Paralympialaisten jälkeen

Moni vammaisaktivisti innostui paralympialaisista. Toiset taas eivät, mistä olen kirjoittanut enemmän paitsi Tukilinja-lehden jutussani (linkki toimii vielä pari viikkoa), myös useissa blogipostauksissa.

Paralympialaiset toki lisäävät tietoisuutta vammaisuudesta (varsinkin jos niitä seuraa ja siten tietää, että kuten oikeassa elämässäkin, myös paralympialaisissa vammaisuus voi tarkoittaa muutakin kuin esimerkiksi pyörätuolin käyttöä tai amputoitua raajaa – vaikka kaikkia vammoja ei otetakaan huomioon), mutta ne voivat myös lisätä tiettyjä harhakäsityksiä vammaisuudesta.

Olen kirjoittanut ennenkin cripspiraatiosta, Marian ilmestyskirjassakin paljon. Valitettavasti sanan oivallisesti määritellyt Cripspiration-blogi on viime aikoina kadonnut Internetistä, eikä sitä löydy archive.orgistakaan. Siellä oli oiva tarina siitä, miten jonkun mielestä jopa sokea mies keräämässä koiransa kakkaa maasta oli “inspiroivaa”.

Monet kokevat, että vammaisten tehtävänä on olla inspiroivia, ylittää itsensä niin, että terveet voivat sitä ihastella. Toiset ovat kutsuneet tätä myös inspiraatiopornoksi (vrt. sosiaaliporno). Mitä vaikeammin vammainen ja symbolisempi tehtävä, sitä parempaa inspiraatiota, kun vaikkapa moniraaja-amputoitu mies ui mantereelta toiselle. Sellaista, mitä löytää paljon Valituista paloista.

Mutta vammaiset eivät kuulu televisioon. Jos jossain elokuvassa joku istuukin pyörätuolissa, se ei voi koskaan olla tavallinen tyyppi. Teho-osastossakin oli joskus mies, jolta amputoitiin jalka, mutta hänkin muuttui tavallisesta lääkäristä myyttiseksi ja inspiroivaksi jannuksi, joka jalkaproteesillaan juoksi kovempaa kuin terveet.

Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole urheilijoita, eivät terveet eivätkä vammaiset. Toiset urheilevat täysillä, mutta he eivät yksinkertaisesti saavuta tuloksia, joilla pääsisi olympialaisiin tai paralympialaisiin, joko vammansa takia tai muista syistä.

Toisia ei koko urheilu kiinnosta (tai he eivät pysty sitä harrastamaan), vaan he tekevät jotain muuta. Kirjoittamisesta, ohjelmoimisesta tai perheen perustamisesta vain puuttuu se spartalainen kehosymboliikka. Vammaisuudessa katsotaan kyse olevan kehon viallisuudesta, mutta vammaisurheilija nousee tämän vian, puutteen, yläpuolelle.

Jostain on myös herännyt ajatus, että jos ihminen vammautuu, hänen oletusreaktionsa on “jäädä sohvalle makaamaan” (koska on niin masentunut ja murtunut). Tällaisia näkemyksiä on esitetty paralympialaisista mm. suomalaisten lehtien keskustelupalstoilla. Niinpä jos ihminen vaikkapa alkaakin juosta amputoinnista huolimatta, sitä pidetään sankarillisena.

Tosiasia kuitenkin on, että suurin osa ihmisistä sopeutuu vammaansa. Paralympialaisurheilijan uraa ja elämää vaikeuttavat usein vammaa enemmän ihan muut tekijät, sellaiset kuin muillakin urheilijoilla – urheiluvammat, rahavaikeudet, parisuhdekriisit jne.

Eivätkä kaikki vammaiset suinkaan ole “joutuneet onnettomuuteen”, vaan moni on ollut syntymästään asti vammaisia. Heille vammaisuus on yksinkertaisesti osa elämää, ei mikään murskaava tragedia.

Monet vammaiset (aivan kuten terveetkin) ylittävät itsensä päivittäin ilman, että kukaan noteeraa. Kävelevät itse vessaan, jaksavat käydä kaupassa, täyttävät yhden sivun monisivuisesta lomakkeesta. Jos elämä on rajallista, sitä pyrkii ylittämään rajojaan. Se on ihmiselle täysin normaalia käytöstä.

Jos urheileva vammainen nähdään inspiroivana, riski on se, että “tavallinen” vammainen koetaan ihmisenä, joka ei riittävästi täytä rooliaan. Joka ei yritä tarpeeksi, jolla on huono asenne. Tällaisesta on jo vahvoja merkkejä, etenkin Briteissä. Jos sana “vammainen” tuo ensimmäiseksi mieleen Oscar Pistoriuksen, siihen muottiin on tavisvammaisen vaikea sopia. Eräs brittilehti kuvitti juuri infografiikassaan “sosiaalitukia saavan” ihmisellä, joka löhösi sohvalla.

Jotkut höpönassut vielä ehdottivat, että sana vammainen (disabled) pitäisi poistaa käytöstä paralympialaisten yhteydessä. Kun eihän vammaisia saisi sanoa vammaisiksi.

Tuesday, September 18th, 2012, by Maija Haavisto and is filed under "Media, Vammaisasiat, asenteet, cripspiraatio, paralympialaiset, retoriikka, terminologia, urheilu, vammaisurheilu, vammaisuus". You can leave a response here, or send a Trackback from your own site.