Kirjallisuuslehtien lyhyt oppimäärä

Aloin vasta pari vuotta sitten lähetellä tekstejäni kirjallisuuslehtiin, toistaiseksi vasta englanninkielisiin, koska lyhytproosani on pääasiassa englanninkielistä. Se on varsin turhauttavaa puuhaa.

Lähetteleminen tuntuu myös kovin aikaavievältä enkä ole vielä tänä vuonna ehtinyt lähettää kuin yhden tekstin, tänään, vaikka olen saanut valmiiksi vaikka kuinka monta. Valmiit tekstit homehtuvat kovalevyn nurkassa – eipä niitä kukaan tule sieltä hakemaan.

Romaanin voi yleensä lähettää kaikille kaunokirjallisuutta julkaiseville suomalaiskustantamoille samalla saatekirjeellä. Novellin tai runon kanssa pitää huolella miettiä, mihin julkaisuun sen lähettää. Ei riitä, että on vaikkapa scifi-novelli ja scifi-lehti, vaan pitää selvittää, minkä alalajin scifiä sinne halutaan, minkä pituisena ja minkä tyylisenä. Eri lehdet haluavat erilaisia saatekirjeitä ja kässärin muotoiluohjeetkin saattavat vaihdella.

Yleiskatsaus kirjallisuuslehtiin

Suomessa kirjallisuuslehtiä on ymmärtääkseni aika vähän. Lähinnä Parnasso, useita scifi/fantasialehtiä sekä joitain hyvin pieniä “alakulttuurilehtiä”. Lisäksi jotkut lehdet julkaisevat runoja (esim. ET-lehti), novelleja (esim. teinilehdet ja Regina), sekä jatkiksia (esim. naistenlehdet). Useimpien näistä laatu ei tosin päätä huimaa, vaikka Regina-novelleja ja jatkiksia ovat kirjoittaneet monet tunnetutkin kirjailijat.

Englanninkielisessä maailmassa on käytännössä kolmenlaisia kirjallisuuslehtiä (literary journal). On pelkästään netissä ilmestyviä, painettuina (ja kenties myös netissä) ilmestyviä sekä aikakauslehtiä, jotka julkaisevat muutakin kuin runoja, esseitä tai novelleja. Suomessa viimeiseen kategoriaan sopisivat ainakin Kulttuurivihkot ja Voima.

Painetut lehdet ovat toki korkeammassa arvossa kuin nettilehdet – joista osa ilmestyy Bloggerissa – mutta osa nettilehdistäkin on varsin arvostettuja, kuten spefilehti Strange Horizons. Tuo yllämainittu kolmas kategoria on kuitenkin erittäin vaikeapääsyinen, esimerkiksi The New Yorkerin hyväksymisprosentti on luokkaa alle 0,1 %, varmasti huonompi kuin edes Otavan kässäripinossa.

Englanninkielisessä maailmassa lehdet jaotellaan usein myös sen perusteella, mitä ne maksavat: ei mitään, jotain tai ns. pro rates eli 5 senttiä per sana. Jotain maksava nettilehtikin on käsittääkseni usein arvostetumpi kuin “harrastelijamainen” printtijulkaisu. Ja jotkut nettilehdetkin maksavat pro-palkkioita.

Omia tekstejäni on julkaistu toistaiseksi Flashshotissa, Dr. Hurley’s Snake-Oil Curessa ja Breath & Shadow’ssa, kaikki nettilehtiä, mutta viimeksimainittu maksaakin.

Hyvät ja huonot puolet

Sinänsä romaanikässärien ja lyhyempien tekstien lähettelemistä on ihan turha verrata, koska kirjallisuuslehteen ei voi lähettää romaania eikä kustantajalle yhtä novellia/runoa, mutta vertailenpa kuitenkin.

Kuten jo aiemmin totesin, kirjallisuuslehtiä pitää lähestyä yksilöinä, eikä vain sohia tekstiään joka paikkaan. Yksi syy tähän on myös se, että useimmat kirjallisuuslehdet eivät hyväksy tekstien lähettämistä useampaan kuin yhteen paikkaan kerralla (simultaneous submissions).

Käytännössä tuo kielto on koko jutun kaikkein ärsyttävin osuus. Nimimerkki “odottelinpa tässä hiljattain puoli vuotta vastausta 100 sanan novelliin” (hylky tuli). 3-6 kuukautta on vielä aika normaali aika odotella vastausta. Joillain lehdillä voi vierähtää vuosikin! Voi siis mennä vuosia saada julkaisupäätös.

Kustantajiin verrattuna hyvänä puolena on, että melko usein tekstistä saa jotain palautetta. Se on yleensä hyvin lyhyttä, mutta kertoo monesti, jos tekstissä on jotain perustavanlaatuisia ongelmia (esim. etenee liian hitaasti, päähenkilö on tylsä). Kenties teksti olikin oikein hyvä, mutta “just not the right fit for us”, eli oikea teksti, väärä paikka.

P.S. En tosiaankaan pidä itseäni kirjallisuuslehtien asiantuntijana, joten jos huomasit tekstissä virheen tai olen unohtanut jonkin tärkeän suomenkielisen kirjallisuuslehden (mikä on hyvin mahdollista…), jätä ihmeessä kommentti.

2 Responses “Kirjallisuuslehtien lyhyt oppimäärä”

  1. Mielenkiintoinen postaus, kiitos! Olen jonkun verran tutustunutkin noihin englanninkielisten lehtien lähetysohjeisiin, mutta kun en (ainakaan tällä hetkellä) kirjoita englanniksi, tutustuminen on jäänyt pelkän kiinnostuksen tasolle. Englannin kielen taito riittäisi itselläni kyllä novellien kirjoittamiseen, mutta kun se pitäisi aktivoida ja kirjoittaa vaan jääräpäisesti, kunnes syntyy jotain julkaisukelpoista. :) Jotenkin en vaan ole päässyt sen kynnyksen yli.

    • Sinä olet onneksi siinä mielessä hyvässä asemassa, että kirjoitat paljon spefiä ja kaiken lisäksi sellaista, jolle löytyy Suomessakin julkaisijoita lehtipuolelta. Muiden genrejen tai yleisen kaunokirjallisuuden kirjoittajilla on vaikeampi saada tekstejään julkaistua suomeksi. Mutta kannattaa ihmeessä kokeilla myös englanniksi!

Kommentoi
Name and Mail are required