Juhlien merkeissä

Järjestin viime viikonloppuna kirjanjulkkarit uusimmalle tietokirjalleni, reilusti myöhässä tosin. Olen järjestänyt sellaisia siitä asti, kun julkaisin ensimmäisen omakustanteeni, lääketieteellisen tietokirjan vuonna 2007 (ne kemut muuten alkoivat puutarhakutsuina, mutta päätyivät uima-allasbileiksi…). Nykyään minulla on kaksikin kustantajaa, mutta edelleen joudun itse järjestämään pirskeeni.

Kuva kirjanjulkkareista

Tässä on toki hyvätkin puolensa: minä huolehdin tarjoiluista. En luota, että kukaan muu niistä yhtä hyvin huolehtisikaan. Voi miettiä, onko järkevää järjestää julkkareita hollantilaisille, kun he eivät edes ymmärrä, mistä kirjani kertovat (Marian ilmestyskirjasta on sentään kirjatraileri, jonka sen julkkareissa näytin), mutta siksi onkin kasapäin hyvää ruokaa. :-P Kirjani herätti myös paljon keskustelua, kun kuvailin sen sisältöä.

Tällä kertaa kerkesin ottaa kuvankin: popcorn-karamellimuffinit (dulce sin leche cupcakes kirjasta Vegan Cupcakes Take Over the World) ja karamellikuorrute itse kehittämäni, mansikoita, popcornia, elävän ravinnon mangopallot (oma resepti, kts. ed. linkki), terijakivihreätpavut (vakkarini, Vegan Lunch Box All Over The World), vegaaniset mustikkamarengit (tämä resepti miinus pistaasit ja karamellisiirappi plus mustikkajauhetta), karamellisoitusipulipiirakka (The Vegan Table) ja chipotlelehtikaalisipsit (perus elävän ravinnon lehtikaalisipsit, mausteena mm. hiivahiutaleita ja chipotleöljyä).

Kaikki teki erinomaisesti kauppansa. (Huomaa myös kirahvi sekä törkeän likaisten ikkunoiden takana näkyvä kevät!) Siniset asiat olivat spontaani, viime hetkellä tehty valinta, kun tajusin miten paljon sinisiä astioita meillä on. En mitenkään erityisesti keräile sinisiä astioita, mutta ruokavalokuvaajan kaappeihin kertyy kasapäin kaikenlaisia kauniita kippoja (ihana tahaton alliteraatio).

Minulle kirjanjulkkarit ovat tärkeä rituaali, ehkä samalla lailla kuin teatterintekijöille karonkka. Kirjoittaminen on niin sisäänpäinkääntynyttä touhua, että joskus sitä pitää tuoda ulospäinkin. Samalla se on niin abstraktia, että sitä on kiva välillä konkretisoida. Ja kyllähän kirjan julkaiseminen ansaitsee aina juhlat! Kaikki kaverini täällä ovat kirjoittajia, joten he varmaan vielä ymmärtävät tämän.

Tarkoitus oli järjestää julkkarit myös Suomessa, koska olen varmaan menossa sinne lähiaikoina, ehkä toukokuun alussa, mutta käytännössä aikataulu lienee liian tiukka. Harmi.

P.S. Hankalan potilaankin saa nyt ostettua myös e-kirjana.

16 Responses “Juhlien merkeissä”

  1. Kun olin järjestämässä Mörkö Möön julkkareita, googlasin tietysti ensin “julkkarit” “kirjan julkaisutilaisuus” jne, että näkisin vähän, miten muut ovat sellaisia järjestäneet. Löytyi pari kuvaa ehkä kaksista julkkareista. Häh! Ok, ymmärrän, että sellainen, joka on julkaissut kaksi kirjaa vuodessa viimeiset kymmenen vuotta, ei enää jaksa juhlia jokaista kirjaa, ja useimmat kai järjestää jonkinlaiset kekkerit lähinnä omalle lähipiirille, mutta ottaen huomioon, miten paljon Suomessa julkaistaan kaikenlaisia kirjoja, julkkareiden näkymättömyys netissä oli todella hämmästyttävää. Kun kyseessä kuitenkin on kirjan _julkaisu_tilaisuus. (Googlasin mielenkiinnosta nyt sanan “julkkarit”. Näyttäisi tulevan ekalle sivulle kolme linkkiä Mörkö Möön bileisiin. XD )

    Tarjoilusi kuulostavat herkullisilta!

