Koukuta lukijasi

En varmasti olisi lukenut Les Edgertonin kirjaa Hooked: Write Fiction That Grabs Readers at Page One & Never Lets Them Go, ellen olisi saanut sitä ilmaisena e-kirjana NaNoWriMon aikaan, yhdessä kuuden muun kirjoitusoppaan kanssa. Nimensä mukaisesti se keskittyy romaanien ja novellien alkuihin.

Useimmat kirjoittajat eivät koe, että heillä olisi ongelmia aloittaa tekstiään. Keskikohta tai joskus loppu on se, missä alkaa tökkiä, mutta alut sujuvat kuin leikiten. Todellisuudessa moni ei kuitenkaan kiinnitä tarpeeksi huomiota alkuihin, vaikka ne ovat se kohta, jossa lukija – tai kustannustoimittaja – todennnäköisimmin lakkaa lukemasta.

Hooked-kansi

Yleisin virhe alussa on, että se ei ole tarpeeksi kiinnostava. Se alkaa väärästä kohdasta (yleensä liian aikaisin), se ei herätä lukijassa kysymyksiä (ensimmäisestä lauseesta lähtien), siinä on liikaa ekspositiota ja muita hidastavia osia. Kuvailu tai taustatarina ei ole hyvä tapa aloittaa!

Kirja korostaa sitä, ettei alussa saa olla juuri lainkaan taustoja, ei varsinkaan infodumppeja. Joissain genreissä sallitaan enemmän, mutta yleensä hyvin vähän. Taustoja voi ottaa varovasti mukaan, jos ne kytkeytyvät luontevasti tarinaan, niitä tulee vähän kerrallaan ja ne ovat erityisen mielenkiintoisia (sisällöltään tai kirjoitustyyliltään).

Kuvailussa pitää keskittyä yksittäisiin, tarkkanäköisiin, paljon kertoviin yksityiskohtiin. Jos esimerkiksi sanotaan, että joku oli viidettä kertaa naimisissa, se kertoo lukijalle kaiken oleellisen näistä avioliitoista ilman tarkempaa kuvailua. Joskus yksittäinen sana kuten “taas” voi lisätä paljon informaatiota (ja/tai lukijan kysymyksiä) lauseeseen.

Tekstin ensimmäiseen lauseeseen keskitytään paljon. Tässä on erityisen ilahduttava nähdä, että esimerkit eivät ole vain maailmankirjallisuuden klassikoista (joista monet tunnetaan nimenomaan ensimmäisistä riveistään), vaan tuntemattomampia romaaneja ja novelleja. Sama koskee kirjan muitakin osia.

Esimerkkejä on varsin runsaasti, yleensä hyvin lyhyitä, enintään parin kappaleen mittaisia. Kirjan lopussa on kysytty myös agenttien mielipidettä.

Tämä ei ole erityisen mieleenpainuva kirja eikä lukiemieni kirjoittamisoppaiden parhaimmistoa, vaikka ei siinä juuri vikaakaan ole. En välttämättä suosittelisi sitä hankkimaan, kun parempiakin teoksia löytyy. Toisaalta jollekulle tylsä alku voi olla juuri se kriittinen tekijä, joka on muuten lupaavan kässärin julkaisun tiellä. Ja Goodreadsissa tästä on kyllä tykätty.

7 Responses “Koukuta lukijasi”

  1. Leena Lumi says:

    Olen jankuttamiseen asti hokenut, että kirja myy itsensä kannella, takakannen ingressillä, mutta ennen kaikkea alulla. Kun minä olen ostamassa kirjaa, se nousee käteeni kannen tai tutun kirjailijan ansiosta ja sitten luen kirjan ensimmäisen sivun. Sen ensimmäisen sivun myötä kirja joko jää kauppaan tai lähtee mukaani. Minusta näin lyhyessä saa tuntuman siihen, onko tämä kirja ja kirjalija ‘minun juttuni’. Ikävissä tapauksissa sitten alku on todella lupaava, mutta jo keskivaiheilla kaikki lässähtää, mutta eihän meille ole luvattu täydellistä kirjataivasta, kuten ei sitäkään, että elämä olisi vain ruusutarhaa. Tai tulppaanien merta.

