Ironiaa vai melodraamaa

Joskus viime tai toissa viikolla hehkutin miehelleni, että olin keksinyt Häpeämättömän loppuun uuden jutun. Mies ihmetteli, että eikö siihen tule kohta liikaa juttuja. Sanoin että ei, koska kyseessä ei ole melodraama vaan ironia. Ei lisää tapahtumia, vaan lisää “vivahdetta”.

Mitä eroa näillä sitten on? hän kysyi. Annoin ensimmäisen fiktiivisen esimerkin, joka tuli mieleeni, ei välttämättä kaikkein paras, mitä pystyisi keksimään. Kirjassa nainen synnyttää vaikeavammaisen lapsen. Kirjailijasta tuntuu, että näinkään iso asia ei ole riittävä juonenkäänne, joten hän laittaa naisen kuolemaan synnytyksen komplikaatioihin. Seurauksena naisen mies alkoholisoituu. Moni kirjailija ehkä tekisikin näin. Itseänikin on syytetty siitä, että Marian ilmestyskirjassa on “liikaa kamalia asioita”.

Jos kirjailija taas haluaisi tuoda tähän ironiaa, se voisi olla vaikkapa se, että lapsen äiti olisi työskennellyt erilaisissa vammaisjärjestöissä, mutta saatuaan itse vammaisen lapsen hän ei pystyisi suhtautumaan asiaan. Oikein tehtynä ironia on usein uskottavampaa kuin melodraama (vaikka käytännössä monen ihmisen oikea elämä voikin olla melodraamaa, ainakin ajoittain, kun kaikki menee yhtä aikaa pieleen).

Ironia usein varmistaa myös konfliktin jatkuvuuden: kyseisessä tilanteessa aiheesta saataisiin pitkään luotua draamaa verrattuna melodraamaversioon tai siihen, ettei kumpaakaan juonenkäännettä olisi lisätty. Kirjan lopussa tällä ei ehkä ole samalla lailla väliä, mutta siinäkin ironinen käänne jäisi luultavasti lukijan mieleen pidemmäksi aikaa mietityttämään.

Toki ironiakin vaatii kirjoittajalta taitoa. Kyseinen juonenkäänne voi muuttua tosi latteaksi, jos lukija tajuaa liian aikaisin, mitä tulee käymään. Toisaalta joissain tilanteissa voi olla toimivakin ratkaisu, että lukija arvaa/aavistaa jotain tiettyä tapahtuvan, mutta henkilöllä ei ole siitä aavistustakaan (tai kieltää koko asian).

(En yleensä kirjoita kirjoittamisesta mitään, minkä voi tulkita “neuvoiksi”, koska en koe olevani siihen tarpeeksi asiantunteva, mutta tämä oli enemmänkin ajatuksia, joita minulle heräsi.)

2 Responses “Ironiaa vai melodraamaa”

  1. Hyvää ja ajatuksia herättävää pohdintaa tämänkertaisessa postauksessasi. Herätit minut pohtimaan oman kirjoittamiseni tapaa. Ironia tuntuu istuvan siihen paremmin kuin melodraama. Sekä esikoisessani että tässä toisessa kipeitä asioita nostetaan esiin ironian kautta. Se mitä pelkäät, se toteutuu ja toisaalta sattuma vie sinut sinne minne et koskaan olisi halunnut ja saa sinut tekemään asioita joita vastaan olet taistellut.

    • Tähän blogaukseen olisi varmaan voinut nostaa vielä esiin kysymyksen, että missä romaanissa on erityisen tehokkaasti käytetty ironiaa, ja missä taas melodraamaa. Mutta en olisi osannut itse vastata. :->

Kommentoi
Name and Mail are required