Kirjoita huippuleffa – tai melkein mitä vain

Tilasin kolme leffankirjoitusopasta ja minun oli tarkoitus arvostella ne kaikki yhdessä postauksessa, mutta tämä ensimmäinen oli niin oivallinen, että se ansaitsee ihan oman merkintänsä. Siitä on varmasti apua muillekin kuin käsikirjoittajille – koen, että yli tusinan kirjankirjoitusoppaan jälkeen tämä auttoi selvästi myös viime metreillä ollutta tuoreinta romaanikässäriäni. Kirja on siis Richard Walterin Essentials of Screenwriting: The Art, Craft, and Business of Film and Television Writing.

Essentials of Screenwriting -kansi

Kirjan kaksi pääteemaa ovat integraatio ja se, miten kaikki tekstissä jakautuu alkuun, keskiosaan ja loppuun. Oikeastaan koko kirjan kantava teema on, että tekstissä ei saa olla mitään ylimääräistä. Joo, ikivanha asia, mutta sitä selitetään ja havainnollistetaan hyvin. Kirjan erinomaisuus piilee siinä, että käytännössä kaikki sen neuvot ovat samaan aikaan oivaltavia ja itsestäänselviä.

Integraatio tarkoittaa sitä, että kaiken pitäisi viedä juonta eteenpäin ja kertoa hahmoista. Jokaisen kohtauksen ja repliikin, mutta myös jokaisen hahmon, tapahtumapaikan ja tekemisen. Kaikki mikä ei edistä tätä tavoitetta saa mennä. “When in doubt, throw it out.”

Tuo alku, keskiosa ja loppu -juttu koskee paitsi koko tekstiä, myös jokaista kohtausta ja jopa jokaista repliikkiä. Kaikilla kuuluu olla nuo kolme osaa ja yksikään osa ei saa olla turha. Mitään ei saa toistaa. Vaikkapa repliikki “Uskomatonta. Todella hieno juttu.” voi kuulostaa siltä, mitä ihminen oikeasti sanoisi, mutta siinä on tarpeetonta toistoa.

Kirjassa puututaan lukuisiin erilaisiin käsikirjoittajien perisynteihin, joista jotkut kiirivät amatööriydestä, toisia tekevät kovimmatkin prot (esim. tarinan lopettaminen liian myöhään), jotkut koskevat vain (valtavirta)leffoja/TV-sarjoja (ja näytelmiä), toiset kaikkea fiktiota.

Leffassa ja televisiossa pitää olla toimintaa, eikä tämä viittaa actionleffoihin vaan siihen, että pitää tehdä jotain, ei vain puhua. Esimerkiksi ravintolaan tai automatkalle sijoittuvia staattisia kohtauksia nähdään leffoissa aivan liikaa, samoin puhelinkeskusteluita. Näyttelijän nimikin on actor, ei vaikkapa speaker. Aivan.

Valitettavasti kuvaukseni perusteella kirja ei kuulosta yhtä loistavalta kuin se oikeasti on, koska en saa vangittua sitä oivaltavuuden ja itsestäänselvyyden yhdistelmää. Esimerkkejä kirjassa ei ole kovin paljoa (vaikka leffoja mainitaankin kymmenittäin, etenkin viimeisen viiden vuoden aikana tulleita), mutta siinä on esimerkiksi eräs kirjoittajan punakynällä suomiva käsikirjoitus.

Toki kirjassa käydään läpi myös se, miten kässäriään voi kaupata Hollywoodissa tai TV-yhtiöille. Suomalaiselle tästä osuudesta ei ole niin suurta iloa, vaikka se onkin mielenkiintoinen. Tiesitkö, että suurinta osaa kuvatuista elokuvista ei koskaan julkaista?

Kirjan kirjoittaja Richard Walter on siis elokuvakäsikirjoittamisen professori UCLA:ssa. Parhaat kirjoittamisoppaat tulevat yleensä ihmisiltä, jotka eivät vain kirjoita hyvin, vaan myös opettavat sitä.

