Kaksi vuotta Hollantia

Päivälleen kaksi vuotta sitten lentokoneemme laskeutui Schipholin kentälle ja sieltä siirryimme väliaikaiseen asuntoomme Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueelle (kyllä, siellä on aivan turvallista ja – kunhan asuu riittävän korkealla ettei katumelu häiritse – myös oikein miellyttävää asua). Kun pääsimme asuntoomme, meitä tervehti tuplasateenkaari, josta ehätin saada varsin hyvän kuvankin. Melkoinen enne!

Kaksoissateenkaari Wallenin yllä

Asuimme väliaikaisasunnossamme vain kuukauden, mutta muistelen sitä aikaa usein, se oli sen verran erikoista ja siten painunut mieleeni pieniä yksityiskohtia myöten. Meillä oli sata neliötä tilaa, kattoterassi ja ikkunat jokaiseen ilmansuuntaan. Kun saavuimme, pöydällä oli maljakossa niin valtava liljakimppu, ettemme olleet tainneet koskaan nähdä sellaista. Mietimme, että onpa mahtanut tulla kalliiksi! Myöhemmin selvisi että no, varmaan kympin sellaisesta saisi täällä pulittaa.

Ylellinen asunto ydinkeskustassa oli varmaan mukavan pehmeä lasku toiseen maahan muuttamiseen. Asunto ei kuitenkaan ollut mikä tahansa kalustettu kämppä, vaan erään miespariskunnan oma koti ja siten sieltä löytyi mm. paljon hyviä kirjoja, keittiössä oli kaikkea sitruunaruohosta alkaen. Hurmaavinta kuitenkin oli, että toinen miehistä oli lastenkirjojen kuvittaja ja koti oli täynnä hänen ihania kuvituksiaan. Vessakin! Vessan katossa oli myös jouluvalot ja kylpyhuoneessa oli stereot.

Asunnossa oli paljon mielenkiintoisia erikoispiirteitä. Jos ulkona oli 18 astetta ja aurinko paistoi, sisällä oli hurjan kuuma. Jos ulkona oli 15 astetta, lämmitys paahtoi täysillä. Nettiyhteys katkesi melkein joka aamu noin kello 7:35, syytä tähän ei selvinnyt.

Minä ostin kasakaupalla eksoottisia hedelmiä kaktusviikunoista passionhedelmiin. Laitoin koko ajan wokkia, paahdettuja vihanneksia ja hedelmäsalaattia. Ei huvittanut tehdä mitään kummempaa ruokaa, kun oli loputon valikoima maukkaita raaka-aineita puoli-ilmaiseksi!

Kaiken kukkuraksi meillä oli sen ensimmäisen kuukauden aikana kaksi parhaista ystävistäni käymässä, molemmat viikon verran (toinen asui meillä, toinen hotellissa). Ensimmäinen saapui vain alle vuorokautta sen jälkeen, kun itse olimme tulleet. Se oli aikamoista hullunmyllyä. Tietysti päälle kaikenlaista byrokratiaa, asuntojen etsimistä sun muuta, sitä riitti.

Kuukauden jälkeen muutimme nykyiseen asuntoomme. Täällä ei ole kylppäristereoita, mutta edellisen asunnon inspiroimana olemme kyllä ripustaneet vessaan vaikka mitä (julisteita, kalenterin, tauluja ja liitutaulun). Nykyään meilläkin on pakastimessa sitruunaruohoa.

Ylämaankarjaa Oeverlandenissa

Ja tämä on oma asunto, koti, ja täälläkin on ihan riittävästi tilaa ja kaupunginosa on loistava. En ole koskaan tuntenut koti-ikävää mihinkään Suomessa, mutta Hollantiin olen tuntenut jo kauan, ennen kuin edes muutimme. Nyt ei ole ikävä mihinkään.

Bonuskuvana ylämaanhärkiä, joita kävimme juuri katsomassa läheisellä järven rannalla. Läheisellä uimarannalla on liikennemerkin kaltainen varoitusmerkki, jossa on härän kuva. Ei noista taida kovasti vaaraa olla, ellei sitten lasketa niiden jättämiä miinoja.

