Pieni, jaaritteleva ystävä

En ole vielä lukenut Donna Tarttin superbestselleriä Jumalat juhlivat öisin, mutta lähes 600-sivuinen The Little Friend (suom. Pieni ystävä), joka sekin väitetysti on bestseller, tarttui mukaan Spuin kirjakirppikseltä toukokuun Suomen matkan lukemiseksi, osittain sopivan painon ja sivumäärän perusteella. En tosin lopulta lukenut sitä matkalla kuin alle 100 sivua, vaan sain sen loppuun juhannuksena (joo, arvosteluja on ollut vähän jonossa).

The Little Friend -kansi

Kirja kertoo 1970-luvun alun mississippiläisestä pikkupaikkakunnasta. Päähenkilö Harrietin pikkuveli Robin löytyi vuosia sitten äitienpäivänä hirtettynä kodin pihaan vain yhdeksänvuotiaana. Ei kovin yllättäen perheen elämä ei koskaan palautunut ennalleen, varsinkaan kun tekijää ei saatu kiinni.

Teini-iän kynnyksellä oleva Harriet päättää selvittävänsä murhaajan – tai oikeastaan hän arvaa jo, kuka se oli – ja aikoo kostaa Robinin kuoleman. Harriet on rempseä, varsin stereotyyppinen poikatyttö, johon tämän paras kaveri, vanhempi Hely, on ihastunut ja siten auttaa tätä parhaansa mukaan.

Äiti on Robinin kuoleman jälkeen ollut masentunut ja poissaoleva, haamu entisestään, eikä isä asu samalla paikkakunnalla (vaikka vanhemmat virallisesti ovatkin naimisissa). Onneksi on ihana kotiapulainen Ida, isoäiti Edie sekä useita isotätejä.

Kirjaan kesti aikansa päästä sisälle. Kuvailua on runsaasti ja se on muutenkin haahuileva ja hidastempoinen. Välillä tuntuu, etteivät tapahtumat oikein edisty ja silmät hyppivät jatkuvasti eteenpäin sivulla. Sitten mukaan tulee sivujuonia, joissa aletaan viettää tosi paljon aikaa, vaikka nekin etenevät hitaasti.

Kirjassa kuvataan sinänsä mielenkiintoisesti sosiaaliluokkien ja etenkin valkoisten/mustien välisiä eroja ja kärhämiä etelävaltioissa. Toisaalta se ei tuonut aiheeseen juuri uusia näkökulmia ja jotkut ovat sanoneet sitä jopa karikatyyriksi, mitä en ihmettele.

Jossain vaiheessa mukaan tulee paljon jännitystä ja actionia. Moni henkilö kuolee tai vähintään päätyy sairaalaan, päihteitä kuluu paljon ja jotkut kohtaukset ovat todella kutkuttavia. Kirjaan tulee tavallaan myös toinen päähenkilö. Loppua kohden kirjaa on pakko ahmia, mutta loppu tuntuu kuitenkin epätyydyttävältä.

Useimmat henkilöt tuntuivat ärsyttäviltä ja monet kliseisiltä ja stereotyyppisiltä. Siinä mielessä juonipuoli toimi paljon paremmin ja oli yllätyksellisempää. Toisaalta jäi sellainen vaikutelma, ettei asioita “pedattu” kunnolla, vaan henkilöistä paljastui monta kertaa asioita niin, että tuntui, että sitä olisi pitänyt enemmän vihjata tai selittää etukäteen.

Amazon.comin perusteella (arvosteluiden keskiarvo 2,7 tähteä) en ole ainoa, jonka mielestä kirja olisi kaivannut selvästi enemmän editointia ja lyhentämistä. Tartt kirjoitti sitä vuosikausia, mutta on vaikea olla miettimättä, että kustantajalla ajateltiin “edellinen kirja oli bestseller, niin ihmiset ostavat tämän kuitenkin”.

Joidenkin Amazon-arvioiden mielestä kirja on aivan surkea verrattuna edelliseen. Toisaalta monien mielestä se on mahtava ja ainakin kahden mielestä jopa edeltäjäänsä parempi…

4 Responses “Pieni, jaaritteleva ystävä”

  1. Lukuhoukka says:

    En muista mihin asti tätä kirjaa pääsin, kunnes jätin kesken. En vain jaksanut, kun se oli niin hidasta. En kyllä pitänyt Jumalat juhlivat öisin -kirjastakaan, vaikka sitä on tosi paljon kehuttu.

    • Veikkaisin, että tällä kirjalla on erityisen korkea keskenjättämisprosentti. :-P Vaikka varmaan on niitä tyyppejä, jotka pitivät Tarttin edellisestä ja siksi sinnittelevät vaikka väkisin. Minullakin oli taustalla se, että “tämän tyypin edellinen kirja on tosi tunnettu, ehkä tässäkin sitten on jotain”. Jonkun noubadin kirjoittamana on vaikea uskoa, että tätä olisi edes kustannettu.

  2. Hanna says:

    Mun mielestä tämä oli hirveän huono kirja, mutta kuten Lukuhoukkakin sanoo, en ollut myöskään myyty Jumalat juhlivat öisin-kirjasta…

    • Se on aina lohdullista, että jos ei tykkää jostain kirjasta, niin moni muu on samaa mieltä. Ettei tule sellainen olo, että on typerä juntti, joka “ei vaan tajua”. ;-P En kyllä muista, että olisi koskaan käynyt niin. Muutamasta kirjasta olen tykännyt tosi paljon, vaikka suurin osa ihmisistä on haukkunut.

Kommentoi
Name and Mail are required