Liian vähän

Sain viime viikolla kirjoitettua yllättävän paljon. Siis suhteessa siihen, etten saanut tehtyä paljoa mitään.

  • 6(?) blogipostausta (joista kaksi mielestäni erittäin hauskoja ja onnistuneita) omiin blogeihin
  • 1 juttuehdotus kirjoitettu, 1 vanhempi myyty
  • 1 kolumni valmiiksi (aloitettu aiemmin)
  • 1 vieraspostaus valmiiksi (-“-)
  • 1 novelli valmiiksi (-“-)
  • 1 novelli työn alla
  • 1 kirjaehdotus työn alla (käytännössä valmis)
  • 1 lehtiartikkeli työn alla
  • 1 näytelmän suunnitelmat sekä aloittaminen sunnuntaina (ensimmäiset 20 sivua)

Se on silti ihan liian vähän. Tuosta voi itse kukin laskea, montako tuntia tuollaiseen voi upottaa. Ei ollenkaan riittävästi. Joo, työn alla on myös iso käännös, mutta silti. Keittokirja eteni tasan yhden ruokalajin verran, enkä sitäkään reseptiä ole kirjoittanut puhtaaksi. En editoinut leffakässäriä. Novelleista, joiden piti valmistua ennen Screnzyä, valmistui yksi.

Jokainen tunti, jonka en pysty tekemään jotain, on äärimmäisen turhauttavaa, koska motivaatio on käytännössä aina sata, vähintään 90. Kun olen kunnossa, teen 15 tunnin päiviä.

Viime viikolla yhtenä päivänä suututti muiden ihmisten into tuhota terveyttäni niin, että en pariin tuntiin pystynyt kunnolla keskittymään, olin vain niin vihainen. No, sitten napsin inositolia ja lisää kortisonia ja keräsin itseni kokoon. Eipä sitä itkupotkuraivareista kukaan mitään hyödy.

Mies (joka ei vieläkään oikein suostu uskomaan sitä, että kuntoni romahti marraskuun lopussa, eikä varmaan enää palaudu ennalleen) ihmettelee, että miksi teen kaikkea, kun “ei ole pakko”. Normi-ihmiselle kai vähän töitä = hyvä, paljon töitä = huono.

Miksikö? Koska en ole aikeissa karsia haaveitani muiden ihmisten takia.  (Ruokakirjani on kyllä jo myöhässä alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta silti.)

Magnolia

Koska en ole vakuuttunut siitä, että pysyn elossa loputtomiin. Tai siis, ei kukaan pysy, mutta omalla kohdallani mahdollisuudet siihen ovat selvästi huonommat.

On minulla kirjoitusprojekteja suunnitteilla ensi vuodelle ja vuodelle 2014, 2-3 isompaa kummallekin (romaaneja, monta tietokirjaa, leffakässäri tai pari jne), eivätkä ne lopu edes siihen, mutta en ole yhtään vakuuttunut siitä, että kroppani kestää niin pitkälle. Sen sijaan minulla tuntuu olevan hassu, lähes taikauskomainen vakaumus siitä, että niin kauan kuin minulla on kirjoitusprojekteja, kroppani pysyy hengissä vaikka ihan universumin kiusaksi.

Ai niin, minulla on tänään syntymäpäivä. Täytän siis 28. Oikeasti haluaisin vain naputella ScriptFrenzy-näytelmääni. Käytännössä on hurjasti muita töitä, ruoanlaittoa, asioita, kotitöitä yms hoidettavana. Huomenna alkaa kyllä se 5,5 päivän loma. Ja huomenna menen siskoni kanssa länsimaailman ainoaan pohjoiskorealaiseen ravintolaan.

Pöydällä kukkii sininen orkidea ja ikkunan takana neljä magnoliapuuta. Jottei menisi pelkäksi angstailuksi, laitoin tähän kuvitukseksi ottamani kuvan magnoliapuusta, joka ei tosin ole meidän pihaltamme, vaan Vughtista vuosi ja yksi päivä sitten (“omat” ovat valkoisia). Kokeilin eilen tehdä parvekkeelta keräämistäni magnolian terälehdistä teetä, se oli varsin hyvää ja tuoksui ihanalta. Magnoliahan on tärkeä lääkekasvi – pääasiassa kaarna, mutta kukatkin ilmeisesti käyvät.

4 Responses “Liian vähän”

  1. Dee says:

    Totta, meitä tyytymättömiä on useampia.

    Hyvää syntymäpäivää ja voimia!

  2. Aura says:

    Tiedän niin tuon tunteen, kun pitäisi saada tehtyä vaikka mitä, mutta ei pysty keskittymään kunnolla mihinkään… Tsemppiä, ja hyvää synttäriä kaikesta huolimatta!

  3. Lukuhoukka says:

    Hyvää syntymäpäivää! Minusta kuulostat hyvin tuotteliaalta, mutta minä en kirjoitakaan työkseni, joten tuollainen määrä kuulostaa hurjalta.

Kommentoi
Name and Mail are required