    Järkytyn miltei päivittäin siitä, miten paljon kirjojen kansia aliarvoidaan kustantajien toimesta. Joku todella laadukas kirja voi jäädä lukijoilta katveeseen vain koska kansi antaa olettaa kirjan olevan täyttä kitschiä, vaikka totuus onkin aivan muuta.

    • Minä en yleensä arvota kirjaa ensimmäisen sivun perusteella, vaan ennemmin takakansitekstin ja ehkä niin, että avaan kirjan parista satunnaisesta kohdasta, mutta tiedän, että hyvin moni avaa sen nimenomaan ensimmäiselle sivulla ja se on make tai break. Myös esim. Amazonin Kindle-e-kirjoista ja monista muista e-kirjoista (ja usein paperikirjoistakin) voi verkossa lukea nimenomaan alun ilmaiseksi.

      Tuo kansijuttu on aivan totta. Olin muuten aika pettynyt So Much For Thatin kansiin, sille on tosi monta eri kantta, eikä mikään oikein säväytä. Eipä se suomenkielinenkään Jonnekin pois kovin ihmeelliseltä näytä…

      Tosin yleensäkin suomalaiset kirjat näyttävät aika vaisuilta verrattuna muihin maihin. Yhdysvalloissa on paljon näyttävämpiä ja täällä Hollannissakin. Tykkään käydä täällä kirjakaupassa katselemassa kirjoja, sellaisissakin, missä myydään vain hollanninkielisiä kirjoja. Kirjojen kansia näkyy myös usein valtavissa julisteissa kadulla, joten siinäkin mielessä niiden pitää olla näyttäviä (vaikka juuri pari päivää sitten näinkin sellaisessa todella ankean kannen, mutta se oli ensimmäinen kerta).

      • Leena Lumi says:

        Ja myös brittiläiset kannet ovat vaikuttavia/myyviä.

        Niissä kustantajien takakansiteksteissä voi lukea mitä vain, mikä ei aina pidä ihan paikkaansa;-) Siis luen takakansitekstin ja liepeet, mutta se alku on minulle ‘kirjailijan ääni’.

        Harvoin suomalainen kansi on hyvä tai vaihtoehdoista paras ja siksi joskus ihan tuskaantuneena etsin alkuperäisen kannen käännösromaaniin.

        Asiat nyt vähän hyppelehtivät, sillä mies höpäjää tuossa vieressä;-)

  2. Rina says:

    Esimerkit ovat hyviä, lähestulkoon parhaita opettajia. Laitan tämän hankittavien kirjojen listalle, kakkonen saattaa hyvässä lykyssä olla lähdössä kustantajakierrokselle alkuvuodesta. Kustannustoimittajaa kun ei voi hämätä kansilla. Ehkä synopsis ajaa saman asian?
    Nykyään on trendinä jonkinlainen 50-lukulaisuus kirjojen kansissa, etenkin Otavan ja WSOY:n kirjat tulevat tästä sabluunasta. Minulle ne tökkivät, ovat rumia ja ankeita.

    • Vanhanaikaisia kansia tekevät tuntuvat kokonaan unohtaneen, että nykyään kannen pitäisi näyttää hyvältä muuallakin kuin kirjakaupassa. Sen pitäisi toimia myös netissä, kuten peukalonkyntenä blogeissa ja nettikirjakaupoissa. Monet periaatteessa ihan hienotkin kannet eivät toimi tässä suhteessa lainkaan. Tätä olen muistuttanut myös suunnittelijalle, joka parhaillaan laatii Makuuhaavojen kantta (hyvällä tuurilla saattaisi valmistua vielä tällä viikolla).

  3. Calendula says:

    “Kirja korostaa sitä, ettei alussa saa olla juuri lainkaan taustoja, ei varsinkaan infodumppeja.”

    Tämän opin kantapään kautta ja tätä on varmaan hyvä korostaa muillekin. Usean aloittelevan kirjoittajan helmasynti.

    Kansista tuli muuten mieleen, että multa jäi Harry Potter kirjastoon kerta toisensa jälkeen, kun se kansi oli niin karmea :D Luin ekankin vasta joskus kun neljäs oli jo ilmestynyt.

    Hyvistä uutuuskansista pitää mainita Saara Henrikssonin syksyllä ilmestyvä Linnunpaino.
    Eikö ole upea, ihan yhdellä vilkaisullakin? http://margaretpenny.blogspot.fr/2012/05/innon-syksyn-2012-listoilta.html

Kommentoi
Name and Mail are required