Sähkökirjat sähköistävät

Sähkökirjoista on viimeisen viikon aikana julkaistu kaksi hyvää juttua, joissa on hyvin erilainen näkökulma. Molemmat kuitenkin korostavat formaatin tärkeyttä ja toisaalta erilaisuutta paperikirjaan verrattuna.

Wall Street Journalin kirjoituksessa Your E-Book Is Reading You puhutaan siitä, miten e-kirjojen lukulaitteet “vakoilevat” lukijaansa. Kustantaja saa kaupan päälle markkinatutkimusta, joka ei valehtele.

E-kirjojen myynti kertoo esimerkiksi sen, ketkä kirjoja ostavat, kuinka nopeasti ihminen lukee kirjan, lukeeko hän kirjan loppuun ja siirtyykö hän siitä sarjan seuraavaan kirjaan. Jos lukeminen jää kesken, kuinka pian se tapahtuu? Koska tietokirjat näyttävät jäävän romaaneita useammin kesken, Nook-lukulaitteen käyttäjille on alettu myydä faktaa pienempinä paketteina.

Tieto ei hyödytä vain kustantamoita, vaan myös kirjailijoita. Nyt kirjoittajan on vihdoin mahdollista tietää todellinen kohderyhmänsä. Tässä on menty vieläkin pidemmälle tekemällä osittain interaktiivisia kirjoja, joissa lukija voi valita tiettyjen juonenkäänteiden tai henkilöiden välillä. Tulokset voivat yllättää, kuten romantiikkakirjailijan, joka päättikin antaa ankeana pitämänsä hahmon jäädä sarjaan, kun interaktiivisessa versiossa tämä osoittautui suosituksi.

Pieni osa meiltä kerätyistä tiedoista on julkisia. Esimerkiksi Amazonin sivuilla näkee Kindle-kirjoista, mitkä kohdat kirjasta ovat eniten alleviivattuja. Tätäkään tietoa ei voi mitenkään kytkeä pois, jos ei haluakaan jakaa kirjanlukutottumuksiaan muiden kanssa. PDF-tiedostoissa on puolensa.

Yksityisyyden kärsimisen lisäksi toinen ongelma on tietysti se, annetaanko lukijoiden mieltymysten vaikuttaa kirjoihin liikaakin. Moby Dickistä turhat valasselitykset pois, kun 87,3 % lukijoista skippaa ne kuitenkin? Klassinen esimerkki siitä, ettei lukija tiedä omaa parastaan on tietysti se, ettei kivalle hahmolle haluaisi tapahtuvan mitään hirveää, mutta ilman sitä kirja olisi kuolettavan tylsä.

Toinen tärkeä asia on esteettömyys. Nimimerkki teafather kirjoitti siitä, miten e-kirjat hyödyttävät niitä, jotka tarvitsevat isomman fonttikoon tai erilaiset lukuvärit, esim. valkoinen mustalla tai vaihtoehtoisesti alhaisempi kontrasti, braillelaitteiden käyttäjiä tai niitä, jotka kuuntelevat tekstin puheena. Jotkut eivät vammansa takia pysty kunnolla pitelemään kirjaa tai kääntämään sivuja. Kaikkia näitä löytyy tuttavapiiristäni.

Jotkut lukihäiriöiset taas käyttävät mielellään erilaisia kirjasimia (en tiedä, miten hyvin erilaiset tiedostomuodot ja e-kirjan lukijat tätä tukevat, mutta ainakin useampi verrattuna paperikirjoihin). Minulla ei ole lukulaitetta tai tablettia, mutta luen kirjat kaikkein mieluiten tietokoneelta suurella fonttikoolla neurologisten näköhäiriöideni takia, vaikka pystyn lukemaan paperikirjojakin.

Sähkökirjat ovat paljon muutakin kuin vain hipstereitä varten.

Omista kirjoistani kaikki ovat myynnissä sähkökirjana (muut PDF, Marian ilmestyskirja ePub) kaikki, paitsi omakustanneromaanini Atlaskehrääjän suomenkielinen versio. Sekin kyllä tarvittaessa järjestyy, jos kysyntää löytyy.

