Mielipidekirjoitukseni Kalevassa

Sunnuntaina eräs puolituttu laittoi linkin Kalevan artikkeliin, jossa Oysiin toivottiin psykosomatiikan poliklinikkaa. Haastatellun psykiatrin mielestä jos syytä vaivoihin ei löydy, syy on lähes varmasti psykiatrinen. Metsään meni! Todellisuudessa tilanne on nimenomaan päinvastoin – suuri osa psykiatrisista diagnooseistakin on vain hutaisten annettuja nimiä fyysisille vaivoille.

Tuttuni pyysi minua kirjoittamaan vastineen ja niinpä minä naputtelin sellaisen. Tänään se julkaistiin Kalevassa (en tosin tiedä vielä, oliko sitä editoitu miten paljon).

Aiheesta oli helppo kirjoittaa. Olenhan kirjoittanut sairauksien psykosomatisoinnista paitsi Marian ilmestyskirjassa, myös uusimmassa lääketieteellisessä tietokirjassani Hankala potilas vai hankala sairaus. Vaikeinta oli tiivistää aihe enintään 3 000 merkin tekstiksi – tuo kirjani on melkein 800 000 merkkiä… On myös ikävä kirjoittaa ilman, että voi käyttää lähdeviitteitä. Olen lukenut aiheesta paitsi runsaasti tutkimuksia, myös monia erinomaisia tietokirjoja.

Tilan ja kyseisen median puitteissa päädyin kokonaan faktaperäiseen argumentointiin, en nostanut esiin omia tai kaveripiirin kymmeniä kokemuksia. Tutuillani mm. sellaisia oireita kuin korkea kuume, maksaperäinen keltaisuus ja verivirtsaisuus on syytetty psykosomaattisiksi. Tällaisia on ihan turha mihinkään romaaniinkaan sisällyttää, ei sellaisia kukaan uskoisi. Silti sitä tapahtuu.

Tekstiä ei valitettavasti ole verkossa, mutta ajattelin julkaista sen tuolla toisen kirjani blogissa varmaan perjantaina.

P.S. Sain eilen tulokset kahdesta luotettavasta testistä: minulla ei ole borrelioosia. Olisi ollut jokseenkin ironista, jos olisin saanut sen diagnoosin juuri ennen tuon tekstin julkaisua (suurinta osaa kroonista borrelioosia sairastavista syytetään psykosomaattisiksi tapauksiksi) ja huomioiden, että Marian ilmestyskirjan Mariallahan on borrelioosi (tai hyvin mahdollisesti on – varmuutta hän ei siitä saa).

11 Responses “Mielipidekirjoitukseni Kalevassa”

  1. Aura says:

    Erään psykiatrin suusta olen kuullut väitteen, että fibromyalgia on psykiatrinen sairaus. Tuttua on myös tuo, että jos vaivoihin ei löyty muuta syytä, se mukamas mitä luultavimmin on psyykkinen.

    Minusta koko jako psyykkisiin ja fyysisiin sairauksiin on vähän ongelmallinen. En ole lääkäri, joten minun pohdintani on tietysti helposti sivuutettavissa jo siksi, mutta eivätkö kaikki psyykkisetkin sairaudet ole samalla myös fyysisiä? Sairauden “syy” voi tietysti olla alun perin psyykkinen siinä mielessä, että se voi liittyä esim. stressiin tai läheisen kuolemaan, mutta aivoissa tapahtuva fysikaalinen reaktio on kuitenkin se, joka oireet varsinaisesti aiheuttaa.

    Psyykkisiä sairauksia usein mystifioidaan, joskus suorastaan demonisoidaan, ja “syyt” niihin voivat olla tosi kaukaahaettuja. Karsastan kaikenlaista hengen ja ruumiin erottelua toisistaan ylipäänsä, sellainen kuulostaa epäilyttävältä uskovaisten höpötykseltä.

    • Se jaottelu on typerä, siitä olen samaa mieltä ja olen kirjoittanut siitä paljon. Ja se, että sairaudet jaetaan elimellisiin (=oikeisiin) ja “toiminnallisiin”. Että ihmisen kropassa voi olla jokin vika, mikä ei ole missään elimessä? Kuulostaa melkoisen new agelta!