17 Responses “Kirjoita huippuleffa – tai melkein mitä vain”

  1. Sattuipa hauskasti, että kommentoit juuri elokuva/näytelmäkäsikirjoituksen tekoa mikä todellisuudessa ei poikkea paljonkaan kirjan käsikirjoituksesta. Kirjassa toki itse dialogin käyttö on vähäisempää, mutta muuten nuo samat ohjeet ja neuvot pätevät kaikkiin muotoihin kun puhutaan käsikirjoittamisesta.
    Postauksesi oli minulle ajankohtainen siksikin, että olen juuri kirjoittanut laajan kirjoittamiseen liittyvän sarjan käyttäen tukena juuri näytelmissä ja elokuvissa hyväksi havaittuja ohjeita.

    • Olen itse asiassa kirjoittamassa postausta, mitä eroa on romaanilla, näytelmällä ja elokuvalla (pohjautuen niin omiin havaintoihini kuin romaanin, elokuvan ja näytelmän kirjoittamista opettaviin teoksiin), mutta minulla on hirmuinen määrä sekä valmiita postauksia että aiheita jonossa, joten en tiedä, milloin julkaisen sen. Näissä formaateissa on kyllä mielestäni yllättävän paljonkin eroja, vaikka toki paljon myös yhteistä.

  2. Mikään ei ole niin ihana (?) kuin englanninkielinen kirjoitusopas. Tilasin itselleni juuri uuden, Novel in 90 days. Edelliset olen lukenut, mutta ovat vielä hyödyntämättä…

    Kuulostaa pätevältä, tämä sinun esittelemäsi opas. Tuota en tiennyt, että elokuvia kuvataan, vaikkei sitten julkaista. Eikö niille löydy jakelukanavaa? Onko niiden kanssa sama juttu kuin kustantamojen hylkäämien käsikirjoitusten kanssa?

    • Ilmeisesti elokuvan rahoittanut tuotantoyhtiö katsoo, että elokuvasta ei lopulta tullut sellainen, että se olisi kannattavaa julkaista teattereissa, kai joko laadun kannalta tai muista syistä (joku julkaiseekin samasta aiheesta leffan, jossa on isommat tähdet?).

      Kai ne silti päätyvät TV:hen ja joskus DVD:lle? Tämä kyllä selittäisi, miksi TV:stä tulee yllättävän paljon tuoreitakin elokuvia, joista ei ole koskaan kuullut, vaikka niissä saattaa olla melko tunnettujakin näyttelijöitä (ja kyseessä ei ole TV-elokuva).

  3. Kuulostaapa mielenkiintoiselta! Kiitos kirjavinkistä:-)

  4. Kuulostaa sellaiselta kirjalta, johon kannattaa tutustua! Tykkään konkreettisista kirjoitusoppaista, kun en juurikaan tarvitse sitä aloitusapua You can do it! -hengessä. Tekstiä syntyy kyllä, siitä pitää vaan saada parempaa. :)

    Olen katsonut viime aikoina Torchwoodia ja ulvonut useammankin kerran tuskasta huonon käsikirjoituksen takia. Sarjassa on kaikki hyvän scifi-sarjan ainekset, mutta käsikirjoittajat laittavat henkilöt jatkuvasti toimimaan luonteensa vastaisesti, epäuskottavasti (hahmo A on juuri nähnyt alienin -> hahmo B kertoo, että jahtaa ammatikseen alieneita -> hahmo A reagoi: “I can’t believe it! There’s no such thing as aliens!”) tai ihan puhtaasti idioottimaisesti (hahmojen pitäisi olla todella fiksuja ammattilaisia). Ihmissuhteet ovat kuin teini-ikäisillä ja lupaava alien-jahti keskeytyy jatkuvasti pussailuun puun takana tai exän kanssa riitelemiseen. Ja aina mennään siitä, mistä aita on matalin. “Nyt tarvittaisiin katsojan tunnereaktio: Hei listitään lapsia.” Huokaus… Kertoo aika paljon siitä, miten hyvä idea ja hienot puitteet sarjalla on, kun edelleenkin jaksan katsoa sitä.