Oman kustantajani Murujan Jani-Markus Heinola kirjoitti myös sähkökirjoista blogissaan jokin aika sitten. Hän totesi, ettei välitä sähkökirjoista, mutta julkaisee niitä silti, koska jotkut muut välittävät. Turhan moni ajattelee “mä en tykkää jostain, muutkaan ei siis saa tykätä”.

9 Responses “Sähkökirjat sähköistävät”

  1. Calendula says:

    Olen pitkälti Heinolan linjoilla. Itse en oikein osaa kuvitella lukevani sähköisiä kirjoja. Ruudulta lukeminen on puuduttavaa ja lukulaitetta ei ole. Silti, jos joskus julkaisen jotain, olisi ihanaa saada se sähköiseenkin muotoon… haluan sen sähköiseenkin muotoon. Se on ihan selkeästi tulevaisuutta, ja jo nykyisyyttä.

    Sen sijaan tuo “lukijoiden vakoileminen” on vähän pelottavaa. Etenkään jos laitteista ei voi kääntää ominaisuutta pois. Onko olemassa lukulaitteita joissa ei ole internet-yhteyttä?

    • Sanot, että lukulaitetta ei ole. Entä jos lukulaite maksaa parin vuoden päästä reilusti alle 50 euroa (mikä on mahdollista ellei jopa todennäköistä), saat siihen halvemmalla kirjoja ja lisäksi voit ottaa reissullesi mukaan alle yhden kirjan painolla/tilavuudella sata kirjaa. Eikö vieläkään houkuta? ;>

      Yleensä kai lukulaitteiden idea on nimenomaan se, että niissä on nettiyhteys, jotta kirjat saadaan niihin kätevästi. Ainakin osaan voi kuitenkin siirtää PC:ltäkin kirjoja (piuhalla ja/tai muistitikulla, en ole varma). Tällöin on varmaan mahdollista saada nettiyhteys pidettyä kytkettynä pois. Joku tapahan niissä täytyy olla estää netin käyttö – esim. lentokoneessa saa pitää älypuhelimia, läppäreitä, tabletteja jne päällä vain lentokonetilassa, jotta ne eivät ala ottaa yhteyksiä.

      • Calendula says:

        Joo, toki mun on vähän vaarallista sanoa “ei koskaan”, kun se harvoin toteutuu :)
        Mutta hintoja pitää saada vielä vähän alas tai tulotasoa ylös…

        “Joku tapahan niissä täytyy olla estää netin käyttö – esim. lentokoneessa saa pitää älypuhelimia, läppäreitä, tabletteja jne päällä vain lentokonetilassa”

        Tätä en tullutkaan ajatelleeksi.

  2. Aura says:

    En pidä mitenkään mahdottomana ajatusta, että joskus lukisin sähkökirjoja, vaikka toistaiseksi olenkin pitäytynyt perinteisissä paperikantisissa kirjoissa. Kuten Calendula sanoi, sähkökirja on tulevaisuutta, tai oikeastaan jo nykyaikaa. Jotkuthan julkaisevat kirjojaan vain sähköisessä muodossa, jolloin kuulemma ongelmana on usein se, että joutuu kirjan lisäksi myymään sähkökirjan idean. Luulen, että ihmiset kuitenkin tottuvat sähkökirjaan aika nopeasti, nykyäänhän tietokonettakin käyttävät jo melkein kaikki.

  3. polgara says:

    Itse luen perinteisiä paperikirjoja, vaikka näköhäiriöt joskus haittaavatkin. En pysty lukemaan pitkään sähköistä versiota jostain syystä (taustavärinä? tms… no, en osaa sanoa).

    Olen vain sitä mieltä, että pääasia että luetaan! Ihan miten vaan ja millä vaan (tai kuunnellaan…). Laitteita saa ainakin kirjastosta lainaksi maksutta ja käyttöön opastetaan (Helsingissä, kts. HelMet-kotisivu, josta löytyvät myös e-kirjat ja niitä voi toki varata kuten muitakin kirjoja). Eli rahasta se ei ole kiinni. Itse en laitetta osta, koska tiputtelen tavaroita muutenkin – se olisi laitteillekin aika hupaa :)

  4. hirlii says:

    (Kommnenttini on kriittinen.)

