Kaksi näkemystä näytelmän kirjoittamisesta

Luin keväällä kaksi näytelmänkirjoituskirjaa. Ensimmäisenä oli Stuart Spencerin The Playwright’s Guidebook, josta ajattelin, että sen täytyy olla selvästi parempi. Kirja korostaa sitä, että näytelmissä pitää olla action. Ja toisin kuin hehkuttamassani leffakirjoitusoppaassa, jossa action tarkoittaa asioiden tekemistä (vs. puhuminen), action tarkoittaa sitä, että hahmot haluavat vastakkaisia asioita.

The Playwright's Guidebook -kansi

Toinen kirja, Jeffrey Hatcherin The Art and Craft of Playwriting, ei sykähdyttänyt alkuun yhtään. Sen tiedot osoittautuivat kuitenkin käytännönläheisiksi ja siinä on paljon esimerkkejä ja analyysia tunnetuista näytelmistä (toisessa ei ole yhtään). Huvittavana yksityiskohtana siinä analysoidaan Watergate-skandaalia “näytelmänä”, sekä rakennetta/hahmoja/juonta jne että nauhoilta litteroitua dialogia – jota myös parannellaan! Siinä on myös useiden näytelmäkirjailijoiden haastatteluita.

Tässä kirjassa selitetään myös erittäin havainnollisesti, mitä Aristoteleen kuusi näytelmän elementtiä oikeasti tarkoittavat ja miten niitä hyödynnetään käytännössä. Tämä tuntui tosi hyödylliseltä. Toisessa kirjassa Aristoteleen opeista puhuttiin selvästi vähemmän.

En osaa sanoa, kumpi kirjoista on oikeasti parempi tai hyödyllisempi, vaikka The Playwright’s Guidebook on ehkä mielenkiintoisempi luettava – sekä paljon tyylikkäämpi ja melkein kaksi kertaa toista paksumpi. Siinä käsitellään myös enemmän näytelmän muokkaamista ja tuotantovaihetta, tosin jälkimmäistä koskevat neuvot eivät välttämättä hyödytä suomalaista kirjoittajaa.

Molemmissa kirjoissa on runsaasti harjoituksia, ensinmainitussa hieman enemmän. Muuten ne ovat varsin erilaisia ja siten täydentävät hyvin toisiaan.

The Art and Craft of Playwriting -kansi

Olen tyytyväinen, että luin molemmat. Lukujärjestyskin oli varmaan suunnilleen oikea. Muille kuin näytelmiä (esim. romaanit ja elokuvat) kirjoittaville The Playwright’s Guidebook voisi olla jossain määrin hyödyllinen, mutta toista kirjaa tuskin kannattaa lukea, ellei oikeasti aio kirjoittaa näytelmää.

Silti jäi mieleen monia kysymyksiä ja asioita, joita kummassakaan kirjassa ei käsitelty, esimerkiksi oman romaanin tai muun valmiin tarinan muokkaamisesta näytelmäksi ei puhuttu. Myöskään kohtauksien pituutta/määrää ei käsitelty. (Tästä sain myöhemmin suomalaiselta ammattilaiselta kommenttia, että nykynäytelmissä kohtaukset tuppaavat olemaan todella paljon lyhempiä kuin vanhemmissa.)

Kommentoi
Name and Mail are required