Kehojen omistamisesta / On the ownership of bodies

I am participating in the yearly Blogging Against Disablism Day blog carnival with this post in my Finnish author/disability blog. An English translation follows after the asterisks (***). Read also my last year’s BADD entry Päivitä sanavarastosi / Update your vocabulary.

Osallistun tällä tekstillä vuosittaiseen Blogging Against Disablism Day -blogikarnevaaliin, siksi siitä on alla myös englanninkielinen käännös. Lue myös viimevuotinen BADD-tekstini Päivitä sanavarastosi / Update your vocabulary.

Olen todella kyllästynyt siihen, miten netti taas tulvii “vammaisaktivistien” (avustettua) itsemurhaa vastustavia postauksia. Miten voi sanoa olevansa vammaisaktivisti, jos vastustaa yhdenvertaisia oikeuksia?

Itsemurha on perusihmisoikeus, siitä ei pääse mihinkään. Tai jos sitä ei suostu hyväksymään, silloin ei ilmeisesti usko koko ihmisoikeuksien olemassaoloon. Joko ihminen omistaa oman kehonsa tai ei omista. Jos ei, niin koko ihmisoikeuksista on silloin turha puhua.

Itsemurha, mukaan lukien eutanasia ja avustettu itsemurha, ei ole vammaispoliittinen kysymys, vaan ihmisoikeuskysymys! Kaikilla ihmisillä on oikeus päättää omasta elämästään ja omasta kehostaan, niin terveillä kuin vammaisillakin.

Itsemurha-ajatuksissa ei ole mitään pahaa tai sairasta. Suututtaa todella, miten asiaa jatkuvasti demonisoidaan. Länsimaisessa yhteiskunnassa itsemurha on ajatusrikos, ainoa asia, jonka suunnittelemisesta voi useissa “sivistysmaissa” joutua vangituksi.

Eutanasian ja avustetun itsemurhan vastustaminen on ableismia pahimmillaan. Niin kauan kuin avustettu itsemurha ei ole laillista, tervekehoinen pystyy halutessaan tekemään itsemurhan, mutta vammainen ei välttämättä siihen pysty. Tasa-arvon irvikuva.

Toki on tärkeää edistää vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja parantumattomasti sairaiden elämänlaatua esimerkiksi parantamalla kivun hoitoa. Elämänlaadun parantaminen ja yhteiskunnan kehittäminen on ainoa tapa ehkäistä itsemurhia.

Itsemurhia tekevät kuitenkin paljon myös täysin terveet ihmiset, eikä niitä voi estää kokonaan. Toiset ihmiset eivät yksinkertaisesti pidä elämästä, siinä missä toiset eivät pidä jäätelöstä. Se voi tuntua käsittämättömältä, mutta se ei ole sairaus.

Se, että et ymmärrä jotain, ei tarkoita, että se olisi väärin tai että sinulla olisi oikeus puuttua siihen.

***

I’m incredibly tired of the way the Internet is again flooding with anti (assisted) suicide postings from supposed disability activists. How can you call yourself a disability activist if you oppose equal rights?

Suicide is a basic human right, there is no denying that. Or if you are unwilling to accept it, then you apparently do not believe in the concept of human rights at all. Either a person owns their own body or not. If not, there is no use in even discussing human rights.

Suicide, including euthanasia and assisted suicide, is not an issue of disability politics, but of human rights! Every individual has the right to decide about their own life and own body, able-bodied and disabled alike.

There is nothing bad or sick about thinking about suicide. It angers me how the issue is always demonized. In the Western society suicide is a thought crime, the only thing that the mere planning of will get you imprisoned in many “civilized” countries.

Opposing euthanasia and assisted suicide is the worst kind of ableism. As long as assisted suicide remains illegal, an able-bodied person can commit suicide if they so wish to, but a disabled person may not be able to. An abomination of equality.

Of course it is important to improve the quality of life for the disabled, chronically ill and terminally ill e.g. by better pain treatment. Improving quality of life and the society is the only way to prevent suicides.

Yet many people who kill themselves are perfectly healthy and it is impossible to prevent all suicides. Some people simply don’t like life, just as others don’t like ice cream. It may seem unfathomable, but it is not an illness.

Just because you don’t understand something doesn’t mean it’s wrong or that you have the right to interfere with it.

7 Responses “Kehojen omistamisesta / On the ownership of bodies”

  1. Dee says:

    Ääh, kyse on kai siitä, että ajatellaan, että itsemurhat kasvaisivat jos avustettuun sellaiseen olisi mahdollisuus. Lienee vähän sama juttu kuin että jos sukupuolineutraali avioliitto sallittaisiin, homous jotenkin ihmeellisesti lisääntyisi.

    Koska asiani ovat hyvin, minun on helppo sanoa, että aina on jokin parempi vaihtoehto kuin kuolema, mutta kuka minä olen siitä päättämään? Vaikka itsemurhassa ei mielestäni ole kyse kehonsa omistamisesta vaan paljon enemmästä. Minusta ehdottomasti ensisijaista olisi ehkäistä itsemurhaan johtavia ongelmia, mutta kaikkia ei valitettavasti voi “pelastaa”.

