Valkea
Tällainen runo löytyi jokin aika sitten digitaalisista arkistoistani. Ei hajuakaan, että milloin olen sen kirjoittanut, viimeisen kolmen vuoden aikana kuitenkin. Vähän ehkä poikkeaa tavallisesta tyylistäni.
Lausuin runosta myös audioversion (MP3, 770 kt). Voi että siinäkin oli sitten työtä, koska tässä perheessä ei voi mitään äänijuttuja tehdä helposti, vaan pitää hakea kellarista parempi mikseri ja virittää kaikkea ihmeellistä. Annoin tälle olohuoneen studioviritykselle nimityksen “Snakes on a Plane”, sen verran niitä paksuja piuhoja siellä luikerteli.
Joten kuunnelkaa pliis, jotta käärmeet eivät turhaan vallanneet olohuonettamme. Tulkintojakin saa kommenteissa esittää. ;->
Valkea
paperi-iho, perhosensiipisuomuina pois variseva
paperinhauraat ajatukset, pian joku nekin
pois lakaisee, kaikki lakaistaan pois.
yö on harso joka laskeutuu, siihen uskaltaa
tuskin koskea, hämähäkinseitti joka
laskeutuu, putoaa,
aamut tulevat saksenterävinä, suden hampaina
keskeltä pimeyttä nousevat, painavat
kynsillään haavat, tihkuvat verta,
virkkuukoukut painavat jäljet, uppoavat
syvälle lihaan, aamuruskon valkeaan
13 Responses “Valkea”
Kuuntelin! Jännä, että äänesi oli ihan erilainen kuin odotin. Minulle käy aina näin, että kuvittelen ihmisten äänet ihan erilaisiksi. Vaikka en edes ole tiedostanut, että kuvittelen ylipäätään jotakin. Mutta siis hyvältä kuulosti lausuttuna.
Itse runosta en osaa esittää mitään tulkintaa. Olen todella onneton runojen kanssa. :) Sekä omieni että muiden.
Minulla on omasta mielestäni kauhea ääni, lapsellinen ja sössöttävä. Tosin ei kai kukaan omasta äänestään pidäkään, näin ainakin uskottelen itselleni. :-P
Jos sinua (tai jotain muuta) kiinnostaa, minulla on toinenkin runo täällä MP3:na, Telogen effluvium. Olisin voinut vannoa, että paljon vanhempi runonikin Aamukuva löytyy, mutta muistan kai sitten omiani… Pitää joskus laittaa se.
Iloksimuuttuu oli tuosta edellisestä runosta kommentoinut, että hän suorastaan pelästyi, kun minun ääneni kuulosti niin hänen omalleen…
Minusta äänesi ei ollut kauhea, ehkä vähän nuoren kuuloinen vain.
Suurin osa taitaa tosiaan pitää omaa ääntään kamalana. Itsekään en pidä omaa ääntäni kovin kauniina, kun kuulen sen nauhalta. Minulla on vanha Sonyn nauhuri, jolle olen joskus huvin vuoksi kokeillut lukea omia juttujani. Mutta minulla ei ole mitään keinoa siirtää siltä nauhoituksia koneelle, koska se on sellainen kasettinauhuri. Mutta ehkä hyvä vain. :)
Kuuntelin tuon runon, niin tuossa äänesi ei kuulostanut niin paljoa samalta omani kanssa, kuin siinä toisen runon alussa :-) Mutta joo, minulla(kin) siis on omasta mielestäni lapsellinen ääni. Kuulostan ääneni perusteella sen verran nuoremmalta, että välillä kun on soittanut puhelinmyyjä, hän on saattanut kysyä, että onko äiti tai isä kotona…välillä ärsyttää, koska tuntuu, että tämä ääneni myös muissa tilanteissa ei saa ihmisiä ottamaan minua vakavasti, esim. työhaastatteluissa on vaikea kuulostaa aikuiselta ja vakuuttavalta naiselta, jos kuulostaa pikkutytöltä. Olen oppinut, että jos puhuu koko äänialallaan keuhkoista asti, kuulostaa heti aikuismaisemmalta.
Lisäys vielä, että ääni on itseasiassa kyllä hyvin samanlainen, mutta omasta murteestani johtuen, painotukset joidenkin sanojen ja kirjainten kohdalla ovat minulla erilaisia. Muuten voisi vaikka luulla, että puhun tuossa itse :-D
Mielestäni äänesi sopii hyvin runojen lausumiseen, en kokenut sitä yhtään lapselliseksi. En silloin vuosia sitten livenä enkä nyt tuossa nauhoituksessakaan. Tykkäsin molemmista runoistasi, erityisesti tuosta jölkimmäisestä hiusrunosta.
Kiitos. Nyt minua jäi vaivaamaan, että kuka sinä olet. :->
Öööö, joko selvisi? Olemme siis yhdessä nanottaneet Helaingissä vuonna 2009 muistaakseni.
Aa, tämä konteksti valaisi paljon. :->
Varsin hyvin tunnistettu vaikka kaupungin nimi tuli noin väärin :D :D
Kaunis ja hauras runo. Jotenkin tästä assosioitui alzheimeria sairastava tätini, jonka mieli oli viime hetkinä kuin paperia. Ja kun selvempi hetki tuli, se toi mukanaan hätäännystä. Hassua, miten muutama sana triggeröi ihmisessä assosiaatioiden ketjun.
Kun kuuntelin runosi, sain sille muitakin tulkintoja.
Kiitos kommentista! Oikeastaan runo kertookin pääpiirteissään juuri tästä. Esim. nuo vuorokaudenajat liittyvät siihen. Toisaalta etenkin runon alku on tarkoitettu osittain jopa sarkastiseksi: vanhuksia pidetään niin hauraina, ettei heidän ajatuksillaan ole edes väliä, koska ne ovat kuitenkin höperöitä ja seniilejä. Vanhukset pelkistyvät pelkäksi vanhuudeksi ja se puolestaan vain hauraudeksi ja seniiliydeksi…
Tulkintoja tästä saa tietysti monenlaisia. Tuntuu, että joka kerta kun lausuin runon, siitä (tai ainakin joistain sen kohdista) tuli aivan erilainen. Viimeksi kun lausuin runoa, pyrin joka kerta samaan, ehkä pienin nyanssimuutoksin, ja eri kerroilla se vain onnistui eri tavalla.
Hieno runo, pidin varsinkin perhosensiipisuomuista ja virkkuukoukuista.
En minäkään tykkää omasta äänestäni, se on sellainen “nariseva” ja mikä ärsyttävintä, kuluu tosi helposti. Ongelma esim. jos pitäisi lukea ääneen pitempi pätkä jotakin.
Sinun äänestäsi tykkään kyllä edelleen, ei se minusta ole lapsellinen tai sössöttävä, persoonallinen vain. Tunnistan tosi huonosti esim. laulajia äänen perusteella, mutta luulisin, että tunnistaisin sinut äänestä aika helposti. :)