      Mielenkiintoista on se, että jopa “ilmiselvästi” psyykkisten sairauksien kuten Münchausenin oireyhtymän takaa löytyy neurologisia ongelmia. Siis ihmisen aivoissa voi olla havaittava vika, joka aiheuttaa sairauden, jonka oireena on aiheuttaa itselleen tahallaan muiden sairauksien oireita. “Aidosti” luulosairaaltakin saattaisi aivokuvauksissa löytyä jotain hämärää. Sinänsä aivan loogista, koska aivoistahan se ihmisen käytös tulee.

      Monet psykiatrisesti sairaat ovat loukkaantuneet siitä, että esim. CFS-potilaat aina haluavat korostaa, ettei heidän sairautensa ole psykiatrinen. Niin kuin epäilys psyykkisestä sairaudesta olisi loukkaava. Useimpia potilaita ei kuitenkaan sinänsä pätkääkään kiinnosta se, mikä heidän sairautensa aiheuttaa – heitä kiinnostaa se, saavatko he siihen toimivaa hoitoa vai eivät. Useimmat ottaisivat mieluummin psykiatrisen sairauden kuin CFS:n, koska useimpia psykiatrisia sairauksia on ainakin jonkin verran helpompi hoitaa. Masennus voi parantua jopa itsestään, CFS ei juuri koskaan.

  2. Dee says:

    Tsiisus, minä olen missannut toisen blogisi! Missä missä missä?

    • Siihen oli linkki tuossa ylempää postauksessa, siksi verbi “tuolla”. Mutta se ei ehkä tullut riittävän selväksi, laitetaan nyt tähänkin: http://www.hankalapotilas.net

      (Minulla on oikeasti peräti viisi blogia, mutta kaksi on käytännössä tarkoituksensa täyttänyt ja siten eivät enää päivity ja se viides on ruokablogi.)

  3. Lukuhoukka says:

    Muistaakseni luin artikkelista paperiversion, en ole ihan varma. Tavallaan se oli mielestäni ihan asiallisesti kirjoitettu, ei yritetty syyllistää ihmisiä. Siitä en kyllä tiedä, onko moisesta psykosomatiikan poliklinikasta enemmän hyötyä kuin haittaa. Varmasti sinne joutuisi ihmisiä, jotka eivät sinne kuulu, ja jotka sitten eivät saisi oikeaa hoitoa. Mutta eihän tuollaista poliklinikkaa ole tulossa Oysiin, lääkärit nyt saavat toivoa mitä tahansa (käsittääkseni kyse oli lääkärien toivomuksesta, ei mistään päättäjien ehdotuksesta).

    Sinänsä uskon, että ihmisten fyysiset oireet voivat johtua psyykkisistä tekijöistä ja toisin päin, yhtään kumpaakaan vähättelemättä! Ihminen kun on kokonaisuus. En tietystikään ole asiantuntija, niin kuin sinä. Paljon on kuitenkin tullut aiheesta luettua. Käsittääkseni ihmiset voivat sairastua fyysisesti oikeastikin myös siitä syystä, että he uskovat olevansa sairaita. He voivat esim. saada nosebo-vaikutuksia. He eivät vain tietenkään tiedä sitä. Näin aiheesta oikein mielenkiintoisen dokumentin Yleltä, harmi ettei sitä taida olla enää missään näkyvissä.

    • Eihän siinä sinänsä ketään syyllistetty. Usein ajatellaan, että potilaat loukkaantuvat, kun lääkäri sanoo heidän sairauttaan psykosomaattiseksi ja siksi kieltävät asian. Ei kyse ole loukkaantumisesta vaan siitä, että ihmiset haluavat itselleen apua ja jos fyysistä sairautta hoidetaan psykosomaattisena, yleensä sillä vain tuhlataan yhteiskunnan resursseja ja pahimmillaan sairaus pahenee (tai johtaa kuolemaan, kuten esim. mummini veljen vaimolla, jonka “ärtyvä suoli” olikin munasarjasyöpä).

      Psykosomaattisia vaivoja on olemassa ja luulosairaitakin toki löytyy, mutta molemmat (vakavissa muodoissa) ovat harvinaisia verrattuna vaikkapa siihen, että esim. fibromyalgiaa ja kilpirauhasen vajaatoimintaa (jotka hyvin herkästi psykosomatisoidaan) sairastaa useampi prosentti väestöstä. On eri asia saada perhosia mahaan ennen tenttiä kuin kärsiä esim. päivittäisistä vaikeista vatsakivuista psyyken takia.