    • Heh. Minä en varmaan jaksaisi katsoa huonosti kirjoitettua sarjaa. Tosin yhdessä vaiheessa kyllä katsoin huonoja TV-sarjoja, vaikka huonoja elokuvia en siedä (ja luin huonoja lehtiä, vaikka huonoja kirjoja en siedä). Sitten sain jostain yliannostuksen huonoutta ja olen sittemmin yrittänyt panostaa laatuun. :-P

  5. Lukuhoukka says:

    Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta oppaalta, vaikka en yleensä välitä tippaakaan kirjoitus/muista oppaista. (Ehkä pitäisi…) Amazonin linkin mukaan kirja on julkaistu 2010, ja yliopistomme kirjastosta löytyisi melkein saman niminen kirja: Screenwriting : the art, craft and business of film and television writing / Richard Walter, mutta se on vuodelta 1988… Onkohan tämä siis uusintapainos tuosta 88-vuoden kirjasta? Pitää varmaan vilkaista kirjaa, kun seuraavan kerran pääsen kirjastoon.

    Varmaan aika masentavaa näyttelijöille, jos elokuvaa ei julkaistakaan! Yksi professorimme selitti, että viime vuosina on kuvattu myös paljon leffoja, jotka ovat jumiutuneet post-production-vaiheeseen (onkohan oikea termi) ilmeisesti ikuisiksi ajoiksi. Leffoja siis alettiin kuvata hyvinä aikoina, mutta sitten tuli taantuma, eikä niitä ollut rahaa tehdä loppuun asti.

    • Uusintapainos se ei ole, kun tosiaan tässä kirjassa melkein kaikki leffaesimerkit ovat ihan viime vuosilta. Mutta oletettavasti päivitetty versio tuosta 1988 kirjasta ja sekin on varmaan oikein käyttökelpoinen. Lähinnä nuo esimerkit ovat “vanhentuneet”, mutta jos katsoo paljon leffoja telkkarista/videolta (tai on vanhempaa ikäpolvea!), niin tuntee varmaan nekin.

      Onhan se varmaan ikävää koko henkilökunnalle, mutta itse mietin eniten, miten mälsältä kirjoittajasta tuntuu… Kuin kirja julkaistaisiin, painettaisiin ja sitten menisi silppuriin. Joillekin kirjailijoille tosin käytännössä niin käy, etenkin Jenkeissä, joissa kustantamon kiinnostus voi lopahtaa, ellei kirjasta tule ensimmäisen kolmen kuukauden aikana hittiä.

  6. Lukuhoukka says:

    Ok, kiitos tiedosta. Taidanpa silti tutustua tuohon 1988 kirjoitettuun oppaaseen. Toivottavasti esimerkkeinä on “klassikoita” niin eivät ole kaikki ihan tuntemattomia. :)

    Hui, Jenkkien kustannusmaailma kuulostaa tosiaan välillä armottomalta. Sama tv-sarjojen kohdalla. En ole asiaan kauheasti perehtynyt, mutta siellä kai voidaan lopettaa jonkin sarjan näyttäminen vaikka kesken kauden, jos katsojaluvut ovat huonoja? Vaikea kuvitella, että suomalaiselle sarjalle tehtäisiin niin.

