Suodatettua valoa

Heikki Hietala on suomalainen kirjailija ja Twitter-kollegani, joka tosin kirjoittaa vain englanniksi. Häneltä on ilmestynyt romaani Tulagi Hotel, mutta en itse ole sotakirjojen ystävä, niin se on jäänyt minulta lukematta.

Hänen novellikokoelmansa Filtered Light on kuitenkin lähinnä yleistä kaunokirjallisuutta, scifiä ja slipstreamia, vähän kauhuakin (usein historiallisilla vivahteilla, mutta melko lähihistoriaa kuitenkin), joten Heikin tarjotessa siitä arvostelukappaletta otin tarjouksen vastaan. (Arvostelemani versio oli käsittääkseni aiemmin ilmestynyt lyhyempi omakustanne, nyt lähipäivinä on ilmestynyt pidempi, enemmän tarinoita sisältävä versio.)

Filtered Light -kansikuva

Tykkäsin eniten ensimmäisestä novellista The Photo Opportunity, joka kertoi harrastelijakuvaajasta. Siihen oli valokuvaajana helppo samaistua ja vaikka siinä ei sinänsä tapahtunut mitään erityistä, se vain “kolahti”. Eräässä toisessakin novellissa käsitellään valokuvausta. Sitä voisi pitää ehkä trillerinä tai kauhunakin.

Muista novelleista en pitänyt ihan yhtä paljon. Hietala on kirjoitustyyliltään ennen kaikkea tarinankertoja ja hän kertoo tarinansa hyvin, mutta minun makuuni ne olivat useimmiten liian kliseisiä ja/tai ennalta-arvattavia tai sitten loppuvat kesken/antiklimaattisesti.

Esimerkiksi eräässä novellissa pojalla on mielikuvituskaveri, joka on avaruusolento. Vanhemmat alkavat epäillä hänen mielenterveyttään, mutta mitäs sitten käykään? No juuri sitä, mitä voisi arvata. Voi ajatella, että tuo ensimmäinen novelli oli ihan yhtä ennalta-arvattava, mutta toisaalta se ei ollut minusta juoninovelli vaan tunnelmapala. Juonipohjaisessa tarinassa pitäisi yleensä olla yllättävä juoni.

Monien novellien kanssa oli selvästi plussaa, että kirjoittaja tunsi käsittelemänsä aiheen, oli se sitten valokuvaus tai eräily. Toisaalta monet jutut teksteissä tuntuivat turhan abstrakteilta ja jäi sellainen olo, että niitä ei kuvailtu tarpeeksi. Esimerkiksi eräässä tarinassa päähenkilöllä on ehkä omaperäisin idea ikinä tehdä vaikutus tyttöön, mutta itse tyttö on vain abstrakti hahmo, joka on tietysti kaunis, ihana ja kaikkien miesten kuolaama (plääh).

Luulen, että olen vain tottunut lukemaan erilaisia novelleita ja asetan korkeammat vaatimukset omaperäisyydelle kuin moni muu, koska Amazonissa näistä on kyllä tykätty (arvostelut ovat kai kadonneet kirjan version muututtua). Suosittelen mukaansatempaavien, helppolukuisten ja melko perinteisten tarinoiden ystäville.

Kommentoi
Name and Mail are required