9 Responses “Kaksi vuotta Hollantia”

  1. Leena Lumi says:

    Kuulostaa ihanalta! Tärkeintä on tietenkin löytää Se Oma Paikka. Minulta on jäänyt sattuman kautta asuminen ulkomailla kaksi kertaa pois elämästä: Ensin olimme muuttamassa Irlantiin, josta R:lle tarjottiin yhtä paikkaa, mutta riskiraskauteni ei mahdollistanutkaan casea. Sitten tuli Italia, jonka estivät kuopuksemme järjen yli vievät allergiat ja astma. Tosin, kiitos M:n erittäin vaikean koivuallergian, vietimme toukokuut Suomea paossa jossain alppien tienoilla. Matkat olivat mahtavia, mutta olenkin jo tainnut unohtaa, miten vaikeaa oli matkustaa, kun lapsella oli huippuvaikeat ruoka-aineallergiat kaikkien muiden allergioiden päälle.

    Miten minä nyt näihin sairauksiin putosin…Siis asuminen muualla on edelleen listallani ja aika näyttää, mitä sitten teemme: Olemmeko epämääräisen ajan Euroopan kiertolaisia vai asetummeko joksikin aikaa vaikkapa Englantiin.

    Olet onnekas, koska tunnet noin vahvasti, että olet nyt kotona, perillä. Et maininnut yhtään negatiivista asiaa;-) Lucky you!

    • Minulla on ollut työn alla ties kuinka kauan sellainen vähän objektiivisempi plus-miinusartikkeli, mutta en ole saanut sitä valmiiksi. Tuohon väliaikaiskämppäänkin liittyi aika ikäviä asioita, mutta en välitä niistä julkisesti puhua tai muutenkaan oikein ajatella. Siis ei mitään vikaa itse kämpässä, mutta silloin tapahtui ihan sattumalta tosi ikäviäkin juttuja…

      Minulla on aika monta tuttua, jotka haluaisivat terveyssyistä muuttaa toiseen maahan, mutta juuri terveydentila on se estävä tekijä.

      Englanti on kyllä ehkä viimeinen maa, mihin muuttaisin (jos nyt puhutaan länsimaista eikä mistään Nigeriasta jne). :-P

  2. Kaunis kirjoitus. Kuulostaa siltä, että olet tosiaan löytänyt kodin. Olen kateellinen. Itse elän jonkinlaista väliaikaa asuinpaikan suhteen. Asun täällä, koska asun täällä. Säännöllisin väliajoin tulee tunne, että jonnekin pitäisi päästä. Uusia maisemia, uusia kulttuureja, uusia alkuja! Vaikka olen ihan tyytyväinen elämääni näinkin. Mutta tämä saattaa olla ihan persoonallisuuskysymys, olen koko aikuisikäni tempoillut nomaditaipumuksen ja turvallisuushakuisuuden ristiaallokossa. Joskus tuntuu siltä, että täydellinen kotiutuminen johonkin paikkaan on niitä asioita, joita en vaan tule omakohtaisesti kokemaan. :/

    • Joillain ihmisillähän kai käy niin, että he muuttavat ulkomaille ja sitten huomaavat, että alkuperäinen asuinpaikka olikin “oikea” (kai tuo voisi koskea myös erilaisia paikkoja saman maan sisällä?).

      Minua kyllä tavallaan houkuttelisi sellainen kiertolaisuus, että asutaan vuorotellen monessa maassa ympäri maailman. Terveydentilani vuoksi se ei ole vain yhtään realistista. Mieheni asuisi mielellään esim. Berliinissä, josta hän saisi vielä mieluisamman työpaikan (alalla ei yksinkertaisesti ole Hollannissa työpaikkoja). Minä taas en pidä Saksasta ja Berliinin ilmasto on yksinkertaisesti mahdottomuus.

