Katsojan silmässä

“Miksi juuri sinut pitäisi valita meidän uuteen tosi-TV-sarjaamme?” nainen kysyy. “Oletko tyytymätön ulkonäköösi?”

“Totta helvetissä.”

Nainen naurahtaa.

“Niin, kukapa meistä ei olisi. Sinun tapauksesi saattaisi kyllä olla mielenkiintoinen. Näen heti paljon asioita, joita voisi parannella.”

“Esimerkiksi mitä?”

Nainen naksuttelee kuulakärkikynäänsä.

“Nenä on aika leveä, aloittaisin sen kaventamisesta”, hän sanoo. “Se antaa ilmeelle ryhtiä. Huuliakin voisi samalla hieman pienentää. Suoristamme ja valkaisemme tukan. Iho tietysti vaalennetaan. Vähintään 3-4 sävyä.”

“Kuulostaa aika rajulta…”

Naks naks. Kynä työntyy osoittamaan syyttävästi.

“Sanoit itse, ettet ole tyytyväinen ulkonäköösi. Siihen on vain yksi ratkaisu.”

“Niin kai.”

“Luota meihin. Lopputuloksen jälkeen et tunnista itseäsi.”

5 Responses “Katsojan silmässä”

  1. Aura says:

    Hyvä novelli, pidin paljon. Tiivis olematta kuitenkaan liian lyhyt. Ainakaan minä en jäänyt kaipaamaan mitään. Dialogi on toimivaa, keskustelu voisi ihan hyvin olla oikea. Tiedä sitten, onko se niin hyvä juttu muuten, mutta mielestäni novelli on siis todentuntuinen. Viimeinen repliikki varsinkin on tosi hyvä ja ajatuksiaherättävä. Kokonaisuudessaan mielestäni hieno teksti, jossa on sanomaa mutta ei kuitenkaan alleviivata liikaa.

    • Kiitos palautteesta. Reality-TV:n maailma on vähän sellainen, että vaikka kirjoittaisikin maailman ylivedetyimmän novellin, ei voi koskaan tietää, vaikka sekin olisi vielä joskus totta. Esim. Stephen Kingin pienoisromaani Juokse tai kuole.

  2. Salka says:

    Minä myös tykkäsin tästä kovasti! Tiivis ja mielenkiintoinen näkemys tositeeveen maailmaan. Ihmisten ulkonäkö herättää aina keskustelua ja usein tyytymättömyyttä, meissä kaikissa. Kuinka pitkälle olisin itse menemään jos esim. raharajoituksia ei olisi, en osaa sanoa. Joskus tätä mietin kun läheisiä pikkutyttöjä on kasvamassa teini-ikään jolloin paineet lienee kovimmat.

    • On aina mielenkiintoinen kysymys, missä määrin tosi-TV on yhteiskunnan peili ja missä määrin se luo erilaisia ilmiöitä… Stephen Kingillä on aiheesta varsin hyvä pienoisromaani Juokse tai kuole (josta on tehty kammottava Arska-action-leffa).

  3. Salka says:

    Olenkin lukenut tuon Kingin kirjan sekä nähnyt sen surkean leffaversion. Aika kuvaavaa joo…Miksiköhän Kingin kirjoista sovitetut leffat ovat useinmiten kammottavia? On niitä jokunen hyväkin kuten Hohto ja Carrie.

Kommentoi
Name and Mail are required