  4. Lukuhoukka says:

    Aivan totta.

    Minulla tuli pieni kirjoitusvirhe, epäilin siis että tuollaisesta poliklinikasta olisi enemmän haittaa kuin hyötyä enkä suinkaan toisin päin. Varmasti suurimmalla osalla ihmisistä on kokemusta siitä, miltä tuntuu, kun omat vaivat leimataan mielikuvitukseksi. Pahinta tietysti on, jos näin tehdään jonkin oikeasti vakavan sairauden kohdalla. Ikävää on sekin, jos ihmisellä on jokin perussairaus, ja kaikki oireet pistetään sen syyksi, eikä niitä sitten tutkita.

    Jokin aika sitten näin otsikon, jonka mukaan kilpirauhasen vajaatoiminta on nykyisin muotisairaus. Se kuulosti aika älyttömältä ja vähän loukkaavaltakin sitä sairastavia kohtaan. Miten sairaus voisi olla muotia?

  5. Leena Lumi says:

    Voihan psyykekin vaikuttaa fysikkaan! Minä olen ikäni kärsinyt migreenistä, ärtyvästä paksusuolesta (colon irritable) ja aika ajoin unettomuudesta. Jos näitä potee, onpa syy sitten vaikka stressin, niin vaiva pitää hoitaa.

    Vuosi sitten pyysin yksityislääkärini labrassa kilpirauhasen mittausta. Se näytti normaalia, mutta nyt tuon Hesarin jutun jälkeen olisin saanut hiukan keskittyä vuosi sitten, sillä normaali arvo voi olla oikeasti liian alakanttinen. Näinhän minulle kävi estrogeenin kanssa, mutta siitä tiesin kaiken, joten osasinkin sanoa, että en tyydy normaaliin, vaan haluan optimaalisen tason. Se asia meni kuntoon.

    Serkullani on fibromyalgia ja lääkärit pitävät häntä ns. hulluna. Siis nyt sekä kipu- että psyykeenlääkkeitä.

    Kauheeta mitä mää tänne kirjoittelen ja tämä leviää kaikkialle;-)

    • Psyyke ja stressi voi toki vaikuttaa fyysiseenkin terveyteen (tästä on tuossa Hankala potilas -kirjassani paljon!), mutta yleensä kyse on ennemminkin siitä, että olemassaolevat oireet pahenevat. Tietysti esim. unettomuus johtuu hyvin usein pelkästä stressistä. Minulla migreeniin ei vaikuta juurikaan stressi, ärtyvään suoleenkin hyvin vähän, mutta sitten toisaalta se aiheuttaa minulle joidenkin sairauksien suhteen aivan hengenvaarallisia vaikutuksia.

      Monien lääkäreiden mielestä TSH-kilpirauhasarvo ei saisi olla yli 2. Suomessa alaraja on nykyään 3.6, johon se hiljattain tiputettiin. Ja jotkut lääkärit eivät suostu hoitamaan, vaikka arvo olisi viisikin! Ja sitten ihmetellään, miksi Suomessa on niin paljon masennusta. Onhan siihen tietysti monia syitä, mutta hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta on aivan taatusti yksi.

      Suomalaisilla lääkäreillä on hyvin usein hormonifobia, oli kyse sitten kilpirauhashormonista, kortisolista, estrogeenistä vai testosteronista. Itselläni on puutos melkein kaikista, joita on. Onneksi saan nyt useimpiin niistä hoitoa. Hyvä, jos sinäkin olet onnistunut saamaan.

  6. Sairas kirjoittaja says:

    Minua hoidettiin vuosia masennuspotilaana ja söin masennuslääkkeitä. Arvaa, mikä minut paransi? – No tyroksiini! Jos olisin uskonut masennusta hoitaneita lääkäreitäni, niin olisin vieläkin sängynpohjalla. Lääkärit jopa uskottelivat minun olevan luulosairas, vaikka tiesin koko ajan jonkin muun kuin masennuksen olevan oloni taustalla.

    Kilpirauhasen vajaatoimintaa alidiagnosoidaan ja sen vaikutuksia elimistöön aliarvioidaan.

Kommentoi
Name and Mail are required