    • Jos oletamme, että joku muukin googlettaa aihetta, niin seuraavien vuosien trendinä lienevät sitten tapahtumat, joissa on ilmapalloja, kasvomaalausta ja vieraita avaruudesta (toivottavasti ei Paavo Lipponen).

      Häpeämättömän julkkareihin voisin itsekin laittaa aikanaan ilmapalloja. Ne ovat täällä Hollannissa muutenkin huippusuosittuja, aikuistenkin synttäreillä yms. Sekä Makuuhaavojen että Häpeämättömän aiheena on tavallaan ääni/kuulo ja olisi hauska keksiä jokin siihen liittyvä teema, mutta en oikein tiedä mitä. Korvatulppien jakaminen vieraille ei liene hirveän fiksua noin käytännössä.

  2. SusuPetal says:

    Julkkarit ja taidenäyttelyjen avajaiset ovat hyviä juhlia, ihanaa, että joku vaivautuu järjestämään hauskaa kaiken arjen keskelle.

    Onnea uusimmalle!

  3. Hyvällä tavalla mielenkiintoisia nuo sinun tarjoamat “eväät” :) Uusia tuttavuuksia minulle :)

    • Olen ruoan suhteen aika mielenkiintoinen: paitsi että sen pitää olla maukasta, tietysti, mielelläni myös esittelen ihmisille uusia makuja (sekä tietysti vegaaniruokaa). Esim. kaikille hollantilaisille lehtikaali on ihan perusruokaa, mutta he eivät olleet koskaan syöneet lehtikaalisipsejä ja innostuivat niistä kovin (Hollanti on vähän niin kuin Suomi, että suurin osa ihmisistä laittaa perusraaka-aineet aina samalla lailla, kuten Suomessa vaikka pinaatti). Mustikkamarengeilla oli tietysti tarkoitus herättää hämmennystä: miten voi tehdä vegaanisia marenkeja, kun vegaani ei syö kananmunaa. :-P

  4. Vera Vala says:

    Apua, minulle tulee paineita. En juhli omia synttäreitäni ja lapsenkin synttäreiden järkkäämisessä ottaa koville. Voisi varmaan sanoa, että en ole juhlijatyyppiä. Vaikka arki onkin yhtä juhlaa. En ole vielä päättänyt mitään julkkareiden suhteen. Johtunee siitä, ettei asia tässä vaiheessa tunnu erityisen ajankohtaiselta…? :D

    • Onneksi kukaan ei pakota järkkäämään julkkareita. :-> Siellä Italiassa olet vielä hyvin turvassa.

      En minäkään ole synttäreitä järjestänyt vuosiin. Kyllästyin erään vuoden jälkeen, kun ilmoitin monta viikkoa etukäteen milloin pidän juhlat, ja kaksi päivää aiemmin syntynyt kaveri tästä huolimatta järjesti omansa samalle päivälle, kun oli “unohtanut”. Lopputulos oli, että ihmiset tulivat meille ja lähtivät ehkä tunnin päästä sille toiselle kaverille, tarjoilutkin jäivät lähes koskematta…

      Toinen syy on, että synttäreille koetaan helposti velvollisuudeksi tuoda lahjoja. En mielelläni aiheuta ihmisille mitään velvollisuuksia, siksi meidän häihimmekään ei pyydetty tuomaan lahjoja. Toki mielelläni lahjoja vastaanotan, mutta suuri osa ihmisistä kokee niiden hankkimisen lähinnä ahdistavaksi/hankalaksi tai ei ole välttämättä rahaakaan.

