Transfobia tappaa

Tällä viikolla on ollut monta mielenkiintoista teemapäivää, jotka matkustelun ja sairastelun takia ovat jääneet “viettämättä”. Tiistaina oli maailman valokuvauspäivä, keskiviikkona flash fiction day ja eilen homofobian ja transfobian vastainen päivä. Tarkoitus oli eilen postata transfobiasta, mutta se nyt jäi. Tänään asia alkoi vaivata.

Periaatteessahan transfobialle on omakin päivänsä, Transgender Day of Remembrance, jota vietetään 20.11. Koko päivän nimi kertoo karua kieltään siitä, mistä on kyse: transfobian uhrien muistelusta. Ja niitä uhreja ei ole aivan vähän. Wikipediassa on listakin, joka tosin on vain murto-osa koko totuudesta.

Homofobiakin johtaa viharikoksiin, mutta transfobia vielä sitäkin enemmän. Transsukupuolisia tapetaan jatkuvasti hyvin raa’asti, myös länsimaissa. Joissain tapauksissa puolustuksena on käytetty “transpaniikkia”, eli “mun nyt vaan oli pakko tappaa se, koska järkytyin siitä, että värkit oli vääränlaiset”.

Joissain tapauksissa transsukupuolinen on jätetty kuolemaan vammoihinsa tai sairauksiinsa, kun hoitohenkilökunta ei olekaan esimerkiksi halunnut hoitaa naista, jolla on ollutkin miehen elimet. Tunnetuin tällainen tapaus oli Tyra Hunter.

Jotkut naiset näkevät kaikki miehet potentiaalisina raiskaajina. Toiset transsukupuoliset näkevät kaikki cissukupuoliset (eli ei-transihmiset) potentiaalisina murhaajina (toki transsukupuolisiin kohdistuu myös erittäin paljon seksuaalista väkivaltaa!). Voi kuulostaa ylireagoinnilta, mutta toisaalta on minusta erittäin ymmärrettävää.

Kuten vammaisuus, transsukupuolisuus on asia, josta vielä paljolti vaietaan. Medialla tuntuu olevan vaikeuksia hahmottaa sukupuolta ollenkaan. Chaz Bonosta puhutaan usein Cherin “poikana” lainausmerkeissä. Muutamia vuosia sitten media kohisi Janinan ja tämän ex-managerin Cris Owenin väitetystä menneestä lesbosuhteesta. Cris Owen on mies, miehen kanssa ei voi olla lesbosuhdetta!

Monella ei ole tarkkaa käsitystä siitä, mitä transsukupuolisuus edes tarkoittaa ja transvestiitit ja transsukupuoliset menevät iloisesti sekaisin keskenään, drag queeneista, lady boyista sun muista puhumattakaan. Naiseksi pukeutuva mies on yhä monen mielestä maailman hauskin vitsi ja siksi transsukupuolisuuskin on melkein kuin vitsi.

Vaikka minulla on monia transkavereita ja kavereita, joiden sukupuoli-identiteetti ei muuten sovi perinteiseen kromosomit = binäärinen sukupuoli -jaotteluun, haluaisin kiittää erityisesti Jyri-Petteriä, jonka transaiheisesta blogista olen oppinut ja ymmärtänyt paljon uutta viime aikoina. Blogissa tulee erittäin hyvin selväksi se, mitä termi “gender dysphoria” tarkoittaa, sillä hänellä kyse on nimenomaan dysforiasta, euforian vastakohdasta.

Eläessään naisena Jyri-Petteri ei vain ajatellut, että on todellisuudessa mies, vaan naisen keho aiheutti hänelle suunnatonta kärsimystä ja henkistä ristiriitaa, joka ajoi hänet itsemurhan partaalle. “Naiselämän” jatkaminen ei ollut hänelle vaihtoehto. Hormoni- ja leikkaushoitojen aloittamisen myötä hän tuntuu vihdoin olevansa matkalla kohti omaa itseään, sellaista kehoa ja elämää, jossa hän voi olla onnellinen.

Jos vielä mietityttää, mistä transsukupuolisuudessa on kyse, suosittelen lukemaan Jyri-Petterin blogia. Se on tietenkin vain yhden ihmisen kokemus, mutta usein sellainen voi kertoa enemmän kuin mikään muu.

EDIT: Jyri-Petteri on valitettavasti poistanut bloginsa. :-/

6 Responses “Transfobia tappaa”

  1. Calendula says:

    Hyvä kirjoitus tärkeästä asiasta.

  2. Dee says:

    Tiesin kyllä transihmisten kokeman väkivallan korkeasta määrästä, mutta transpaniikki on kyllä uusi tuttavuus. Ei voi sanoa muuta kuin mitä vittua…

  3. Hanna-Riikka says:

    Tärkeä aihe, kiitos linkistä kiinnostavaan blogiin! Mun Käärmeenpesä-romaanissa on yhtenä hahmona transvestiitti m > f, tuli aikoinaan luettua paljon aiheesta.

  4. Aura says:

    Hyvä postaus erittäin tärkeästä aiheesta!

    Itse olen huomannut, että jopa jotkut ihmiset, jotka väittävät olevansa suvaitseviaisia ja esim. hyväksyvänsä homoseksuaalisuuden, voivat olla kuitenkin todella transfobisia. Tällaisten ihmisten kanssa transsukupuolisuudesta ei voi edes keskustella, kun he ovat vain hiljaa tai vaihtavat aihetta saman tien. Erityisen loukkaavaa on mielestäni se, jos transihmiselle väitetään, että tämän pitäisi vain hyväksyä omakseen se biologinen sukupuoli, johon on sattunut syntymään. Eli halutaan kieltää transihmiseltä mahdollisuus hoitoihin ja sitä kautta elämänlaadun paranemiseen. Tämä tietysti perustellaan sillä kuuluisalla “hyvällä tarkoituksella”.

    • Minulla on eräs kaveri, jota homous ei haittaa ollenkaan. Eräs hänen parhaista kavereistaankin on homo (heh heh, klisee). Mutta voi, jos aletaan puhua transsukupuolisista… Olin menossa hänen kanssaan samaan tapahtumaan, johon oli tulossa esitelmöimään eräs alallaan tunnettu henkilö, joka on korjannut sukupuolensa. Ko. kaveri hoki monta kertaa, että niin, tiedättehän kaikki, että tämä tyyppi on siis entinen MIES, eikö olekin hulvaton juttu. Olin niin järkyttynyt, etten tajunnut edes kunnolla sanoa tälle kaverille, miten törkeää hänen käytöksensä oli. :-/ Harmittaa vieläkin.

Kommentoi
Name and Mail are required