  3. Leena Lumi says:

    Olet kuin mieheni;-) Hän sanoo, että mitä me sinne kosteaan ja kylmään mennään…Suviaikaan hän rakastaa kyllä Irlantia, mutta ei me raaskita tältä kotisaarelta suvella poissa olla ellei sitten tehdä jotain todella radikaalia…

    Ei tokikaan kaikkea kannata netissä kertoa. En minäkään, vaikka moni niin luulee;-)

    Jos olisi mistään riippumaton mahdollisuus valita missä olisi halunnut asua jo kauan ja rahasta viis, niin minulle ja jopa R:lle se on tietty osa Saksaa tai Sveitsi. Ilmasto, ruoka, ihmiset, yhteydet, kulttuuri ja sitten minä ottaisin haltuuni saksan kielen kaikkien välivuosien jälkeen…, mutta tämä viime mainittu on jotenin niin utopiaa.

    Minä en voi sille mitään, että sisälläni asuu ihan pieni britti;-)

  4. Calendula says:

    Ihanaa että viihdyt!
    Se ei ole ulkomailla(kaan) itsestäänselvyys.

    Meillä on melkein sama vuosipäivä. Mulle tule 7. päivä täyteen 7 vuotta. :)

    • Ei todella ole, ei. Täällä on hyvin tajunnut sen, miten tuskaa olisi asua jossain, mitä ei olisi itse valinnut, vaan mennyt puolison tai puolison työkomennuksen perässä, kuten hyvin monet menevät. Olin aikoinaan lähellä joutua kolmeksi kuukaudeksi Kiinaan, mikä periaatteessa olisi ollut ihan siistiä, paitsi että se olisi ollut talvella ja sellaisessa paikassa, missä tulee pakkasta (enkä siis voi olla pakkasella ulkona). Ja muutenkin sairauteni kyllä rajoittaa noin eksoottisissa paikoissa haahuilua…

      Antwerpenistä tuli vähän negatiiviset fiilikset Belgiaa kohtaan, vaikka tietysti se ei nyt edusta koko Belgiaa. Gentissä on pitänyt kyllä jo pitkään käydä, varmaan ensi vuonna sitten.

  5. Ilona says:

    Olipa mielenkiintoinen kuvaus. Mielellään lukisin enemmänkin elämästä siellä Hollannissa.

    Millanen ilmasto siellä on talvella vaikkapa nivelvaivaisen näkökulmasta? Miten talojen eristykset, kylmä vai kuuma vai vetoinen vai sopiva? Onko siellä homeongelmaa?

    Itse olen kotonani Helsingissä, ja viihdyn mainiosti, mutta kieltämättä olisi hauska asua joskus jonkin aikaa muuallakin. Onneksi voi lukea muiden kokemuksista ja mielikuvituksen siivin olla metkuissa mukana.

    Luulenpa, että köyhyys ja kipeys ovat ne suurimmat esteet, tekevät ihmisen, tai ainakin minut vähemmän rohkeaksi.

    Sinä se ponnistit maailmalle sairauksista huolimatta!

    Värikästä syksyä!

    Ilona

    • Talvet ovat paljon leudompia ja lyhyempiä kuin Suomessa, yleensä 0-10C, vaikka pakkasta ja luntakin voi olla. Toisaalta sää on usein sateinen, kostea ja tuulinen, en tiedä tekeekö se nivelille hyvää, tuskin? Talot ovat oikeastaan koko Keski-Euroopassa Suomen näkökulmasta huonosti eristettyjä. Mutta ei meillä koskaan ole paleltu, vaikka viime talvena pakkaset tippuivat öisin ennätysalas, -15 asteeseen. Lämmityslasku on sitten eri asia…

      Homeongelmaa varmaan on siinä missä Suomessakin. Täällähän on runsaasti satoja vuosia vanhoja taloja. Toki uudempiakin myös. Vanhat talot ovat varmaan tosi kylmiä, kosteita ja vetoisia.

      En minä olisi voinut ikinä yksin muuttaa, ilman miestäni. Niin taloudellisista kuin muistakin syistä. Mutta eräs tuttuni lähti yksin talveksi etelään, kun hän oli erittäin sairas ja kylmyys pahensi sitä. Muuton ansiosta hän on ollut paljon paremmassa kunnossa eikä aio viettää enää yhtään talvea Suomessa.

Kommentoi
Name and Mail are required