      Yksi kaveri toi kyllä molempiin kirjanjulkkareihin täällä lahjan (hän onkin ainoa, joka oli molemmissa paikalla), nyt viimeksi muistikirjan sekä sellaisen lahjapussin, josta voi kasvattaa köynnöskrassin (multa + siemenet).

      Ajatus lastenkutsuista kuulostaa lähinnä painajaiselta! No, onneksi ei ole niitä lapsiakaan.

  5. Kristiina Vuori says:

    Oi miten hyvältä näyttää ja kuulostaa! Nostan hattua viitseliäisyydellesi.

    Itse olen siinä ymmärryksessä, että kirjajulkkareita ei järkätä siksi, ettei media ole kiinnostunut niistä. Kirjoja julkaistaan tänä päivänä niin paljon ja joka kuukausi, että julkaisun täytyy olla jotenkin erikoistapaus, jotta se kiinnostaisi isompaa yleisöä. Niinpä julkkareista on tullut pienen piirin tapahtumia ja usein kirjailijan itsensä kustantamia. Valitettavasti.

    • Magdalena Hain kirjanjulkkarit olivat ainakin osittain (kokonaan?) Kariston kustantamat. Tosin se oli lastenkirja. Henna Helmellekin kustannettiin julkkarit, tosin kirjaahan promottiin isolla rahalla.

      Näiden kirjanjulkkarien ruokabudjetti oli varmaan alle 15 euroa. Tosin mies meni ostamaan niitä varten aivan törkeän överin kukkakimpun, maksoi varmaan lähemmäs kympin (joka täällä on tosi överiä, kun 5 eurolla saa 2-3 kimppua ruusuja/gerberoita/tulppaaneita).

      • Mun julkkareissa Karisto auttoi hieman rahallisesti ja Markku tuli myymään kirjoja, muuten olivat ihan omaa tekoa. Kun tiesin jo pitkään (noin puolitoista vuotta), että julkkarit järjestetään, ja tiesin myös, että haluan tehdä niistä yleisen tapahtuman, oli helppo varautua niihin myös rahallisesti. Kirjasto auttoi järjestelyissä ihan merkittävästi (esim. kasvomaalarit tulivat heiltä).

        Lähetin tiedotteen julkkareista lähiseudun medioille, mutta tiesin jo etukäteen, että esim. Turun Sanomia tällaiset lastenkekkerit ei juurikaan kiinnosta (jännä vaan, että heidän lukijoitaan ne saattaisivat kiinnostaa paljonkin… :) ). Tilaisuudessa oli kuitenkin pari toimittajaa paikalla, yksi freelance-radiotoimittaja ja Vakka-Suomen Sanomien toimittaja, jotka molemmat tekivät haastattelun.

        Mutta en mä missään vaiheessa ajatellut, että julkkareihin pitäisi saada mediaa rutosti paikalle, että ne “kannattaisi” järjestää. Oli hirveän kiva juhlistaa kirjan ilmestymistä ja tavata pieniä lukijoita. Olen yleisesti ottaen ihminen, joka tykkää järjestää isoja bileitä. :)

  6. Aura says:

    Tosi hyvältä näyttää sinun julkkareiden tarjoilut! Vähän muuta kuin sitä perus valmiina kaupasta ostettua keksiä ja kääretorttua. Varmaan kelpasi vieraille kyllä. :)

    • Kiitos.

      Hollannissa tykätään ostella kaupan kakkuja. Ei että leipominen olisi erityisen harvinaista tai epämuodikasta, mutta silti. Kaupasta saa jopa kasapäin erilaisia puolikkaita kakkuja – pienemmällekin porukalle. Minusta se on jotenkin vähän ankeaa.

  7. Namnamnam! Silmäni tipahtelevat päästä ja kuola valuu :D Onnea hirmuisesti! Minullekin julkkarit ovat aina tärkeät. Mutta en ikinä osaisi tehdä yhtä maukkaita leipomuksia kuin sinä näytät osaavan!

Kommentoi
Name and Mail are required