    “Sen sijaan tuo “lukijoiden vakoileminen” on vähän pelottavaa.”

    Se on kammottavaa. Mutta kiitos tiedosta. Kirjaa lukiessa kukaan ei vakoile, ei kontrolloi, ei manipuloi, ei tee mitään muutakaan. Saa olla ihan omassa rauhassaan, ja vapaudessaan.

    E-kirjan lukemiseen tarvittavat laitteet ovat vielä, ja todennäköiseltä näyttää, monia vuosia (vuosikymmeniä…tai ehkä puhutaan sadoista vuosista) niin keskeneräisiä ja keskenään kilpailevia, että kirja voittaa – hyvin monessa suhteessa kirjallisuuden formaattina.

    Tulevaisuutta se toki on, mutta näyttäisi siltä että siihen formaattiin menevät ensisijaisesti kirjallisuus “jolla ei ole niin väliksi”. Kokeilumaailmaa tämä vielä on.

    Kun muuten puhutaan e-kirjasta, mitä arvelet/-tte mikä on formaatti ja laite esimerkiksi noin kolmenkymmenen vuoden päästä?

    Varmasti toinen, formaatit muuttuvat ja laitteet ja ohjelmat. Kuinka siis lukea e-kirjaa joka on tehty vanhalla ohjelmalla kolmekymmentävuotta sitten?

    Mutta sata vuotta sitten julkaistua kirjaa voi lukea aika vaivatta. Yhä. Nyt ja myös tulevaisuudessa.

    • Minulla on kirjahyllyssä reilu sata vuotta vanha suomenkielinen kirja, jota en käytännössä pysty lukemaan, koska se on kirjoitettu fraktuuralla. :-P Ei toki ole todennäköistä, että kirjoitettu kieli muuttuisi seuraavan sadan vuoden aikana yhtä radikaalisti, mutta mistäs sitä tietää.

      Minä tykkään kyllä joistakin e-kirjoihin liittyvistä teknologisista toiminnoista. Siitä, että voisin esimerkiksi selata tietokantaa, jossa on kaikista omista kirjoistani merkitsemäni kohdat. Minulle on usein käynyt esim. keittokirjan tai lääketiedekirjan kohdalla niin, että olen luullut, että etsimäni tieto on kirjassa X ja oletan löytäväni sen hakemistosta. Sitten kun en löydäkään, niin joudun joko käymään kirjan joka sivun läpi (keittokirjassa ei niin paha, lääketiedekirjassa ikävämpi), tai pahimmillaan kaikki sen alan kirjat hyllyssäni läpi.

      Tietysti haluaisin käydä näitä tietoja lävitse ainoastaan itse. En niin, että Amazonin täti voi lukea niitä myös.

      Yleensä kaikki tuollainen vakoileva teknologia on kuitenkin johtanut siihen, että lauma yksityisyyttään arvostavia nörttejä nousee kapinaan ja kehittää oman teknologian, joka perustuu avoimeen lähdekoodiin eikä vakoile.

  5. hirlii says:

    Open access on jo aika laajasti käytössä tieteellisissä julkaisuissa, ja tieteellisissä kirjastoissa aineistosta liki kolmasosa on jo ainoastaan sähköisessä muodossa (Suomessa). Kaunon puolella ollaan vähän toisenlaisessa tilanteessa kuin tieto- ja tiedekirjallisuuden suhteen.

    Tekstin sähköinen muoto on ollut olemassa siitä lähtien kun kotitietokoneet yleistyivät, joten sähköinen (digimuotoinen) teksti on ollut olemassa reilu toistakymmentä vuotta. Tämäkin on “sähköistä tekstiä”. ;-)

    Kirjapainojen digitaalinen aikakausi on luonut kirja todellisen Kulta-ajan. Koskaan ei ihmiskunnan historiassa ole julkaistu ja julkaista näin paljon kirjoja kuin nyt. Esimerkiksi se on seikka jonka vuoksi uumoilen e-kirjaformaatin valtakauden olevan vielä hyvin kaukana, menee useamman sukupolven yli – luultavasti.

Click here to cancel reply.

Kommentoi
Name and Mail are required