Kainalokarvoja ja yökkäilyä

Suomessa oli hiljattain joku kainalokarvakohu. En ole halunnut perehtyä aiheeseen tarkemmin, mutta osaan kuvitella. Mikä olisikaan kamalampaa, kuin että naisella on karvoitusta. Naisenhan pitää mukautua kiltisti yhteiskunnan asettamiin rooleihin ja länsimaisiin kauneuskäsityksiin, muuten tämä ei ole oikea nainen.

Itse luovuin kainalokarvojen ajelusta siinä vaiheessa, kun olin saanut useamman vaarallisen imusolmuketulehduksen (samasta syystä en voi käyttää oikein mitään tavallista dödöä). Liian vaarallista immuunipuutoksiselle. Lyhennän niitä kyllä saksilla hygienian puolesta. Jos joku saa kainalosängestäni traumoja, se on hänen ongelmansa. Sääriä en ole koskaan ajellut, enkä aio niin tehdä.

On ironista, miten sukuelinten ja kainaloiden karvoituksesta, jonka tarkoituksena on kuitenkin vahvistaa ihmisen seksuaalista ominaishajua, tehdään tabu, “seksintappaja”. Jo sanan “kainalokarvat” kuulemisesta tulee hieman epämiellyttävä fiilis, niin kuin puhuttaisiin jostain hyvinkin ällöttävästä. Eräällä foorumilla olen nähnyt jopa väitteen, että nainen, joka ei ajele alapäätään ei ole sinut oman seksuaalisuutensa kanssa! Ei voi kuin sanoa, että WTF?!

Vielä enemmän minua kuitenkin kuohutti Monica Ålgarsin väitöstutkimus, jonka mukaan yli 50 % suomalaisnaisista laihduttaa. 1/10 naisista (tai ainakin hänen tuhansien aineistostaan) yrittää laihduttaa oksentamalla.

Joku kommentoi tutkimustulosta, että “yök”. Se ei kuitenkaan ole sama reaktio, joka minulle tuli. Ruumiineritteet, yök. Tässä on kuitenkin kyse muusta kuin ruumiinnesteistä. Minusta tuo tulos on kamala ja ennen kaikkea surullinen. Kamalaa ei ole se, että joku oksentaa, vaan että hän kokee siihen tarvetta. Joka kymmenes suomalainen nainen?

Health at Every Size -liike, josta kirjoitan lisää joskus lähiaikoina kunhan saan tuon kirjan luettua, on sitä mieltä, että vaikka ylipaino olisikin epäterveellistä, se ei voi olla niin epäterveellistä kuin oman kehonsa vihaaminen. Noita tuloksia lukiessa tämä on helppo uskoa. Ei pelkästään bulimian mittavat terveyshaitat, vaan se stressin, syyllisyyden ja itsevihan tunne, joka siihen ajaa!

Naisista laihduttaa ja oksentaa selvästi suurempi osa kuin miehistä. Mietin, miksi Suomessa niin moni oksentaa? Eihän Suomi ole edes läheskään yhtä laihdutuspakkomielteinen maa kuin vaikkapa Yhdysvallat.

Joku totesi siihen, että suomalaisessa kulttuurissa häpeä on vahvasti läsnä. Se on aivan totta. Toisaalta syömishäiriöön voi liittyä muutakin kuin pelkästään vallitsevan kauneusihanteen tavoittelu: unelma hallinnasta.

Luin joskus hollantilaisesta naistenlehdestä erään naisen kertomuksen siitä, miten hän sairastui syömishäiriöön nuorena, jo 1950-luvulla, jolloin naisen malli ei edes ollut mikään erityisen laiha. Hänelle laihduttaminen oli tapa pysyä kontrollissa – tai yrittää pysyä, syömishäiriöinen ei yleensä voi koskaan olla omasta mielestään riittävän laiha.

Monelle naiselle laihduttaminen voi olla se ainoa tapa kokea olevansa kontrollissa. Jos sekään ei onnistu, mitä itsetunnosta jää jäljelle?

P.S. Se keskiviikkona Kalevassa julkaistu mielipidekirjoitukseni on nyt luettavissa toisessa blogissani.