    Muistan joskus, kun katsoin nuorempana Pasadenaa, ja se oli mielestäni hyvä sarja. Mutta eipä siitä koskaan tullut yhtä kautta enempää. Samoin on käynyt monen muun kivan sarjan kohdalla. Ja toisaalta minua on aina harmittanut, että Yle ei näytä kaikista sarjoista kaikkia kausia, vaikka niitä olisi olemassa. Torchwoodista tuli mieleen, että esim. uusista Doctor Whoista näytettiin kai vain yksi kausi Suomessa, koska “katsojaluvut olivat huonoja”. No ihmekös tuo, kun näyttivät sarjaa joskus viikolla keskiyöllä…

    • Joo, niinhän se menee. Itseäni harmittaa, että kanadalaisesta jPod-sarjasta tuli vain yksi kausi, vaikka piti tulla kaksi ja 1. kauden viimeinen osa loppuu hirveään cliffhangeriin, koska tarkoitus oli saada jatkoa sille. Sarja perustuu romaaniin, jonka olen lukenut, mutta silti.

  7. Kiitos vinkistä! Olen saanut monta ahaa-oivallusta käsikirjoittamisoppaista, joten taidan lisätä tämän listalleni.

    Romaani ja elokuvakäsikirjoitus ovat kuitenkin olennaisesti erilaisia siinä mielessä, että romaanissa henkilöiden päänsisäisen ajattelun kuvaaminen on sangen helppoa, mutta elokuvassa hyvin, hyvin vaikeaa ellei käytä narratiivia.

    • Tuo on yksi tärkeitä eroavaisuuksia, vaikka ei läheskään ainoa. Voi ajatella, että kässärin (leffa- tai näytelmä- tai TV-) kirjoittaminen on hyvää harjoitusta proosaan juuri tuosta syystä. Show, don’t tell! Näytä, miten hahmot reagoivat asioihin.

  8. Aura says:

    Hyvä pointti tuo toiston mainitseminen repliikeissä. Itse kirjoitan hirveät määrät dialogia, joten tuo ns. “kolahti”. Muuten olen aina pyrkinyt siihen, ettei tarinoissani olisi mitään turhaa, mutta puhetta niissä kyllä piisaa varmaan ihan liikaa.

    Tämä esittelemäsi opas kuulostaa muutenkin sellaiselta, että siitä voisi olla paljon apua omaan kirjoittamiseeni. Harmi vaan, että englanniksi lukeminen on minulle hirveän työlästä. Tiedätkö mitään hyviä suomenkielisiä kirjoitusoppaita?

    • En ole lukenut suomeksi kai mitään kirjoitusoppaita. Waltarin kirjoitusopasta on kyllä kehuttu. Joitain tällä sivustolla esittelemiäni on tosin varmaan käännetty suomeksi, mutta tuskin tätä. Minusta tämä oli varsin helppolukuinen, mutta tietysti jos englanniksi lukeminen ei vaan nappaa…

      • Aura says:

        Googlasin tuon Waltarin, ja lukemani kuvauksen perusteella se voisi mennä opastuksen ohella myös hyvästä viihteestä. :D

        Kiva tietää, että pidit tätä opasta helppolukuisena. Ehkä minunkin pitäisi vaan kokeilla lukea englanniksi. Ei se ehkä olisi niin kamalaaa, jos ei pidä kiirettä eikä tekstikään ole sieltä vaikeimmasta päästä.

  9. Dee says:

    Minä luulen, että saatoin tajuta, mitä tarkoitat yksinkertaisuudella ja samanaikaisella oivaltavuudella. Kirjaa en ole lukenut, mutta ehkä jo pelkästään tämän oivallukseni avulla voin katsoa jo tietämiäni ohjeita uusin silmin:

    Jokaisessa kohtauksessa pitää olla alku, keksikohta ja loppu.

    Jokaisessa kohtauksessa pitää olla alku, keksikohta ja loppu!

    Miksi en ole nähnyt näin itsestäänselvää asiaa – jota olen toteuttanut – yhtään aikaisemmin?

    Mutta joo, minä pelkään enkuksi lukemista. Olisi korkea aika selättää tuokin pelko.

Kommentoi
Name and Mail are required