Tukkarunoutta

Kirjoitin ennen paljonkin runoja ja niitä on julkaistu kahdessakin suomalaisantologiassa. Viimeisen 10 vuoden aikana olen kirjoittanut lähinnä englanniksi ja viimeiset vuodet oikeastaan vain haikuja, joita en ole ikinä saanut aikaiseksi lähetettyä kirjallisuuslehtiin, mutta niitä on julkaistu eräässä englanninkielisessä japanilaislehdessä ja yhden kilpailunkin olen voittanut. Vuosi sitten kirjoitin niin hyvän talvihaikun, että sitä on pitänyt lähettää johonkin, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Edellinen ei-haikuruno jonka sain valmiiksi asti oli Paperbound, joka valmistui 2010.

Runomuistiinpanotiedostoni, joka sisältää niin ideoita kuin muutaman rivin pätkiä, on kuitenkin pitkä kuin nälkävuosi ja nyt viime aikoina on ollut viitteitä siitä, että runosuoni olisi tulvimassa yli. Tämän kirjoitin oikeastaan muutamassa minuutissa noin viikko sitten. Editoin sitä hieman jälkikäteen, mutta totesin, että koska blogini ei ole kirjallisuuslehti, se saa olla vähän raaka (verrattuna Paperboundiin se tuntuu hyvin raa’alta). Toki kritiikkiä saa silti antaa. Tuo nimi voi hyvin mahdollisesti mennä vaihtoon, usein vaihdan runojeni nimiä monta kertaa.

Telogen effluvium

Seitsemän vuotta on se aika
jonka hiukset kasvavat,
siinä ehtii tulla niin monta kriisiä
että toisin kuin pyörremyrskyille
niille ei tarvitse antaa nimiä.
Siinä ajassa meillä on ehkä
ne lentävät autot,
ferrarinpunaiset,
ja päänahasta nouseva korsi
tervehtii kuplakaupunkia.
Hius, hiuksia, tukka
monikon onnellinen superlatiivi
tuuhea pöllyävä pehko, kuontalo
tulevaisuuden kaunis, ihana
hiustukkatakku.
Kampaa vasten taisteleva,
tuulessa hulmuava,
seitsemän vuoden odotettu lapsi

8 Responses “Tukkarunoutta”

  1. Rina says:

    Kerrassaan hurmaava runo, tästä tuli hyvälle tuulelle. Ja hieman haikealla. Mutta paljon ovat ne hiuksetkin ehtineet elämää nähdä ;-)

    • Kiitos kommentista! En juuri koskaan saa kommentteja runoilleni – tuo Paperboundkaan ei kahdessa vuodessa ole saanut yhtä ainutta (joskus DeviantARTissa vielä sain, mutta silloin käytin varmaan kymmeniä tuntia kuukaudessa muiden tekstien kommentoimiseen…), niin on mahtava saada palautetta.

      • Lukuhoukka says:

        Itse koen runojen kommentoinnin paljon vaikeammaksi kuin proosan, joten en yleensä niitä kommentoikaan. TÄmä oli kuitenkin mielenkiintoinen runo.

        En tiedä DeviantArtista, en ole käyttänyt, mutta Aukeassa saa aika helposti runoille palautetta, oletko kokeillut? Se on oikein mukava verkko-galleria. (Englanniksi sinne ei tosin kannata kirjoittaa.)

        • Kiva jos tykkäsit. Siis DeviantARTissa oli vain se, että siellä oli joitain tiettyjä tuttuja, joilta sain kommentteja. Moni heistä oli julkaissut runokirjoja itse ja siten kommenttien “laatuun” saattoi luottaa.

          Aukeaa minulle on suositeltu jo vuosia sitten, mutta uusia yhteisöjä en aio itselleni ottaa – varsinkin kun en juuri kirjoita suomeksi. Nyt minulla on hullu ajatus päässä, että kirjoittaisin kokonaisen runokokoelman suomeksi (tai siis, minulla on ollut tämä ajatus jo kymmenen vuotta…), mutta saa nyt nähdä.

  2. marika says:

    vastavierailulla!

    Luin juuri – reilu viikko sitten – Marian ilmestyskirjan. Pidin!

  3. Aura says:

    Mukava runo! Erityisesti tykkäsin rivistä “monikon onnellinen superlatiivi”, persoonallista. :)

    Tilasin muuten juuri Marian ilmestyskirjan (vihdosta viimein), eli nyt vaan odottelemaan, että posti tuo paketin kotiin. Voin sitten kirjan luettuani laittaa sinulle vaikka mailiin jonkinlaisen palautteen, jos haluat, kun minulla ei ole blogia, jossa kirjan voisi arvostella. :)

    • Tuo “monikon onnellinen superlatiivi” on juuri omille runoilleni tyypillistä kieltä, sellaista mitä joskus käytin, kun kirjoitin runoja aktiivisesti. Voisin tietysti joskus postailla niitä vanhempiakin tänne.

      Toivottavasti pidät kirjasta. Jos haluat, voin julkaista arvostelusi tässä blogissa, mutta toki voit pistää sen sähköpostinakin.

Kommentoi
Name and Mail are required