11 Responses “Kainalokarvoja ja yökkäilyä”

  1. Asiaa. Suomessa tuntuu olevan vallalla yleisempikin kontrolli-ilmapiiri. Kontrolloidaan itseä ja toisia. Kukaan ei saa poiketa ruodusta. Liekö vastareaktio siihen, että tosiasiassa me suomalaiset olemme yhä erilaisempia, meillä on erilaisia elämäntapoja, mielipiteitä, näytämme erilaisilta, imemme kaikenlaisia vaikutteita yhä kauempaa niin henkisesti kuin fyysisestikin? Erilaisuuden pelkoa kontrolloidaan konsensushakuisuudella?

    • Siitä tykkään täällä Hollannissa, että vaikka täällä periaatteessa on tiukemmat lait ja byrokratia, käytännössä ketään ei kiinnosta, jos tekee jotain sellaista, josta kenellekään ei ole haittaa. Esim. kerran näin kun mies antoi koiransa uida suihkulähteessä ja kaikkien ohikulkijoiden mielestä se oli oikein hauska juttu. Suomessa olisi välittömästi tullut kyttääjämummo sanomaan, että koira ei voi uida suihkulähteessä, koska näin ei vain voi tehdä. Tai lapsi (joka juo suihkulähteestä vettä?) voi saada jotain bakteereja ja kuolla.

      Joo, ehkä suihkulähde voisi mennä siitä mennä tukkoon tms, jos kaikki siellä uittaisivat koiriaan, mutta parempi kytätä vähän turhan vähän kuin liikaa.

      Tai jos seinässä on hieno graffiti, niin ei sitä putsata pois. Onhan se nyt hienomman näköinen kuin harmaa seinä. Mutta Suomessa graffitikin on aina “töhryjä” joka pitää siivota, ettei se pilaa harmaata betoniseinää.

      Pukeutumisen suhteen suurin osa on aika sovinnaisia, mutta kyllä täällä selvästi enemmän näkee esim. vanhempia ihmisiä, jotka pukeutuvat vaikkapa tosi kirkkaisiin väreihin. Suomessa tämäkin on vähän sellainen “no enhän minä nyt voi, mitä muutkin sanoisivat”.

  2. anuh says:

    “Eräällä foorumilla olen nähnyt jopa väitteen, että nainen, joka ei ajele alapäätään ei ole sinut oman seksuaalisuutensa kanssa!”

    Vai silleen. Mun mielestä se on vähän niinkuin päinvastoin – jos normaali kehon karvoitus on ihan hyi kauhee iik yöks, ei todellakaan ole sinut seksuaalisuuden kanssa, ei omansa eikä noin ylipäätäänkään.
    No, myönnän kyllä itsekin olevani sen verran kulttuurin uhri, että sääret ja kainalot ajelen..

    • Niin, itsekin olisin ennemmin taipuvainen ajattelemaan niin. Eikä tämä ollut tarkoitettu miksikään kritiikiksi niille, jotka tykkäävät jotain kehon osaansa ajella, vaan niille, joiden mielestä on inhottava barbaari, jos ei näin halua tehdä.

  3. Kyllä on taas hyviä ajatuksia :) Karvoitus ja häpeä – niin totta. Tunnistan tämän omassa päässäkin.

  4. Dee says:

    Minusta taas Suomi tuntuu tosi vapautuneelta. Mutta minä olenkin asunut Venäjällä.

    Innoitit minut menemään treeneihin tänään sänki kainaloissa. Eihän se ollutkaan niin kamalaa! :D

    • Niin, kyse on tietysti ihan siitä, mihin vertaa. Itse en ole edes käynyt Venäjällä, vaikka on kyllä pitänyt. Varmaan Suomessa kytätään esim. kainalokarvoja vähemmän kuin jossain maassa, missä on tiukemmat “naiseusnormit”.

