin määritelmästä (kommenttiosiossa siis) sai kuitenkin mietteliääksi. Ehkä se on vähän noin, vaikea määritellä, mistä syystä ihmiset auttavat. Pääasia tietysti avuntarvitsijan kannalta, että auttavat. Pyyteettömyys ehkä riippuu näkökulmasta, minä saatan olla vain kyyninen.

    • Siis joo, munuaisketjut pääasiassa eivät pelaa altruismilla vaan vastavuoroisuudella. Mutta tarkoitin niitä ketjujen aloittajia, jotka siis ovat luovuttaneet munuaisen ventovieraalle ilman, että heidän lähipiirissään on ollut sille tarvetta. Käytännössä mahdotonhan olisi saada “umpinaista” ketjua, eli niin että viimeisen perheenjäsen luovuttaisi ensimmäisen perheenjäsenelle, tai että luovuteltaisiin jotenkin “ristiin”.

      Toki heilläkin on voinut olla tavoitteena maine/arvostus lähipiirissä, mutta jotenkin vaikea uskoa.

Click here to cancel reply.

Kommentoi
Name and Mail are required