    • Vammaisaktivistien perustelu on yleensä, että jos eutanasia sallitaan, siitä seuraa natsi-Saksan politiikka ja kaikki vammaiset tapetaan. Mikä minusta on argumenttina vähän samaa tasoa kuin se, että jos homot saavat mennä naimisiin, pian saa mennä koiransa kanssa naimisiin. Slippery slopeja voi löytää joka puolelta.

      Uskon, että mahdollisuus avustettuun itsemurhaan voisi jopa vähentää itsemurhia, tai ainakin mahdollistaa hyvän elämänlaadun pidempään. Esim. tällä hetkellä monet parantumattomasti sairaat haluavat tehdä itsemurhan “etukäteen”, vielä kun voivat. Esim. Terry Pratchettin eutanasiadokumentissa kaksi brittiä matkusti Sveitsiin Dignitasiin tekemään avustetun itsemurhan, vaikka olivat vielä hyvässä kunnossa, mutta pian he eivät olisi voineet enää matkustaa ja Briteissä itsemurhan avustamisesta voi saada 14 vuotta vankeutta, halju nakki perheenjäsenille.

      Pidän hyvin mahdollisena, että mikäli avustettu itsemurha olisi ollut heille vaihtoehtona koko ajan, he eivät välttämättä olisi edes tarvinneet sitä. Pelkkä ajatus eutanasian mahdollisuudesta voi olla hyvin lohdullinen, mutta heille tilanne oli “nyt tai ei koskaan”.

  2. Dee says:

    Siis että itsemurhamäärät kasvaisivat.

    Ja p.s. homouden lisääntyminenhän vasta katastrofi olisi. Huono vertaus.

  3. Aura says:

    Amen, sister. Olen täysin samaa mieltä kanssasi tästä asiasta! Ei mitään lisättävää, ei mitään pois otettavaa.

  4. Andrea S. says:

    I don’t disagree, per se, with the idea of people having right to choose to die. But if you think the only (or primary) thing people with disabilities are afraid of is an increase in *suicide* then you must not be reading the same arguments I’ve been reading or paying attention to any of the same people or organizations. One big thing that some advocates fear is an increase in MURDER of disabled people under the convenient cover of “She was clearly suffering and wanted to die.” Because some people ALREADY choose to kill people with disabilities who didn’t ask to die on the assumption that they are necessarily suffering (but without asking if they actually are and sometimes ignoring evidence to the contrary). There are doctors who refuse to perform certain medical procedures on patients with disabilities because they claim they have no “quality of life.” Some people with disabilities, every time they go to a hospital, have to fight off the knee jerk assumption that they necessarily want to sign a “Do Not Resusitate” order and have to really really insist on their right to life until they are blue in the face before hospital staff will even BELIEVE that they do NOT want to die (which often leaves the staff stunned and confused because the very idea so entirely violates their stereotyped expectations). When parents murder children with disabilities, the media in some cases will rush to defend them with claims that the child must have been suffering and in pain–even when there is evidence to the contrary (e.g. http://leftbrainrightbrain.co.uk/2006/06/katie-mccarron/ or google Tracy Latimer, and these are just two possible examples of many). People with disabilities often have a harder time defending our right TO LIVE than we do our right to die. You can’t really defend dying as a right and still ensure that people who genuinely WANT to die are the only ones that get help with suicide without also ensuring LIVING as a right. And getting people to understand and believe that, no, NOT all people with disabilities are suffering or want to die.

    Have you read anything at the “Not Dead Yet” blog?

    • We cannot deny people the most basic human rights just because there is a slippery slope that could lead to problems, or because it’s “bad PR” (the idea that assisted suicide leads people to believe or reinforces the belief that disabled people have low/no quality of life).

      Many people want to believe that life is always worth living and if a disabled person feels theirs is not, they will change their minds or the problem is with society. Sadly many people, healthy or sick, really feel their life is not worth enduring and we have no right to judge that feeling.

      I feel that disability activists who try to turn this human rights issue into a disability issue only make the problem worse, suggesting that suicide for disabled people is something different from suicide in general. It’s not.

  5. My problem isn’t with people with disabilities who wish to commit suicide. I’d hope that they were able to fully comprehend the consequences of their actions, but I’d hesitate to say that even needs to be a “prerequisite”, so to speak, before I’d say, “Okay, I’m as okay with this as I’m ever going to get,”, because lots of people without disabilities commit suicide without a full appreciation of the action (in my opinion).
    I have a problem with scenarios like the other commenter presented, when people presume to “know” that a person with severe disabilities would want to commit suicide, and kill the person based on that “knowledge”. Annette Corriveau, for instance, wants the legal right to end the lives of her two adult children with Sanfilippo syndrome. She’s convinced that because she would not want to live with the severe disabilities that they do, they must not as well. But this is an assumption; they cannot verbally communicate their feelings about their lives. To mind my, to assume that they want to die and grant people the right to kill them would be very wrong. Cases like this, and like Tracy Latimer’s, who was only 12 when her father killed her because he assumed that she would not want to live in the pain she was experiencing, are the reasons why disability gets brought into this debate.
    But I do understand your point. The West is very scared to examine suicide, and especially assisted suicide for those that don’t have the means, capability, or opportunity. Your post is very thought-provoking.

Kommentoi
Name and Mail are required