      Mutta yleisesti kytätään paljon. Ja moni nainen häpeää itseään. Tajusin tämän kunnolla yläasteella, kun hoikka ja hyvävartaloinen luokkakaverini valitti minulle, ettei kehtaa syödä hillomunkkia julkisella paikalla, kun ihmiset katsovat, että mitä tuo läski mässäilee…

      En tiedä, onko tuo (osa)syy siihen, miksi hollantilaiset juhlavieraat syövät vähintään kaksi kertaa enemmän kuin suomalaiset. Järkkäsin juuri eilen kirjanjulkkarit ja tuli taas todettua, että ihan älyttömästi ylimitoitetulta vaikuttava ruokamäärä ei ollutkaan lainkaan turhan suuri. Suomessa olisi vaadittu tuplasti isompi ihmismäärä tuhoamaan sama ruokamäärä (olen järkännyt varsin paljon juhlia, myös omat hääni, joten aika hyvin on kokemusta aiheesta). Suomessa kaikki ovat aina “just syöneet kotona”.

      Hienoa, jos blogipostaus inspiroi sinua tekoihin asti. ;->

  5. Dee says:

    Hmm, en tiedä, en ole käynyt juhlissa kamalasti mutta ne joissa olen käynyt niin en kyllä ikinä ole “just syönyt kotona”. Sehän on törkeää, totta kai juhlissa on ruokaa.

    En kyllä voi sitten väittää etteivätkö jotkut muut seikat olisivat tehneet naiseudesta Suomessakin hankalaa. Ehkä minä vain tuudittaudun sillä, että ainakaan asiat eivät ole huonommin. Ei huonoin mahdollinen defenssi.

    Suomessa kyllä esim. pukeudutaan tosi vaisusti massana. Täällä saa olla erilainen (ainakin nyt pukeutumiseltaan, muutenkin, mutta tietyt normit on joka maassa) mutta hyvin helposti ainakin itse ylipukeudun. Tai ylipukeutuisin, ellen olisi niin tietoinen siitä, mitä mihinkin sopii laittaa päälle. Että ymmärrän kyllä nyt tarkemmin ajateltuna pointtisi.

  6. Aura says:

    Hyvä teksti. Olen seurannut läheltä syömishäiriöisen elämää, eikä siinä nähdäkseni todellakaan ole mitään hehkeää tai tavoittelemisen arvoista. Kontrollintarve voi hyvinkin olla yksi syy, mikä sellaiseen ajaa, mutta mielestäni syömishäiriöinen ei kyllä hallitse itseään lainkaan. Päinvastoin, sairaus siinä kontrolloi ihmistä.

    Karvoista samaa mieltä kanssasi. On jokaisen oma asia, ajeleeko niitä vai ei, ei se kuulu kellekään muulle. Jos meikäläisen karvaiset sääret jotakuta häiritsee, niin se on sitten vaan voi voi.

  7. Polga says:

    Heh, alkoi naurattaa! En ole ikinä ajellut kainaloita enkä aio sitä aloittaakaan enää ;) Eikä se vielä ole (kai…) ketään häirinnyt! Huomasin kyllä tuon jutun, mutta ohitin sen täysin älyttömänä… Ja ainakin nuorempana tuli joskus täytettyä juomapullo täälläkin (ihan Helsingissä, Turussa jne) jostain suihkulähteestä. Sitä kun on wanha hämy, joku saattoi katsella pitkään. Mutta mitä välii :)

    Tuo oksentamisjuttu hiukan yllätti yleisyydellään. Tunnen kyllä pari syömishäiriöistä, joilla se yltyi sairauden mittoihin asti. Mutta noin moni, silloin tällöin. Ähh, jotain mätää kai jokaisen minäkäsityksessä on, mutta en ole ikinä ajatellut laihduttavani oksentamalla.

    • Jos 1/10 laihduttaa oksentamalla, niin kuinka moni yhteensä on syömishäiriöisiä? Jos häiriintynyt suhde ruokaan riittää, tai että laihduttaa vaikkei ole selvästi ylipainoinen, niin helposti varmaan 1/3 tai puoletkin suomalaisista naisista? Itsekin kenties tähän kategoriaan ainakin jossain määrin lukeutuisin, vaikka en ole koskaan kärsinyt bulimiasta tai anoreksiasta.

Kommentoi
Name and Mail are required